Yksinäinen, lue tämä!

Kenestä vaan voi tulla yksinäinen, joten tämä teksti koskettaa meitä kaikkia. Yksinäinen yksin elijä ei ole automaattisesti yksinäinen ja yksinäisyyttä ei pitäisi sekoittaa yksin olemiseen. Toiset ihmiset (kuten minä) viihtyvät paljon yksin ja kuormittuvat herkästi sosiaalisissa tilanteissa. Sitten on olemassa ihmisiä, jotka latautuvat toisista ihmisistä ja tarvitsevat elämäänsä paljon erilaisia ihmissuhteita. Uskonkin, että ihmissuhteiden määrä ei tee onnelliseksi, vaan niiden laatu ja siitä syntyvä yhteenkuuluvuuden tunne.

Kuten mainitsin, viihdyn paljon yksin. Silloin pystyn parhaiten keskittymään kirjoittamiseen, kuvien editoimiseen ja itseeni. Saan tunnit kulumaan silmissä ja joskus huomaankin koko viikonlopun kuluneen itseni kanssa. En tee jonkun mielestä ihmeempiä, sillä olen vaan. Teen ruokaa, vien koiran, kirjoitan ja pesen pyykkiä. Nautin paljon siitä vapaudesta, että saan päättää omasta elämästäni. Erona yksinäisyyteen, minä pystyn valita, milloin haluan olla yksin ja milloin taas nähdä ystäviäni.

Olen kuitenkin kokenut yksinäisyyttä, sekä ystävyys- että perhesuhteissa. Olen ollut ihmisten ympäröimänä fyysisesti, mutta henkisesti kiinnostukseni on ollut täysi nolla. Tätä tapahtuu yhä, mutta nykyään osaan suodattaa ihmisten ideat ja ajatukset läpi korvieni. Yritän kuitenkin vaikuttaa kiinnostuneelta ja luoda keskustelua. Olen siis läsnä, mutta koen kuitenkin sisälläni merkityksettömyyttä. Hyvänä esimerkkinä on neljä ystävääni, jotka ovat saaneet vuoden sisällä lapsia. Istun kahvipöydässä, nyökyttelen ja päässäni ajattelen, miltä riesling maistuisi nyt ja onkohan mulla huomenna kauhea krapula.

Suuret elämänmuutokset ja siirtymävaiheet ovat rehellisesti aiheuttaneet minulle vuoden sisällä yksinäisyyttä. Ihanat ystäväni ovat perheellistyneet ja tottakai se väljäämättäkin muuttaa ystävyyttämme. Arvomaailmamme ja askareemme muuttuvat ja toisen näkeminen on vaikeampaa. Näkeminen vaatii ponnisteluja, suunnitteluja ja aikaa. Se tuntuu myös yksin puurtamiselle ja yksipuoliselle. Koenkin, että tällaiset siirtymät, joita voi olla myös muutto, koulun vaihto, eläköityminen tai ero – ovat niitä ystävyyden puntaroinnin paikkoja.

yksinäisyys_pinja-2

yksinäisyys_pinja

Jatkaako toisen näkemistä muodonvuoksi, vaikka itse tuntee olevansa täysin ulkopuolinen? On olemassa tilapäistä tai pitkittynyttä yksinäisyyttä. Kuten itselläni, tilanteeeni on ohimenevä ja yksinäisyyden tunteet varmasti turtuvat ajan kanssa. Saatan itse saada lapsia tai päättää olla saamatta, mutta joka tapauksessa yksinäisiin ajatuksiini ei nyt sopisi muksujen pyöräyttely. Lasten hankinnan lisäksi, sinkku ystäväni ovat löytäneet sielunkumppaneitaan. Tämäkin on ystävyydelle tasapainolaudan heiluttelen hetki, mihin suuntaan lähdetään? Nämä muutokset saavat minut miettimään, että mitä jos jään ihan yksin?

Tuo tunne on ainut ja oikeasti ainut, minkä vuoksi pelkään yksinäisyyttä. Se on pelko tulevaisuudessa ja asia johon pystyn vaikuttamaan teoillani tässä hetkessä. Plussaa omassa elämäntilanteessani on, että olen saanut joogan ja somen kautta paljon uusia kavereita. Minulla on aina joku jolle soittaa ja purkaa ajatuksiani. Suosittelenkin ihmisiä hieman väkipakollakin harrastamaan ja sitä kautta kenties hakemaan kuuluvuuden tunnetta, edes sen hetken ajan. Nuorempana sain itse kiksejä tanssitunneilla ja muuten koinkin olevani yksinäinen. Ne tanssit kuitenkin riittivät ruokkimaan tyhjiötäni.

Myönnän kyllä, että molemmat eroni ovat olleet sellaisia hetkiä, jolloin olen kokenut yksinäisyyttä. Se tunne on kyllä ihan kammottava. Koska ei kukaan ympärillä tunnu ymmärtävän sinua. Yksi seuraajistani kiteytti asian näin viisain sanoin: “Mulla yksinäisyys ei ole ollut kiinni siitä, etteikö olisi ihania ihmisiä ympärillä, mutta ennemminkin siitä vaikeudesta jakaa omaa sisäistä maailmaa silloin, kun on vaikeita juttuja meneillään. Luulen, että ihminen aika vaistomaisesti kääntyy sisäänpäin vaikeina hetkinä. Ylipäätään meidän kulttuurissa on sellainen “vaikeuksista vaietaan” -ajatusmalli, minkä takia monet jäävät elämän käännekohdissa yksin.”

Mistä apua yksinäisyyteen?

  • Itselleni auttaa tunteiden ylös kirjoittaminen
  • En lähde väkisin sosialisoitumaan jos ei ole fiilistä
  • Yritän esittää kiinnostunutta, vaikka jotkut aiheet ryhmässä eivät koskettaisi itseäni juuri nyt (Mitä voin oppia tästä keskustelusta?)
  • Puhun ventovieraille: kaupan kassa, ihmiset koirapuistoissa tai ventovieraiden kehuminen kadulla
  • Puhun aiheesta avoimesti aina kun siihen on tilaisuus (vertaistuki)

Jos oireeni kävisivät joskus sietämättömiksi ja pitkittyneiksi, ottaisin varmasti yhteyttä kunnalliselle lääkärille. Kysyisin neuvoa, varaisin ajan terapiaan ja lähtisin selvittämään mahdollisia syitä yksinäisille fiiliksilleni. Olenko tehnyt tarpeeksi aloitteita vai onko omassa käyttäytymisessäni parannettavaa?

Mielestäni yksinäisyys on nyt joulun tienoilla erittäin ajankohtainen aihe. Haluaisin omalta osaltani auttaa yksinäisiä ihmisiä ja tuoda hieman lämpöä heidän arkeen. Tunnetko jonkun yksinäisen? Ilmianna hänet ja yllätetään tuttusi yhteisellä tekemisellä. Jos keksit muutakin yhteistä tekemistä, josta yksinäiset saisivat apua ja kenties uusia ystäviä, pistä mulle viestiä: contact@pinaycoco.fi. Haluan aidosti osallistua ja auttaa, opetella vaikka kutomaan tai leipoa korvapuusteja vanhuksille aattona!

” Useimmilla meillä on kaapit ja pöydät täynnä jouluruokaa, ei se yhden lisävieraan takia kesken lopu. Monet meistä haluavat viettää rauhallisen ja perhekeskeisen joulun. Voisiko perheen käsitettä laajentaa, voisimmeko me ajatella, miten haluaisimme itse tulla kohdatuksi ja kohdelluksi jouluna?

Vai voisimmeko me saada iloa siitä, kun katselemme naapurin leskiherran loistavia silmiä, kun hän saa istua perheemme mukana jouluaattona. Voisimmeko me jättää pari lahjaa kauppaan ja laittaa ne rahat Pelastusarmeijan joulupataan ja samalla viedä sinne käyttökelpoiset vaatteet, joita emme itse enää tarvitse.”

Pidetään yhdessä huoli, että kenenkään ainut vieras ei tänä jouluna ole ambulanssin henkilökunta. //  Maarit Auranen, Ensihoitaja

Tutkimustietoa yksinäisyydesta

Keskusteluapua

  • Kirkon ja seurakuntien toimista saa tietoa osoitteesta www.evl.fi
  • Valtakunnallinen kriisipuhelin (Suomen mielenterveysseura) 0101 95202
  • Mielenterveyden keskusliiton neuvontapuhelin 0203 91920
  • MLL:n lasten ja nuorten puhelin: 116 111 ja www.mll.fi

Koetko sinä yksinäisyyttä? Onko sinulla ketään, kenen kanssa jutella asioista? Herättikö tämä teksti sinussa jonkun tunnetilan, minkä? <3: Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW