Tässä marssijärjestyksessä toivotan hyvät huomenet, kun starttaan tämän kesän road tripin viikon päästä sunnuntaina. Ennen sitä on kuitenkin edessä kolme työpäivää ja juhannus mökillä. Lisäksi haluan saada kaikki rästityöt tehtyä, joka tarkoittaa pitkiä työpäiviä ennen lomaa.
Olen aikataulutuksen mestari, mutta viime viikkoina olen myöhästellyt paljon. Aika on ollut niin kortilla, että ihan hävettää. Deadlinet ovat paukkuneet, mutta niistä saan syyttää itseäni. Tyhmästä päästä kärsii nyt todistetusti koko kroppa. Tämän kiireen ja sen mukana tulleen stressin keskellä olen unohtanut täysin itseni. Unet ovat jääneet vähille ja roskaruoka on tullut tavaksi.
Energiavarastot eivät ole riittääneet mihinkään ylimääräiseen, joka heijastuu heti tänne blogin puolelle. Yritän suorittaa kaikkea, jolloin en pysty keskittymään mihinkään. Näin ollen on aika pitää taukoa, jotta saan levättyä kunnolla. Mitään dramaattista breikkiä ei ole luvassa, mutta ainakin seuraavan viikon mittainen.
Just tällä sekunnilla tuntuu, että mulla ei ole mitään viisasta sanottavaa. Olen harvoin sanaton. Nyt olen. On aika kuunnella hiljaisuuden kolinaa ja vaipua ajattomaan transsiin. Prosessoida elämää ja aloittaa alusta. Nyt pakkaan keskeneräiset tiedostot kovalevylle, unohdan yksityiskohdat ja vedän peiton korviin.
Ne päivät ovat kaukana, jolloin paahdoin itseäni auringossa tunti tolkulla tai reissasin Rodokselle ja Alanyaan paremman rusketuksen toivossa. Käytin kapeanyörisiä bikineitä, jotta välttyisin rumilta rusketusraidoilta. Istuin aina naama kohti aurinkoa, sillä en halunnut missata valonsädettäkään. Bruna oli suhteisen tasainen läpi kesän, mutta vaaleni nopeasti syksyn tullen.
Lisäksi en ole turhan fanaattinen rusketuksesta talvisin, enkä näin edes osaa läträtä itseruskettavilla. Mielestäni on pinnallista ja sangen outoa olla keskellä talvea ruskea. Kuka muutenkaan näkee toisen ihonväriä kaikkien niiden vaatekerrosten alta? Jos reissaan talvella on se silkasta halusta nähdä paikkoja, eikä ruskettua.
Nykyään olen siis fiksumpi ja jättänyt tuskallisen auringoton muille. En oikeastaan nauti siitä paljoakaan, vaan viihdyn auringossa vain lyhyitä aikoja kerralla. Jaksan rannalla makoilua muutaman tunnin, sitten kyllästyn. Haluan kävellä, katsella ja kosketella. Tuntea tuulen huminan hiuksissa, enkä tulikuumaa hiekkaa varpaiden välissä.
Jos ja kun haluan iholleni päivitystä, teen sen fiksusti. Nykyään en hiero naamaani säälittävää kuuden suojakertoimen halpisöljyä, vaan laadukasta 50 suojakertoimen aurinkorasvaa. Kroppani valelen ennen kuin lähden ovesta ulos ja lisään rasvaa päivän mittaan. Liikun pääsääntöisesti pyörällä, joten aurinkorasvaa kuluu purkki torkulla.
Tiedättekö, tuntuu hyvin utopistiselta kirjoittaa auringonotosta. Olen nimittäin entinen solkkuaddikti ja rusketuksen puolesta puhuja. Nykyään taidan kuitenkin olla järkevä aikuinen, joka huolehtii ihostaan? Palatakseni aurinkorasvaan, on ikivanha tabu, että se estäisi ruskettumisen. Rasva nimenomaan auttaa palamisen ehkäisyyn ja rusketus on itseasissa kehon puolustusmekanismi UV -säteilyä vastaan.
Tämä teksti ei ole nyt kuitenkaan aurinkorasva mainos, vaan Bio-Karoten aurinkokapseli mainos. Olen saanut kaikki tutut ja tuntemattomat ylipuhuttua käyttämään tätä beetakaroteenia sisältävää tuotetta. Aion myydä sen nyt sinulle. Bio-Karoten +E aurinkokapseli on universumin lahja ihmisille. Se ehkäisee ihon palamista ja tekee rusketuksesta hohtavan kultaisen.
Luit oikein, hohtavan kultaisen. Tuote on laktoositon, gluteeniton ja hiivaton. Suositus on vetää yksi nappi päivässä, minä suosittelen yhtä aamuin ja toista illoin. Aloita kapseleiden syönti kaksi viikkoa ennen loma reissua ja jatka sitä kaksi viikkoa yli reissun. Näin rusketus todistetusti tarttuu nopeammin ja pysyy paremmin.
Tulokset ovat huikeat jo ensimmäisen käyttöjakson jälkeen. Olen itse huomannut järkyttävän eron ihollani, suurimpana juurikin se rusketuksen pysyvyys. Iho ei myöskään pala, vaan se ruskettuu tasaisesti ja nopeasti. Tuotteen hinta sokoksella taitaa olla hitusen alle kympin, joten summa ei varmasti päätä vaivaa.
Pistä viestiä jos inspiroidut kokeilemaan ja kenties jäit koukkuun! (niinkuin mm. isäni)
Olen jo vuosia kokenut oloni aamuisin ahdistuneeksi. Tunne syntyy heti heräämisen jälkeen tai alitajuntaisesti jo ennen herätyskellon pirinää. Yleisesti en tunne oloani yhtään niin ahdistuneeksi ollessani ulkomailla. Suomessa ahdistus on kuitenkin läsnä huolimatta siitä vietänkö vapaapäivää. Pahimmillaan tunnen aamuahdistusta, kun herään sängystä yksin.
Saan turvaa toisesta ihmisestä vierelläni, on sitten kyseessä ystävä tai kumppani. Ahdistus menee nopeammin ohi, jos saan purettua sen syntyperää ääneen heti herättyäni. Olen silti vakavasti sitä mieltä, että ahdistuksen kohtaaminen yksin on ainut keino sen voittamiseksi. Miksi silti tarrauduin toisiin aamulla, kuin satiainen häpykarvoihin?
Kyse ei ole siitä, ettenkö viihtyisi yksin. Rakastan yksinoloa ja olen silloin eniten elementissäni. Jos olen iltaisin kotona saan tunnit kulumaan silmissä ja ahdistus on tipotiessään. Rehellisesti “se ongelma” tuntuu olevan läsnä vain aamuisin. Yritän joskus väkisin nukkua pitkään, jotta en joutuisi heräämään sen vetovoimaan. Olen miettinyt, että nukunko liian vähän suhteessa elämäni kuormittavuuteen?
Kenties panikoin etukäteen tulevaa päivää? Tavallaan se olisi käypää siihen logiikkaan, että en tunne ahdistusta lomalla. Voiko olla, että silloin edessäni ei ole mitään suoritteita, joista ahdistua? Ehkä kroppani viestii aamuisin, että tulevan päivän taakka on liian raskas kannettavaksi. Ei nyt helvetti voi olla normaalia, jos ennen päivän askareiden starttaamista pohtii valmiiksi, että nukahtaminen on suorittamalla lähempänä.
Luin vast’ikään siitä, miten aamuahdistuneisuus on tyypillisintä yleisestä ahdistuneisuudesta kärsivillä. Lisäksi syvennyin erityisherkän elämää käsittelevään tekstiin, joka oli ylitsevuotavan mielenkiintoinen. Artikkeli käynnisti itsetuskiskelun polun, jolla nykypäivänä usein vierailen. Tekstissä puhuttiin siitä, miten erityisherkkä ihminen reagoi normaalia herkemmin ympäristöön ja sen olosuhteisiin.
Näin olisi järkeenkäypää, että tunnen ahdistuneisuutta, sillä olen elänyt vasten omia arvojani liian pitkään. Tästä esimerkkinä on ammatinvalinta, josta kirjoitin viimeviikolla. Sopimaton ympäristö (ydinkeskusta), ei-niin-intohimoinen-työ (tarjoilija), taloudellinen epävakaus (osa-aikatyö) ja ihmissuhteet (sinkku/parisuhde) varjostavat osakseen mahdollisuuksia ahdistuneisuuteen.
Aihe ei nyt tietenkään ole näin suoraviivainen, sillä muuten voisin samantien vain pistää stopin kaikelle, joka ruokkii ahdistuneisuutta. Voisin minimoida näin loppuunpalamisen riskit ja elää loppuelämäni onnellisena. Kaikki me kuitenkin tiedetään, että näin tapahtuu vain elokuvissa. Olen pärjännyt tänne asti ahdistuneisuusoireiden kanssa, sillä ne ovat osa perustunteitani. Ongelma niistä on muodostunut hitaasti, joten niiden läpikäynti ei ymmärrettävästi ole lyhyen matkan sprintti.
Sillä aamuahdistuneisuus häiritsee elämääni, on asialle tehtävä jotain. Lääkäri tai psykologi ovat vaihtoehtoja, mutta haluaisin vihdoin pitkäaikaista vuorovaikutusta. Lähipiirissäni on monia, joita erilaiset ryhmät ovat tukeneet matkalla. Itse olen käynyt näistä muutamissa, mutta toistaiseksi ei omaa paikkaa ole löytynyt. Psykiatrian poliklinikalle lähtenyt lähete hylättiin, jota lääkärini toki enteili jo ennen sen kirjoittamista.
Tässä maassa riittää mielenterveyspotilaita jonoksi, joten vain sairaimmat pääsevät hoitoon. Olisi upeaa jos ongelmiin pystyttäisiin tarttumaan ajoissa, ennenkuin vaihtoehtoina on pitkäaikainen hoitojakso tai lääkket. Nuorille suunnatut mielenterveyspalvelut pitäisi olla ilmaiset ja hyvin matalan kynnyksen vaativia. Kaikki eivät pysty avoimesti puhumaan ongelmistaan kenellekään ja joskus voi olla liian myöhäistä avautua. Universumi muistakoon heitä ajatuksissaan. <3
Onko sulla taipumusta ahdistua tai kärsitkö mielenterveysongelmista? Mistä olet löytänyt apua vai oletko prosessoinut ajatuksia itseksesi?
Miksi, oi miksi täytekakku nousee yhä yli muiden juhlakakkujen? En rehellisesti piittaa niistä laisinkaan ja skippaan ne poikkeuksetta aina jälkiruokapöydästä. Täytekakut ovat vaan niin tylsiä ja väkisin väännettyjä.
Kakkupohja kaupasta ostettu, sen väliin tungettu hieman muussattua banaania ja kostukkeena halpaa vadelmahilloa. Päälle pirkan vaahdotettua kermavaahtoa, jonka maku mieleenpainuu lähinnä kokkareisesta vaniljasokerista.
Päätin antaa tälle kuningattarelle vielä yhden mahdollisuuden, sillä se oli mummoni toive syntymäpäiväkakuksi. Paistoin uudella innolla kakkupohjaa, jonka reseptiä muunsin kinuskikissan reseptistä.
“Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!” loru teki taikojaan, joten tätä täytekakkua en voinut jättää yksin minun syötäväkseni. Seuraamalla seuraava ohjenuoraa tulet syömään pehmeää kakkupohjaa, maukasta persikka – vadelmatäytettä ja kaunista kermakoristelua.
Eiköhän laiteta esiliina lanteille ja lähdetä veivaamaan!
Voitele vuoka á 24-26cm ja korppujauhota. Voit käyttää kaikkea rouhevaa korppujauhojen tilalla, itse laitoin puurohiutaleita. Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Varaa kaksi samankokoista lasia. Riko viisi munaa toiseen lasiin ja mittaa toiseen lasiin saman verran sokeria.
Luovuus keittiössä rajoittuu pyykkikoneen päälle
Kaada sokeri kulhoon ja hyödynnä samaa lasia laittamalla siihen yhtä paljon vehnäjauhoja, kuin viereisessä lasissa on munia. Jauhojen suhde on: 50-75% vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja. Mukaan 2tl leivinjauhetta ja lopuksi sekoitetaan.
Kaada munnot toiseen kulhoon ja veivaa sokerin kanssa vaahdoksi. Vaahto on täydellinen, kun sen perään jää jarruraidat. Siivilöi jauhosekoitus munavahtoon rauhallisin liikkein, älä veivaa, hytky, sätki tai sekoita. Nostele ja kääntele nätisti, tämä onnistuu parhaiten nuolijan kanssa.
Lopuksi kaada koko komeus kakkuvuokaan tasaisesti. Jos taikinan pinta paistuu epätasaisesti, tulee kakustakin epätasainen kuin pisan torni. Laita kakkupohja kuumaan uuniin alatasolle, jossa se tarvitsee n. 40 minuuttia valmistuakseen.
Yritä välttää uunin oven availua, sillä se saattaa lässäyttää koko pohjan kerta heitolla. Kakkupohja on valmis, kun se on kullanruskea ja hammastikkuun ei jää taikinaa sitä tökkiessä. Kumoa valmis pohja pian ja anna sen jäähtyä kunnolla.
Kakkupohja jäähtymässä juuri ennen sen leikkaamista 3 osaan
Suosittelen tekemään pohjan valmiiksi edellisenä päivänä tarjoilusta. Näin sen pystyy parhaiten leikkaamaan kolmeen osaan sahalaitaisella veitsellä ja täyttämään haluamillaan täytteillä. Kun täytteet muhivat kakkupohjassa kiinni yön yli jääkaapissa, maistaa eron samana päivänä tehtyyn kakkuun välittömästi.
Ehdottomasti paras vinkki täytekakkupohjan teossa on tehdä ja täyttää pohja hyvissä ajoin. Kermakoristelut ja tuoreet mansikat voi puolestaan heittää päälle juuri ennen kakun tarjoilua. Täytteeksi sopii oikeastaan mitä vain makeaa. Kerroksia voi olla erilaisia, tällä kertaa köyhän naisen jääkapistani löytyi:
– Purkkipersikkaa, josta hyödynsin lisäksi mehut kakun kostuttamisessa
– Halpaa vadelmahilloa, jonka joukkoon laitoin tuoreita mansikoita
– Vaniljarahkaa, jota sekoitin kermavaahtoon ja laitoin kakun päälle samalla kun koristelin sitä
Täytteineen päivineen, avot!
Kuten sanottua, täytteiden kanssa saa olla luova. Se perinteinen muussattu bansku toimii kyllä kuin junan vessa, mutta vaihtelu virkisti ainakin meidän kakkupöytää. Niin! ja muistakaa koota kakku halutulle astialle heti kättelyssä, sillä sen siirtäminen nätisti jälkikäteen on käytännössä mahdottomuus.
Mun hyvä ystävä totesi tänään sivulauseessa, että mun reseptit ovat olleet hitusen liian haastavia perinteiselle kotikokille. Lupaan, että tämän kakkupohjan taittaa huonompikin leipuri.
Jos siis uskallat kokeilla, kommentoi ja kerro miten onnistuit!
Kirjoittelin pari kuukautta sitten iho-ongelmistani aikuisiällä ja siitä, miten olen yrittänyt omatoimisesti pärjätä niiden kanssa. Aihe liipasee sen verran läheltä sydäntä, että se veti mut sanattomaksi viime reissullani Portugalissa. Videofiiliksiä aknen vaikutuksesta itsetuntooni voit katsoa täältä.
Sain akne diagnoosin tammikuussa, mutta mukana se on ollut 2016 vuoden lopusta (ja ehkä kenties aina?). Ihoni puhkesi kukkaan tarkalleen kuukausi sen jälkeen, kun olin lopettanut keltarauhashormonia sisältävän ehkäisyn. Ehkäisy oli varmasti pitänyt ihon kunnossa kuurin aikana, mutta sen loppuessa se päästi vuosia muhineet bakteerit valloilleen.
Mahdollisuuksia aknen puhkeamiselle on monia ja yksi niistä voi olla akuutisti muuttunut ruokavalioni. En kuitenkaan haikaile takaisin jo tehtyihin valintoihin, vaan teen uusia suunnitelmia tässä hetkessä. Musta- ja valkopäät eivät ole mua koskaan häirinneet, eikä menkkojen yhteydessä tulevat finnit. Viimeinen vuosi on kuitenkin puskenut mukanaan jotain aivan muuta, kuin muutaman finnin tai mustapään.
Nämä uudet tulokkaat ovat sitkeitä, periksiantamattomia, punaisia, märkiä, uusiutuvia ja kipeitä. Kivut olisin vielä kestänytkin, mutta en näppyjen mukana tulleita pysyviä aknearpia. Finnit kerääntyivät (ja kerääntyvät yhä tullessaan) suun ympärille. Tämä viestii hormonaalisesta aknesta. Näiden suunäppyjen lisäksi, kärsin tukkeutuneista mustapäistä, eli komedoista. Ne ovat hyvin tyypillisiä aknen alkuvaiheessa.
Helmikuu 2018Maaliskuu 2018
Puolen vuoden kuurini on nyt puolivälissä. Fiilikset ovat hyvät, sillä uusia näppyjä puskee enää vain ennen menkkojen alkamista. Iho on todella sileä, kuulas, kaunis ja kosteutettu. Käytän kosteuttavaa rasvaa vain joka toinen päivä, sillä muutoin ihoni on kokoajan rasvainen. Ennen tarvitsin kosteutusta aamuin illoin. Ihoni on siis huomattavasti rasvaisempi kuin ennen ja hiukseni rasvoittuvat myös herkemmin. Tämä on kuitenkin pieni miinus sen ohella, että tulokset ovat olleet huikeat.
Akneen perehtyessäni huomasin, kuinka moni on saanut apua sinkkitableteista. Siitä inspiroituneena olen ottanut vahvaa sinkkiä päivittäin, jonka lisäksi käytän sinkkipastaa aknearpien vaalentamisessa. Sain tämän vinkin vanhalta tutultani ja pöyristyin, kun näin sen vaalentavan arpia silmissä. Tahna on kuitenkin paksua ja sotkevaa, joten suosittelen jättämään sen iholle yön yli.
Minulle paras hoitosarja on ollut hands down Dermaceutic. Tuotteita voi ostaa netistä tai jälleenmyyjiltä. Itse ostan hapon, puhdistuksen ja aurinkovoiteen Karhupuiston Plastiikkakirurgialta. Käyn happokuorinnassa 4 kertaa vuodessa ja ihonpuhdistuksessa 2kk välein. Kävisin varmasti enemmänkin, jos rahatilanteeni sen sallisi. Talirauhaseni nimittäin tukkeutuvat erittäin helposti, jonka vuoksi tarvitsen kosmetologin puristamaan näpyt auki.
Tänään 7.6.2018 (Excuse-moi rasvainen fleda ja kuorinnan jälkeinen hohto iholla)
Tällä hetkellä olen optimistinen, mutta olen kuullut antibiottikuureista enemmän haittaa kuin hyötyä. Onko teillä kokemuksia eri akne kuureista?
