Kuinka menetin luottotietoni ja häpeä sen ympärillä

Maksuhäiriömerkinnät ovat kasvussa ja silti velkaantuneet ihmiset eivät häpeän vuoksi kehtaa puhua raha-asioista. Tilastokeskuksen mukaan yhteensä pelkästään ulosottovelallisia oli vuoden 2017 lopussa noin 246 000 ja heidän velkansa oli yhteensä 4,5 miljardia euroa. Joka toisella suomalaisella on Finanssialan tekemän tutkimuksen mukaan jotain lainaa ja asuntolainaa on joka kolmannella. Lisäksi tyypillisin pikaluotonottaja on 18-34 vuotias. Samaisen tutkimuksen yhteenvetona suomalaiset eivät elä yli varojensa ja ovat jopa aiempaa kiinnostuneempia säästämään tai sijoittamaan.

Luin kolme velkaantumistilastoa, joissa kaikissa toistui samantyylinen kaava. Eniten pikalainoja on 18-35 vuotiaiden ikäryhmässä, mutta selkeästi velkaantuneimpia ovat lapsiperheet. Kotitalouksien velkaantuneisuus on ollut pääsääntöisesti nousujohteista, mutta laski findikaattorin mukaan vuosina 1990-2000. Luvut selittyvät varmasti 1990 -luvun alkupuolen lamalla ja suurtyöttömyydellä Suomessa. Työttömyys ja velkaantuminen aiheuttivat tuolloin toimeentulo-ongelmia. Noihin aikoihin ensimmäiset leipäjonot ilmestyivät Helsinkiin. Ihmisiä ruvettiin lokeroimaan. Syntyi työttömät, syrjäytyneet ja ylivelkaantuneet.

Tästä päästään kevyesti hyppäämään itse aiheeseen. Kuinka tyhmä pitää olla, että menettää luottotietonsa? Minäpä kerron oman versioni tästä. Alle 18 -vuotiaana sain sakot liputta matkustamisesta bussissa. Noin kuukauden kuluttua maksamaton sakkoni siirtyi ulosottoon. 15-18 vuotiaat, eli alaikäiset eivät käytännössä “menetä luottotietojaan” vaan heille merkitään ulosoton toteama varattomuusmerkintä. Tämä varattomuusmerkintä on yksi luottotietoihin rekisteröitävistä maksuhäiriömerkinnöistä. Luottotietoni palautuivat, kun maksoin velkani ja merkintä pysyi 4 vuotta.

Maksuhäiriömerkintä näkyy aina luottotiedoissa, vaikka velka olisikin jo kuitattu. Ainoastaan merkintä varattomuudesta, joka on todettu suppeassa ulosmittauksessa poistetaan pyynnöstä maksun suorittamisen jälkeen. Itselläni kävi siis juurikin näin, että merkintä poistui neljän vuoden sisällä. Minulle selvisi tämä luottotietojen menetys tai omassa tapauksessani “varattomuusmerkintä”, kun yritin saada matkavakuutusta pankista. En siis jättänyt tietoisesti maksamatta sakkoa, vaan olin yksinkertaisesti unohtanut koko laskun olemassaolon.

luottotietojen menetys
Postauksen kuvat ladattu ilmaiseksi pixabay -kuvapankista

Miten maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa elämää

Tästä päästään hyvänä aasinsiltana siihen, miten paljon tietojen menetys vaikeuttaa elämää. Tiesitkö sen, että vaikka opintolainalla on valtion takaus, maksuhäiriömerkintä voi estää lainan saannin? Lisäksi kaikki pikavipit ja osamaksukaupat ovat ehdoton no go luottotiedottomalle. Luottotiedoton ei voi saada luottokorttia tai sen saaminen on käytännössä mahdotonta. Tämä koskee myös ulkomaalaisia pankkeja, sillä ulkomailla toimivat luottoa myöntävät yritykset voivat tarkistaa suomalaisten luottotiedot rekisteristä.

Kaikista paskin keissi on vuokra-asunnon saaminen. Saa olla erittäin hyvä mäihä, että yksityinen vuokranantaja luottaa asunnon luottotiedollisen käsiin. Minulla kävi hyvä tuuri ja asuin silloisen poikaystäväni omistusasunnossa. Puhelinliittymäni on vielä tänäkin päivänä isäni nimissä, sillä hän on töissä isolle teleoperaattorille. Muutoin matkapuhelin- ja laajakaistayhteydet annetaan luottotiedottomille ennakkomaksua vastaan. Elisalla tämä on muistaakseni 150€ itse liittymän lisäksi.

Mitä vakuutuksiin tulee, niitä ei käytännössä pysty saamaan. Ja kuka ottaisi asumaan ihmisen, kuka ei voi saada kotivakuutusta? Jep. Itse maksoin matkavakuutusta kaiken muunkin edestä vakuutusyhtiölle, joka suostui antamaan minulle vakuuden. Tuo on mielestäni aika pientä siihen, mitä monet tuntemanikin ihmiset joutuvat käsittelemään. Toki kaiken kanssa oppii elämään, mutta velallisen peli on turhan raakaa.

Luottotiedottomuus tuo mieleen elämänhallintaongelmat

Matkavakuutusta lukuunottamatta elämäni varattomuusmerkinnän kanssa oli täysin normaalia. Opin huolimattomuudestani noiden vuosien aikana ja nykyään maksan laskut ennen eräpäivää. Puhun asiasta avoimesti, sillä sen ei todellakaan pitäisi leimata minua ihmisenä näin 10 vuoden jälkeen. Luottotiedottomuus ei kerro kenenkään luonteesta yhtään mitään. Itse en ollut edes tietoinen kyseisestä laskusta, joka varattomuusmerkinnän minulle toi.

Olen lukenut niin järkyttäviä keskusteluja siitä, miten luottotiedottomia haukutaan. Mielestäni tähän pätee sama kuin kaikkeen elämässä: älä tuomitse jos et tiedä. Toinen on voinut menettää otteen elämään lapsensa kuoleman jälkeen tai yrityksen mennessä konkurssiin. Mitä he tekivät väärin? Yrittivät parhaansa sen hetkisillä välipalaeväillä. Mielestäni on myös hyvä tuoda esille se, että vanhempien opit eivät mene aina lapsille kaaliin. Vaikka niitä lapsia kuinka opettaisi, ei mielestäni vanhempien kasvatukseen puuttuminen edesauta velallisten laskujen maksua.

Tähän loppuun haluan vielä painottaa sitä faktaa, että luottotiedoton ei ole ihmisarvoton. Pidän siitä, että yritykset ja ulosottoviranomaiset ovat valmiita tekemään maksusopimuksia ja pyrkimään sovintoratkaisuun. Sama tilanne ei todellakaan ole tukien takaisinmaksussa. Saisivat välillä hävetä toimintaansa! Laskun maksun unohdus voi viedä luottotiedot, olen elävä esimerkki siitä. Onneksi olin alaikäinen ja nykyään paperini ovat puhtaat. Tsemppiä kaikille taloudellisten ongelmien kanssa eläville ja muistakaa, laskujen maksussa ei ole oikotietä onneen. Pikavippi ei ole koskaan oikea ratkaisu.

Lue usein kysytyt kysymykset maksuhäiriömerkinnöistä ja luottotiedoista

Lue myös

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

13 Comments

  1. Pingback: viagra on line
    1. Hei “Valheita”

      Kiitos kommentistasi.

      Millä tavalla koit nuo epäkohdat? Puhun tekstissä omasta kokemuksistani ja minulla ei ole tapana valehdella. Luottotiedottomuus saakin pelottaa, se on todella pelottava aihealue. Voin kertoa luottotiedot menettäneenä, että en toivo samaa kenellekään.

      yst. Pinja

  2. Pingback: Cialis generic
  3. Pingback: Viagra uk
  4. *siirryinhän itsekin siivoushommista pois. Toisaalta jos tarjoutuu jotain rahallisesti fiksua keikkaa en olisi siihen liian ylpeä tarttumaan ja niihin hommiin palaamaan. Kyllä mua hyvä keikka aina kiinnostaa tai ns helppo raha.

  5. Hei, Pinja.

    Hyvä juttu! Aiheesta tarvitaan ehdottomasti enemmän keskustelua!

    Itse olen onnistunut elämäni vielä taiteilemaan ilman maksuhäiriömerkintöjä, mutta olen täysin tietoinen sivusta todistaneena, kuinka vaikeaksi minkäänlainen merkintä luottotiedoissa voi elämän tehdä! Tästä syystä se onkin viimeisiä asioita, joiden antaisin tapahtua, jos asiaan voi yhtään mitenkään vaikuttaa. Ketään en lähde neuvomaan talousasioissa, kun omalla kohdallakin on jonkinasteista velkaantumista päässyt tapahtumaan. Toki on ollut jos jonkinmoista vastoinkäymistä eikä elämä tosiaankaan ole ollut kohdallani aina ihan helppoa, mutta kyllä iso osa on tästä kuitenkin sitä omaa tyhmyyttä ja olisi ollut varmasti vältettävissäkin. No, tällaisista hölmöilyistä saakin kyllä sitten maksaa aina kovien korkojen kanssa. (en nyt mihinkään pikavippeihin ole koskaan sentään mennyt sekaantumaan)

    Mutta kaiken kaikkiaan nimenomaan se HÄPEÄ tällaisten asioiden ympärillä on valtava ja vaikeneminen tuntuu olevan kultaa. Ja sitten yhteiskunta vielä sheimaa ja leimaa.

    1. Hei Tanja,

      Tuhannesti kiitoksia kommentista, rakastan vuorovaikuttaa lukijoiden kanssa.
      Itsekään en ole mikään talousasioiden ekspertti, vaikka laskuni ja muut hoidankin aina ajallaan. Olisi ihana tietää esim. sijoittamisesta enemmän, sillä uskon, että pienistäkin tuloista voi sijoittaa.

      Tuntuu, että toi häpeä tässä luottotiedottomuus asiassa on sama, kuin esim. tiettyjä ammatteja kohtaan. Mua hävettää välillä oma työ (tarjoileminen) ja sen vuoksi en siitä blogissa juurikaan puhu. Tosin tällä hetkellä en muutenkaan tee kun muutaman hassun vuoron kuukaudessa, mutta kuitenkin. Tuli myös mieleen, että samanlainen häpeä on myös konkurssin ympärillä. Tuleeko mieleesi ketään, joka on kertonut avoimesti konkurssistaan?

      – Pinja

      1. Vain Julia Loukiainen, joka vastikään antoi haastattelun Ylelle It’s pure -liikkeen konkurssistaan. Mutta tämänhän varmaan tiesitkin, kun olit itsekin MungoAnnan juttua (https://www.lily.fi/blogit/mungolife/yrittajyydesta) kommentoinut myös. 🙂

        Työhäpeää en omalla kohdallani taida oikeastaan tunnistakaan? Vaikka olenkin ehkä “vain henkilökohtainen avustaja” (ei oo mun “oman alan” työtä laisinkaan), vaikka näin kolmekymppisenä sitä voisi varmasti olla jo vaikka mitä, en ole ihmeemmin asiaa häpeillyt: koen kuitenkin oikeesti tekeväni nyt tavattoman arvokasta ja tärkeetä työtä, niin en ymmärrä, mitä pitäisi hävetä. Vaikka tämäkin työ sinänsä on sellaista, jota oikeastaan kuka vaan voisi lähteä halutessaan tekemään ja ymmärtääkseni hommaa pitäisi olla tarjollakin, avustajista on pulaa.

        1. Joo, tämä juttu mulla olikin tiedossa 🙂

          Henkilökohtaisen avustajan työ on todella tärkeää ja arvostettua! Jos nyt nopeasti vertaisin tarjoilijan ja avustajan työtä, eroaisivat ne toisistaan juurikin arvokkaan työn nimikkeellä. Tarjoiluhommia ei tarvittaisi, elleivät ihmiset haluaisivat pientä luksusta elämäänsä. Monet kahviautomaatit ovat automaattisia, jolloin tarjoilijaa ei esim tarvita. Toisin on sinun työssäsi, henkilökohtaisen avustajan työtehtävää ei pysty automatisoida!

          yst. Pinja

          1. Niin, totta se on tuokin. Tämä osaltaan varmasti just auttaakin mulla sitä henkistä puolta työssäni, kun työ tuntuu tärkeältä ja siitä voi kokea ylpeyttä. Mutta onhan siinä se puoli, ettei palkkaus päätä huimaa eikä tää homma vaadi pätevyyttäkään välttämättä. Kuka vaan voi tätä hommaa hypätä tekemään niin kuin itse teinkin. Siinä mielessä saavutuksesta tai kunnianhimosta ei voida puhua.

            Toisaalta uskon, että on työ mikä hyvänsä sen hyvin tekemisestä saa ja pitää tuntea ammattiylpeyttä. Ensimmäiset työsuhteeni olivat siivoushommia. Mutta joo, ymmärrän kyllä tuon näkökulman kumminkin. Siirryinhän itsekin sii

JÄTÄ KOMMENTTI