Odotan, kunnes huomaan, että en koskaan elänytkään

Vuosi sitten tänä päivänä, mä olin hukassa itseni kanssa. Tavallaan musta tuntuu, että mä oon ollut enemmän tai vähemmän hukassa, koko elämäni. Etsinyt suuntaa, kääntänyt kiviä, odottanut huomista. Enkä halua nyt kuulostaa elämääni kyllästyneeltä, koska en sitä ole. Huomaan, kuinka toistan elämässäni samoja reittejä. Teen nopeita päätöksiä, totean ettei homma toiminutkaan, vetäydyn takaisin kuoreeni. Yritän…

Continue reading →