YLIMIELINEN VAI ITSEVARMA?

Sarkastinen, tuomitseva ja ylimielinen? Vai sittenkin yksinkertainen, ystävällinen ja itsevarma? Aihe tähän postaukseen lähti tässä iltapäivästä pienen kimmokkeen johdattelemana. Perinteisesti avaan aina läppärin ja kirjoitan päällimmäiset fiilikset heti ylös, mutta tänään sain palapelin palat koottua yhteen vasta yön pikkutunneilla. Pidemmittä puheitta, Missä kulkee ylimielisyyden ja itsevarmuuden raja?

sonja-2.jpg

Ylimielisyys sanana on ensinäkin kuvottava, siitä tulee lähinnä mieleen joku nenäkäs, nokkava ja röyhkeä tyyppi baaritiskillä. En ole psykologi, ammattilainen tai muutenkaan pätevä avaamaan tätä aihealuetta – mutta aion rikkoa silti jäänpinnan.

Mennään vaikka ajatuksissamme takaisin kouluaikoihin, jolloin kiusaaminen oppilaiden kesken oli arkipäivää (ja on valitettavasti yhä, mutta se ei ole tämän postauksen aihe). Omasta kokemuksesta muistan, kuinka mun legginssit on vedetty käytävällä alas kinttuihin ja kaikki ovat nauraneet. Tai kun opettaja kysyi oppilaalta kysymyksen, arvaten, että tämä ei kuitenkaan tiedä oikeaa vastausta. Mitä kiusattu näissä tilanteissa hyvin usein tekee? Nostaa nenän pystyyn, katsoo kymmeniä silmäpareja halveksuvasti ja peittää alla kuohuvan pelon ja häpeän. Käyttäytyy siis ylimielisesti!

Mä sanon, että itsevarmuuden ja ylimielisyyden välissä on hento harso. Samanlainen harso, joka on kivun ja nautinnon välissä (hyvänä esimerkkinä seksi, mutta pätee kyllä muutenkin elämässä). Jos sä haluat tuntea jotain täysin rinnoin, kaikki rajapinnat on todella häilyviä. Usein kuultu sanonta ylimielisestä ihmisestä on, että hän kuvittelee olevansa parempi kuin muut jossain X asiassa. Tämmöinen juttu voi olla vaikka matkustaminen, vaatteet, Instagram seuraajat tai elintaso. Yleisesti ylimielinen ihminen luulee itsestään liikoja eikä suostu kohtaamaan totuutta. Sitten on vielä erikseen narsistisuus, joka on överiksi vedettyä ylimielisyyttä. Ero normi ylimielisyyden ja narsistin välillä on se, että narsisti ei ymmärrä olevansa ylimielinen ja itsekeskeinen.

son-1.jpg

Ylimielisen ihmisen on vaikea myöntää olevansa väärässä. Mutta, eikö totuuden kohtaaminen ja virheiden myöntäminen ole muutenkin taitolaji. Uskallanko väittää, että se on yhä tai on ollut joskus hankalaa myös Sinulle? Olit sitten ylimielinen, itsevarma tai et lokeroi itseäsi mihinkään, jutun juju on se, että meidän kaikkien eteen tulee tilanteita joissa epäonnistumme. Tilanteita, joissa kävelemme päin seinää. Hetkiä, jolloin seisomme vahvasti mielipiteidemme takana, emmekä löysennä piiruverran köyttä toisesta päästä. Tekeekö vahvat mielipiteet ihmisestä ylimielisen? Vai juurikin se jälkipyykki ja virheiden myöntämättömyys?

Millainen on sitten itsevarma ihminen?

Itsevarma ihminen on sinut itsensä kanssa. Hän hyväksyy erikokoiset häpyhuulensa, sisäiset pelkotilansa ja ympärillä tapahtuvat muutokset. Tällaisella ihmisellä ei ole tarvetta puskea muita ihmisiä alas, vaan hän voi aidosti ihailla ja rakastaa – ilman tunnetta uhasta tai kateudesta. Itsevarmuus on lyhykäisyydessään ymmärrys siitä, että itsessä on potentiaalia suoriutua! Tunnetko sinä tällaista ihmistä tai oletko itse itsevarma ihminen?

Minkä takia mulla on semmoinen tunne, että itsevarmuus yhdistetään usein urheilijoihin, menestyneisiin ihmisiin tai tiukoista tilanteista selvinneisiin? Miksi tavallinen tallaaja, oman elämänsä spiderman ei voisi olla itsevarma? Itsevarmuus on kuitenkin tunnetila, joka valitettavan usein yhdistetään Suomessa ylimielisyyteen, itsekkyyteen ja ylisosiaalisuuteen. Ehkä on erilaista olla itsevarma? Musta tuntuu, että suomalaiset ovat overall hyvin nöyrää porukkaa ja aina saa olla varpailla kertomassa omista asioista. Ettei nyt vaan kukaan väärinymmärtäisi mitään. 

“Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, että ahdistus ja tunnetasolla kärsiminen olivat oireita siitä, että elin vastoin omaa totuuttani. Tänäpäivänä tämän käytöksen korvaa AITOUS” – Charlie Chaplin

Miksi hitto itse syyllistyn pyytelemään käytöstäni ja olemistani anteeksi? Jos mä olen hiton ylpeä mun saavutuksista, tottakai haluan jakaa ne kaikille, mieluiten koko maapallolle. Mulla ei oo tarvetta vertailla mun saavutuksia muihin, koska mä oon tehnyt parhaani näillä työkaluilla tässä hetkessä. Voitko sä sanoa samaa? Mä oon ainakin super yksinkertainen ihminen ja välillä mun aivot tuntuu cashewpähkinän kokosilta. Niissä ei useinriitä kapasiteetti sulattamaan draamaa tai ihmisten ylipohdintaa. Musta on helpottava tietää, että vaikka nyt koen oloni itsevarmaksi, on se häilyvä tunnetila, jonka luokse voi epävarmuuden jälkeen palata.

hymy-1
Kiitos kuvankauniille Sonjalle mallina toimimisesta, nämä kuvat ajoivat mielestäni aiheen alla paremmin kuin hyvin.

Vinkkejä ja faktoja itsevarmuudesta

  1. Laita päällesi vaatteet, joissa tunnet olosi upeaksi. Piilottelin itse ylipainoisena vaatekeon alla, joka ei nostattanut itsevarmuuttani.
  2. Fake it, until you make it. Ei yhtään mun tyylinen sanonta, mutta tällä vinkillä olen pärjännyt mielen heikkoina hetkinä.
  3. Älä kiirehdi, nautiskele hetkestä. Poistu tilanteista rauhallisesti, älä hötkyile.
  4. Itseluottamus vaihtelee, jokapäivä ei ole samanlainen.
  5. Katso ihmisiä silmiin. Hitto tää on välillä niin haastavaa mulle, mutta oon parempi kokoajan!
  6. Anna rakentavaa palautetta muille ihmisille, sillä toisilta ihmisiltä saatu palaute parantaa itseluottamusta.
  7. Muista kuuntelemisen jalo taito.

Nyt kun listasin noita vinkkejä ja faktoja itsevarmuudesta, tajusin yhä vahvemmin, että mulla on itselläni paljon parantamisen varaa. Meidän kokemuspankkimme elää, kasvaa ja kehittyy – kuten itsevarmuutemme. Ajan kanssa siitä voi kasvaa ylimielisyyttä, mutta sieltä pääsee onneksi aina takaisin päin rauhallisin askelin. Ollaan itsellemme armollisia, jooko?

PS: Onko sulla jostain asioista vahvat mielipiteet? Tuotko ne kuinka avoimesti ja kiihkeästi julki? Mulla on paha tapa lähteä välillä hippasille mun mielipiteiden kanssa, oikeen haastaa kanssakumppania ja puristaa tiukasti kiinni mun sanomasta. Se on super ärsyttävää, tiedän. Olen välillä kunnon vaahtosammutin! Someone, please shut that girl up and give her a high five?

Terveisin, täydellisesti toisenlainen

5 Comments

  1. Mielenkiintoinen postaus!
    Suomen mentaliteetilla: “Se kellä onni on, se sen kätkeköön” tuntuu mielestäni olevan liiankin hyvin läsnä nykypäivässä.

    Miksi se että joku tekee omat päätöksensä elämällään, olisi mitenkään pois muilta.. se askarruttaa.

    Loppuun vielä Vesa Vierikon roolista pahatpojat-elokuvassa: “Heti kun jollain on vähä massii päällä rupee heti joku läski vinkuu..”

    Mutta vaiheilija ei menesty, isosti vaan eteenpäin sano kuka mitätahansa!

    Normaalisti en lue blogeja mutta tämä oli lupaava! Lisää tämmösiä ja hyvää jatkoa!

    1. Kiitos Aleksi!!

      Supertykkäys kun kommentoit ja pystyn hyvin samaistumaan sun ajatuksiin. Luen parhaillaan Dale Carnegien kirjaa: “Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”. Iso suositus jos haluat syventyä tän aiheen ympärillä ja tervetuloa jatkossakin lukemaan mun sekalaisia höpinöitä. Ihanaa sunnuntaita!

      // Piña

  2. Hyvää pohdintaa!

    Niinpä; mistä tahansa voi puhua, kunhan asenne on kohdallaan… ja ihminen aito.

    Tosin aprikoin, että nimenomaan itsevarma voi olla myös onnistumisiaan mainostamatta. Koska se jokin on niin ihan ilman pönkitystä.

    Kiitos, kun tykkäsit kuvastani Instagramissa, niin löysin blogisi. Jaksamista ja iloa viikkoosi!

    1. Kiitos Ananasaika!!

      Kiva kuulla, että mun aktiivisuus somessa on tuottanut tulosta ja huikeeta, että löysit mun blogiin. Tuplatykkäys kun laitoit kommenttia, rakastan kun ihmiset antavat palautetta. Ihanaa sunnuntaita Sulle!

      // Piña

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW