Stressaa niin, että stressaan sitäkin

Stressi. Sitä todella on, vaikka kuinka harmoninen ja seesteinen yritän aikataulujen keskellä olla. Tuntuu, että pyllistän toiseen suuntaan ja niiaan toiseen. Haluaisin antaa itsestäni niin paljon enemmän, mutta todellisuudessa en kykene. Olen täysissä kapasiteeteissa. Henkisesti ja fyysisesti. All in, vaikka kuinka asiaa kiertelee. Henkisesti jumissa.

Ajattelen olevani huono puoliso, sillä olen kaikki illat töissä. Työpäivät eivät ole pitkiä, mutta työajat ovat sitäkin huonommat. Menemme poikaystäväni kanssa ristiin, hän lopettaa työt kello 17 ja minä aloitan omani kello 18. Saan myös kuulla, miten työni on vaikuttanut parisuhteeseemme negatiivisesti. Yhteinen aika on kortilla, enkä koe olevani positiivisessa kuplassa. Aina kun menen töihin illalla, päällimmäisenä ajatuksena on huono omatunto. Tiedän, että toinen kaipaa kotona ja itse en pysty vaikuttamaan työaikoihin. Ymmärrystä ei heru.

Riitelemme iltaisin kun tulen kotiin töistä. Tsemppaan itseäni koko bussimatkan, että tänään ei riidellä. Väsyneenä keskustelemme asioista, jotka pitäisi hoitaa hyvin levänneenä. Hermostumme. Hermostun, kun koti on läävä. Pesemättömiä vaatteita on pyykkikori täynnä, leivänmurusia on olohuoneessa asti. Koira pitäisi viedä iltalenkille ja yrittää välissä itsekin peseytyä. Ja antaa tilaa parisuhteelle, edes se pieni hetki sängyssä.

Mutta ei mieli toimi niin, että stressi väistyy, kun sille antaa hetken tilaa. Se tarvitsee enemmän vapautta, enemmän happea, jolloin se ei pääse kasvamaan. Nyt olen vienyt sen hapen ja stressi on vienyt minut. Stressaan sitä, että stressaan. Olen kierteessä, jossa hengitysharjoitukset, eivät tunnu auttavan. Riitelemme ainakin joka toinen päivä, mutta yleensä päivittäin. Kuvitelkaa, että jok’ikinen päivä, meille tulee erilimielisyyksiä. Toinen menettää pinnan ja toinen menettää uskon.

Tiesittekö, että riitely nostaa ihmisen stressihormonitasoja, jolloin odottavan äidin keho erittää kortisolihormonia? Tuo hormoni läpäisee heittämällä istukan, joten omassa veressäni oleva hormoni siirtyy automaattisesti sikiöön. Jos poden huonoa omatuntoa työajoistani ja siitä, että en ole läsnä kotona, tiedättekö, miten huonoa omatuntoa ihminen voi kokea stressistä? Todella huonoa. Jopa niin huonoa, että toivon, että en olisi raskaana ollenkaan. Hävettää.

”Äidin verenkierron stressihormonit saavat aikaan fysiologisia stressireaktioita myös sikiön elimistössä: sikiön pulssi nousee, verenpaine nousee, lihakset jännittyvät enemmän ja verenkierto kiihtyy lihaksistossa”, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huotilainen kertoo.

Olen itse kärsinyt oppimisvaikeuksista ja minulla on nuorena ollut haasteita tunteiden käsittelyn kanssa. Pelkään, että olen omalla toiminnallani aiheuttanut vauvalle käyttäytymisongelmia jo kohdussa. Vauva ei ole saanut kasvaa rauhallisessa ympäristössä, jossa sen olisi kuulunut. Olenko huono äiti? Onko tämä parisuhde sellainen, jossa voimme yhdessä kasvattaa lapsen? Toisena päivänä ajattelen, että ehdottomasti kyllä. Sitten tipunkin lujaa ja kovaa kohti asvalttia. Missä on tasapaino ja kultainen keskitie?

Kuvat: Iidanmatkassa

Oloni on juuri nyt kuin tyhjentyneellä ilmapallolla. Turta. Stressi ei ole ystävä, se on vihollinen. Kun se saapuu ovelle, en haluaisi avata sitä. On minun tehtäväni sulkea ovi ystävällisesti ja vastata, että kaipaan erilaista kahviseuraa. Kahvipöydässä kuuluu istua ystävät ja perhe, joille oman ajan antaminen, ei saa jäädä stressin ja kiireen keskelle.

6 Comments

  1. Ekaksi täytyy todeta, että tässä kutsut itseäsi puolisoksi. Muissa teksteissä omaa puolisoasi nimittelet “poikaystäväksi”.
    Eroamispuheet ovat jokapäiväisiä lounaspuheita jne. Aika omituista terveessä suhteessa. Ja nytkin puhut puolisos…eikun
    poikaystävästäsi aika ikävään sävyyn, niinkuin monissa muissakin teksteissä. Kandeiskohan sitten heittää hynttyyt
    ihan eri paikkoihin ?

    Tekstejäsi lukiessa tulee väkisinkin mieleen se, että olet jo pitkään orientoitunut siihen, että lemppaat puoli…eikun poikaystäväsi pihalle. Mieleen tulee myös se, että et itse tiedä mikä teidän suhde on luonnoltaan ja juurikin sen takia, että vain kerran pari olet käyttänyt siipastasi termiä kumppani – yleensä se on ollut poikaystävä – siis jokseenkin
    vähättelevää jos teille on kerran yhteinen lapsikin tulossa. Itse olet kuitenkin puoliso. Poikaystävien kanssa ei ylensä tehdä muksuja, vaan hengaillaan ja pidetään hauskaa ilman huolia huomisesta saati yhdessä asumisesta. Pikaystävä on siis vähän niinkuin
    teinijuttuja.

    Kumppanisi/poikaystäväsi/puolisosi kuulostaa kyllä hemmoteltulta kakaralta, jos kerran ymmärrystä ei löydy sille, että työaika on eri, eikä kukaan ole häntä palvelemassa kun hän on kotona, saati jos ymmärrystä ei heru juuri mihinkään muuhunkaan.

    Kenellä se työaika on eri kenenkin suhteen, siinäpä vasta kysymys, mutta siitä huolimatta jokainen osaa siivota, ettei kämppä ole “läävä”, myös se poikaystävä – tai ainakin pitäisi – on se toisen osapuolen työaika mitä hyvänsä. Elämmehän nykyään monessa suhteessa 365/24/7 yhteiskunnassa.

    Kaikkien tämän blogin lukijoita kehoitan muistamaan kuitenkin sen, että tämä on vain yhden osapuolen oma ja yksipuolinen näkemys – poikaystävän/ties minkä/toisen osapuolen näkemystä täällä ei ole ikinä kuultukaan. Riidoissa/ongelmissa on aina kaksi eri osapuolta.

    Onnea onnea vaan, toivottavasti hommat selkiintyy.

    1. Hei,
      Kiitos viestistä. Haha, mennyt varmasti termit sekaisin! Ollaan toisillemme puolisoja (obivously) ja hän on poikaystäväni. Koen poikkis sanan itselleni kaikista tärkeimmäksi rakkausnimeksi, meillä tähän sanamuotoon ei liity mitään negatiivisia assosiaatioita. Harmi jos se kuulostaa sinulle näin negatiiviselta!

      Olen täysin samaa mieltä kanssasi siinä, että ihmisten tulee ymmärtää, että jaan vain oman puolen tarinastani. Poikaystäväni ei kerro omaansa ja näin tarina on blogissani vain puolikas. Olisinkin mielenkiintoista tehdä hänen kanssaa esim. yhteinen video youtubeen! Pääsisin hänen ääni kuuluviin ja ihmiset voisivat avoimesti kysyä kysymyksiä.

      Meillä on selkeät suunnitelmat, mutta kiitos tsempeistä ja siitä, että jaksat lukea ja kommentoida blogiani.<3 yst. Pinja

  2. Anteeksi, että sanon näin, mutta poikaystäväsi tulisi nyt tukea Sinua enemmän. Tietämättä yksityiskohtia sen tarkemmin teet kuitenkin työtä (ja samalla lapsellesi parempaa tulevaisuutta, joka on hieno asia) ja poikaystäväsi tulisi nyt ajatella, että ristikkäin työskentely on nyt väliaikaista ja välttää syyttelemästä Sinua asiasta. Tekemäsi työ kantaa lastakin eteenpäin niin tulojen kuin työkokemuksen muodossa, joten nyt olisi korkea aika hänenkin laittaa lapsi oikeasti etusijalle.

    Tsemppiä odotukseen ja toivottavasti rennompaa mieltä!

    1. Vaikka näin ulkopuolisena ei voi tietää kaikkia tilanteen taustoja, on minullekin muodostunut vähän sellainen kuva, että poikaystävältäsi irtoaa tukea ja myötätuntoa omituisen vähän. Teen itsekin toisinaan iltavuoroja, jotka ovat automaattisesti yhteisestä ajasta pois eli omaa miestä harmittaa. Olen kuitenkin sanonut hänelle, että minua ei työajoistani syyllistetä, koska aivan yhtä lailla hän on päivät kotoa pois omissa töissään. On absurdi ajatus, että hänen 7-15.30 työaikansa olisi jostain syystä parempi tai vähemmän yhteisen ajanvieton tiellä kuin minun iltavuoroni. Eli ihan yhtä lailla kuin miehellä olisi joku omituinen “oikeus” valittaa iltavuoroista, voisin minäkin marista, että joudun olemaan päivät yksin 😀

      Tsemppiä viimeisille viikoille! Toivottavasti äitiysloman alku vähän rentouttaa tilannetta 🙂

      1. Moi Fiia <3
        Tämä. Siis juurikin tämä sun viesti! Ymmärrys olisi ehdottomasti paikallaan, varsinkin kun kyseessä on työajat, joihin en itse pysty vaikuttamaan. Toki pyydän myös aamuvuoroja, mutta ala on pääsääntöisesti iltatyöpainottteinen. Olisi ihana jos mies tukisi enemmän ja olen tämän hänelle avoimesti sanonutkin. Toista ei voi pakottaa ymmärtämään, mutta yritän itse tilanteessa pysyä mahdollisimman rauhallisena ja ymmärtää hänen kantansa. Kiitos tsempeistä, odotan kovasti äitiysloman alkua <3

    2. Hei <3

      Kiitos viestistä. Olet aivan oikeassa, tilanne ei ole mieluisa työaikojen puolesta, mutta nyt pitää ajatella tulevaisuutta. En voi saada toista ajattelemaan toisin/muuttaa hänen kantaansa, mutta toki yritän parhaani, jotta en stressaisi. Kiitos sulle kovasti <3

JÄTÄ KOMMENTTI