Seisomatyö raskaana

Tää viikko on mennyt ihan hujauksessa. Neljä päivää töitä ja ajatuksien kasailua. Töihin palaaminen tuntui loman jälkeen super vaikealta. Jokainen päivä on ollut oma selviytymiskamppailu. Kirjoitin joskus muinoin blogiin siitä, miten olen kyllästynyt paskaduuneihin. Tällä viittasin töihin, joista en saa kicksejä, sekä työtetehtäviin, jotka eivät motivoi painamaan duunia. Vaikka en rakasta nykyistä työtäni, en ajattele sen olevan paskaa.

Elän työni kanssa sulassa sovussa. En tuo työasioita kotiin ja työ ei kuormita minua henkisesti. Olen asennoitunut siihen, että töissä tehdään töitä ja vapaalla tehdään muita hommia. Vaikka en koe työni olevan paskaa, en puhu siitä blogissa paljoakaan. Syynä on se, että kyseinen työ ei ole sitä, mitä haluan elämältäni. Työni on minulle tapa tienata rahaa ja maksaa vuokrani.

Olen töissä ravintolassa tarjoilijana. En häpeä sitä. Minusta on ihana tehdä asiakaspalvelutyötä ja kohdata uusia ihmisiä päivittäin. Olen hyvin puhelias ja työssäni pääsen kasvotusten juttelemaan ihmisten kanssa. Nauratan, palvelen ja puhun – ei se tunnu lainkaan työltä. Se on helppoa, sen kuin menet pöytään ja otat tilauksen. Haastavinta työssäni on varmasti epäsäännölliset työajat sekä huonot työolosuhteet.

Huonoilla työolosuhteilla tarkoitan epäinhimillisiä taukoja, eli toisin sanoin sitä, että taukoja ei ole. Ei ole ruokatuntia, vessahetkeä tai hengähdystaukoa. Taukoja pidetään, jos niitä ehditään pitää. Silloinkin ne tuntuvat lähinnä väärältä ja vaivaannuttavilta. Ruokailuhetket tapahtuvat seisten, kahvi juodaan asiakkaiden lomassa ja vessaan mennään, jos ehditään. Usein sinne ei ehditä, vaan masuun kertyy ilmaa ja olo on todella tukala.

Olen aina ollut taukojen puolesta puhua. Ravintola-alalla olen tehnyt töitä jo kymmenen vuotta. Ongelmia on ollut koko ajan, enkä näe tilanteessa tapahtuvan suuria muutoksia. Työtunteja lyhennetään ja myyntilukuja tarkkaillaan. Nämä kaikki asiat yhteen summaten, ravintola ei ole paras mahdollinen työpaikka raskaana olevalle. Vaikka käytänkin ajoittain raskauskorttia ja lähden tauolle kiireen keskellä, ei muutama tauko riitä tasoittamaan huonojen työolosuhteiden tuomia haittavaikutuksia.

Itse olen kokenut fyysisen työn, eli seisomatyön, edesauttavan kroppani toimintaa. Suolisto skulaa ja päivän askeleet taittuvat työpaikalla. Ilmaista hyötyliikuntaa! Säästän myös huomattavasti ruokakauppa menoissa, kun syön päivittäin työpaikalla. Työpaikkaruokailu maksaa 5,50€/päivä ja saan sillä hinnalla todella laadukasta ruokaa. Syöminen seisaalteen ei haittaa minua, mutta taukoja tarvitsen tavallista enemmän. Kesällä +35 asteinen keittiö, tuo mukaansa oman lisämausteen, mutta toistaiseksi olen jaksanut hyvin.

Milloin te muut seisomatyötä tekevät olette jääneet äitiyslomalle? Oletteko pystyneet tekemään ihan loppuun asti töitä? Minulla on vielä tasan 2kk töitä ennen mammaloman alkua, saa nähdä jaksanko sinne asti 0 sairaslomapäivillä.

2 Comments

  1. Itselle sopi seisomatyö ravintolassa raskaana. Toki tiettyjä juttuja jätin muille loppuvaiheessa, kuten viinilaatikoiden raahaamisen. Olin tosin paljon hovimestarina joka on tarjoilijan työtä kevyempää, paljon toki samoja juttuja kuuluu myös siihen.
    Raskaana ollessa pitkään istuminen oli minulle vaikeampaa, ja työhöni kuuluvaa toimistotyötä pystyi juuri sen pari tuntia tekemään kunnes lähti mielellään liikkeelle.
    Väsymys tuntui eri tavalla raskauden aikana. Jäin pois ensin kesälomalle ja sitten äitiyslomalle eli 2 kk ennen laskettua aikaa.

    1. Moi Hanna!
      Kuulostaa hyvinkin tutulta. Istuminen aiheuttaa enemmän kolhuja, kuin liikkeellä oleminen. Mulla tuo väsyminen kohdistuu lähinnä aamuihin, jolloin en pääse kunnolla sängystä ylös. Saatan torkuttaa sinne 11 asti ja sitten ahdistuksissani nousta ylös.

      Jos minulla olisi mahdollisuus lomien puolesta, jäisin varmasti pois muutaman kk ennen. Olen määräaikaisella sopparilla, joten sen vuoksi painan duunia, niin kauan, kuin kroppa ja pääkoppa vain kestää.

      Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI