Ammattia ei saisi valita kiireellä

Olen miettinyt. Pääni puhki pyörittänyt. Päättänyt. Valinnut. Valinnut toisin ja valinnut uudestaan. Jokainen valinta on vienyt kohti uusia toiveita. Olen onnistunut, nauttinut ja ollut päättäväinen. Olen epäillyt, pelännyt ja epäonnistunut. Olen oppinut. Toisena päivänä tiedän, mitä haluan työltä, parisuhteelta, vapaa-ajalta ja elämältä. Seuraavana aamuna peilistä katsoo tuntematon tyttö, jolla ei ole aavistustakaan, mitä hän haluaa.

Olen itsekin vähän puutunut tähän omaan ajatusten kanssa edestakaisin seilailuun. Onko normaalia olla yhtenä päivänä päättäväinen ja toisena tietämätön? Jos universumi lähettää valon signaaleja, johon jätän tarttumatta, onko mahdollisuudet nyt käytetty? En tiedä kumpaa pelkään enemmän, yrittämättä jättämistä vai yrittämistä? Haluaisin kovasti yrittää, mutta en osaa aloittaa. En edes tiedä, mihin alalle haluan työllistyä.

Koen tavallaan runsaudenpulaa, sillä kaikki kiinnostaa ja olen monissa asioissa hyvä. Haluaisinko valokuvaajaksi? Kirjailijaksi? Ammattibloggaajaksi? Vloggaajaksi?Tarjoilijaksi? Somevastaavaksi? Kiinteistönvälittäjäksi tai kenties näitä kaikkia? Mihin haluan keskittyä? Yritän olla tekemättä päätöksiä fiilispohjalta, sillä tähän mennessä ne ovat vieneet vararikkoon.

Pullonpyöritys ei ehkä ole viisain vaihtoehto ammatinvalintaa tehdessä. Jonkun sortin valinta olisi kuitenkin edessä, sillä tällä hetkellä olen päivittäin ahdistunut työtilanteestani. Olen niin monesti ladannut täydet powerit uuteen uravaltaukseen ja matkalla todennut, että tämä ei ole mun juttu. Tiedän, minkälaisen panoksen uuden aloittaminen vaatii, joten riskit eivät houkuttele. Niiden kuitenkin pitäisi, sillä vain mukavuusalueen ulkopuolella tapahtuu ihmeitä.

Sen jälkeen kun valmistuin 2,5 vuotta sitten ajattelin, että työllistyminen omalle alalle olisi helpompaa. Mielikuvat matkailualasta ja mennyistä opinnoistani olivat “hieman puutteelliset” ja todellinen motivaatio alalle pyrkimisestä nolla. Hain aikoinaan restonomiksi, sillä en rehellisesti tiennyt, että kokin papereilla olisi muitakin jatko-opiskelu mahdollisuuksia.

Olen kenties unohtanut, miten rankkaa opiskeleminen on, sillä olen harkinnut uudelleen kouluttautumista. Minulla on jo paljon kokemusta, mutta se on hyvin spesifioitunut matkailu/hotelli ja ravintola-alalle. Tällä hetkellä inspiroidun luovista ammateista, kuten kirjoittamisesta, valokuvauksesta ja sisällön tuotannosta. Haluaisin opiskella digimarkkinointia/ sosiaalisen media sisällön tuotantoa ja psykologiaa.

En pidä kuitenkaan kiirettä. Yritän ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä pidemmälle tähtäimelle viisaita valintoja. Mitäs te teette työksenne? Oletteko työllistyneet unelma-ammattiinne vai harkitsetteko uusia opiskeluja? Tässä oli muuten alanvaihtoon liittyvä mielenkiintoinen artikkeli!

<3: Piña

3 Comments

  1. ”Onko normaalia olla yhtenä päivänä päättäväinen ja toisena tietämätön?” – ON! Se kuuluu tähän meidän twenty-something elämänvaiheeseen. Ja luultavasti osalla myös jatkuu koko elämän läpi, mutta preferenssit silti varmasti tarkentuu kunhan vaan kokeilee rohkeesti eri juttuja. Mä oon itsekin vaihtanut opiskelujen suuntaa jo kolme kertaa ja aion vaihtaa vielä uudestaankin, siihen asti että pomppaan innoissani sängystä kello kahdeksan luennolle. Summa summarum: nauti joka kokemuksesta – ne kaikki vie sua oikeeseen suuntaan. Ja valitse semmosia juttuja, jotka saa sut innostumaan niin et halkeet! Ps. tykkään sun blogista!

    1. Moi Mandi,

      Superkiitos kommentista, tulin yber iloiseksi sen luettuani!
      Toi on motivoivaa ja ehdottoman oikea tyyli suhtautua elämään – hakea sitä paikkaa, kunnes kello kahdeksan luento inspiroi. Mä todellakin uskon, että meille kaikille on se oma juttu. Usein se on joku asia, mitä on jo lapsena tykännyt tehdä, mutta unohtanut sen luovuuden kaiken kaupungin sykkeen keskellä..

      Sitä etsien ja siihen asti, kiitos tsempeistä <3

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW