Vilpeä vilauttelija ja #pinaycocotravels

Ihanan levollinen olo. Istun Tin Tin Tangossa, edessäni tumma mannapuuro ja tuhti avokadoleipä. Takana tunnin vinyasa tunti ihanan Julian ohjaamana. Pitkästä aikaa pystyin maistamaan suolaisen hien suussani ja tuntemaan hikipisarat rintojeni välissä. Viimeisimmästä endorfiinikoukustani on kulunut aivan liian kauan aikaa. Olin ehtinyt unohtamaan, miltä kunnon adrenaliinipiikki tuntuu.

Olen raivannut itselleni kalenterista tilaa ja ensimmäistä kertaa aikoihin tunnen olevani elossa. Jalat maassa, kruunu kohti kattoa ja katse tässä hetkessä. Tätä haluan tehdä elämässäni: tuntea vapauden ja olla onnellinen. Herätä aamulla aikaisin joogaan, syödä aamupalaa lähi kahvilassa ja kirjoittaa blogiani. Haluan kirjoittaa ammatikseni. Haluan valokuvata työkseni. Haluan luoda tarinoita ja tuoda hymyn ihmisten kasvoille.

Hyvin usein itselle on kaikista vaikeinta tehdä tilaa. Oleminen on haastavaa, kun taas aikataulujen sopiminen luontevaa. Uusien maneereiden käyttöönotto on hidasta ja vanhoille ajatuspoluille palaa herkästi. Muistatteko, kun kerroin teille tekeväni torkutus haastetta? Siitä on nyt vajaa kuukausi ja näinkin lyhyessä ajassa olen saanut aamuni kuriin. Olen viikonloppuja lukuunottamatta herännyt ensimmäiseen kellon pirinään.

Energiatasoni ovat tasaantuneet, eli en enää ole joko hiton väsynyt tai todella orgasmipäissäni. Väsynyt olo on lieventynyt, vaikkakin olen yhä paljon tavallista uupuneempi. Yksi syy on varmasti se, että jätin alkukesästä kaikki vitamiinit pois. Tuolloin minulla ei ollut varaa uusiin, sillä noihin uppoaa helposti satanen. Mikä siinä muuten onkin, että vitskut loppuvat aina kertalaakista?

Nyt syksyn tultua aion kuitenkin käyttää vaikka viimeiset pennoset B-12:sta ja muihin välttämättömiin vitamiineihin. Tiesitkö muuten, että B-12 vitskua saa vain eläinperäisestä ravinnosta, sillä kasvikset eivät sisällä laisinkaan sitä? Näin kasvissyöjän tai vegaanin tulisi varmistaa riittävä vitamiinin saanti, jottei ajan kanssa rupea kärsimään esim. lievistä muistioireista. Tämä ei ole halvin vitamiini, mutta itselleni ostoslistan kärjessä.

Selasin tossa sivussa meidän Bulgarian reissun kuvia ja rupesin nauramaan ääneen. Nää kuvat oli pakko jakaa, sen verran överiksi vedettiin golden hour kuvaukset. Meillä oli tänä päivänä Marielan kanssa tarkoitus lähteä hyvissä ajoin kuvaamaan vanhaan kaupunkiin. Saatiin itsellemme aikaiseksi jäätävä kiire, joka päättyi tähän kuvaussessioon parvekkeella. Kunnon pynttäyneet meikit ja pyyhkeeet päällä toteutettiin mun blogihistorian feikeimmät kuvaukset.

Näistä kuitenkin välittyy aito nauru, sillä en voinut lakata röhkimästä vastakkaisella parvekkeella tuijottavalle nuorelle miehelle. Lasittuneinen silmin hän tuijotti suoraan tuonne alakatsomoon. Pyyhkeet olivat nimittäin vähän väliä tippuneet meidän päältä ja paikat vilkkuivat vapaudessa. Tästä tulikin mieleen, että hittolainen tekee taas mieli matkustaa. On tuo kodittoman elämä paljon kiehtovampaa, kuin työelämässä rehkiminen kylmässä Suomessa.

Sitä paitsi reissuilla olen aina motivoitunut ja täynnä ideoita. (Tosin, jossittelen myös hieman, että “sitten kuin palaan kotiin, toteutan tuon ja tämän idiksen.” Sitten se luovuuskupla vain unohtuu herkästi ja tarvitsen uuden reissun.) Kuitenkin koen, että matkustaminen on tullut isoksi osaksi blogiani. Osaksi elämääni. Tai onhan se sitä ollut jo pidemään, mutta blogin myötä olen innostunut jakaamaan teillekin matkavinkkejäni.

Kuinka moni teistä on muuten huomannut, että käytän Instagramissa aktiivisesti #pinaycocotravels häshtägiä? Tänne linkkaan IG kuviani ja parhaita paloja reissuiltani. Tein tägin vahvasti sen vuoksi, että pääsisin vuorovaikutukseen teidän lukijoiden kanssa. Siksi toivonkin, että tägäilette menemään kuvia matkojenne varrelta, jos olette vaikka hyötyneet jostain jakamastani vinkistä. Olisi kiva fiilistellä kanssanne!

Nyt kuitenkin kipitän töihin! <3:Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW