Vihdoin (melkein) velaton

Tänään koitti päivä, jota olen jo tovin odottanut. Tänään minulle maksettiin veronpalautuksia 2800€. Olenko tästä ylpeä? Sanotaanko näin, että olisi tuon rahan voinut viisaamminkin sijoittaa. Voisin aidosti ja oikeasti opetella sijoittamaan paremmin. En saanut vahingossa palautuksia, vaan asetin veroprosenttini tarkoituksella hitusen ylöspäin, jotta saan palautuksia.

Olin myös osan vuodesta työttömänä, jota en tietenkään ollut ennakoinut veroprosenttia asettaessani. Itselleni tuo summa tuntuu kerralla isommalta, kuin kuukausittain maksettuna. Osaan käyttää rahan paremmin isona könttäsummana, kuin pienissä osissa maksettuna. Toisaalta, minulle olisi jäänyt yli 230€ enemmän rahaa kuukausitasolla, jos veroprosenttini olisi ollut kohdillaan. Tuo summa olisi oikein sijoitettuna tuonut minulle enemmän rahaa, kuin nyt kerralla maksettuna vuosi myöhemmin. Oppia ikä kaikki. Tänään ei olla masentuneita, vaan tänään on aihetta juhlaan!

Tänään on päivä, jolloin sain toisenkin luottokorttini maksettua kokonaan pois. Luottokortti, jota vingutin ensimmäisen kerran Dubaissa vuonna 2016, tietäen, että en pystyisi lyhentämään luottoa pitkään aikaan. Nyt yli kolme vuotta myöhemmin, sanon hyvästit luottokortille. Jätän sen kotiin, kun lähden ovesta ulos. En tarvitse sitä enää päivätasolla. Pitkään 1500€ luottoni oli henkireikäni, kun kävin ruokakaupassa. Kun olin työtön, alakuloinen, enkä kyennyt takomaan rahaa entiseen tapaan. Nyt näen luottokortin välineenä, jolla ostan lentolippuja ja varaan hotelleja. Siitä syystä olen kortin alunperin ottanutkin: matkoja varten. Jossain vaiheessa se raja vain muuttui häilyväksi ja luottokortista tuli osa arkeani.

En muista, olenko aikaisemmin kertonut, miten minulla kävi American Express maksukorttini kanssa. Olin ottanut kyseisen kortin hätävaraksi, kun lähdimme tyttöjen kanssa Costa Ricalle muutama vuosi sitten. Lopulta käytin rajatonta luottoa mielin määrin, vaikka lyhensinkin sitä aktiivisesti. Kun saavuimme reissulta kotiin, olin täysin persaukinen. Halusimme ystäväni kanssa ostaa irtokarkkeja, joten lähdimme karkkiostoksille. Makuunissa ei kuitenkaan käynyt Amex ja minulla ei ollut varaa ostaa karkkeja. Ystäväni joutui maksunaiseksi ja silloin ymmärsin, että tilanne on oikeasti todella paha.

Karkit luottokortilla? Onko elämäni oikeasti tullut tähän pisteeseen, muistan ajatelleeni. Kyllä se oli ja elämäni täytyi käydä siinä pisteessä, että ymmärsin jotain omasta rahankäytöstäni. Nyt kaksi vuotta tapahtuneesta ja tänään kaksi luottokorttia maksaneena, olen niin ylpeä itsestäni. Tein mahdottomalta tuntuneen mahdottomaksi. Säästin pienistä tuloistani ja maksoin kaiken viimeistä penniä myöten. Tänään maksoin tarkalleen 880€ luottokorttia ja vanhemmilleni 1000€ siitä, että he lainasivat rahaa takuuvuokraani huhtikuussa 2019.

Sekin on muuten upea tunne, että ei ole velkaa läheisille penniäkään. Mielestäni 26 -vuotiaana täytyy ymmärtää rahasta sen verran, että ei kerrytä itselleen velkaa. Koska ei ole mitään enemmän perseestä, kun olla velkaa läheisille ja ystäville. Lainaat sieltä, täältä ja tuolta 50€ ja lupaat maksaa kaiken seuraavasta palkasta. Tuttuako? Oli minulle, kun olin työttömänä. Sitä keksii keinot selvitä arjesta, on se sitten lainaamalla muilta ihmisiltä, tai käyttämällä luottokorttia. Oikeasti, jokaisen pitäisi keskittyä siihen syvällisemmin, miksi löytää itsensä tuollaisesta tilanteesta.

Se ei ole sattumaa. Ei oikeasti ole sattumaa, että olin työtön. Ei ole sattumaa, että sinä olet veloissa. Elämä ei ole pelkkä sattumusten sarja, johon emme pysty vaikuttamaan. Kyllä me pystymme vaikuttamaan rahattomuuteen tai rikkauteen. Jos löydämme itsemme jatkuvasti tilanteesta, jossa olemme velkaantuneet, pitää meidän mennä jutun juurelle. Samalla tavalla, jos kärsimme masennuksesta, tai paniikkihäiriöstä. Kaikki kumpuaa jostain ja me pystymme parantumaan. Jos suhtautuminen rahaan on vinksallaan, siihen saa kyllä apua!

Esimerkiksi Helsinki Missio:lla on rahaan keskittynyt guru, joka auttaa velkaantuneita ihmisiä. Helsingin kaupunki auttaa talous- ja velkaneuvonta asioissa ja palvelu on asiakkaalle maksutonta. Suosittelen velkaneuvontaa ihmiselle, jolle on kertynyt paljon maksamattomia laskuja, joita hän ei pysty lyhentämään. Vaikka ajat menevät pitkälle, jopa yli 6kk päähän, kaupunki pyrkii parhaansa mukaan auttamaan velkaantuneita. Tapaamisessa tehdään yhdessä velkasuunnitelma, johon velkaantunut joutuu (lue: pääsee) sitoutumaan.

Mutta kuten sanottua, jotta velkakierre saadaan kuriin, täytyy keskittyä siihen, miksi on velkaantunut alunperin. Menemällä asian juurelle, voi löytää vastauksen. Mikään summa rahaa ei poista todellisia ongelmia rahan ympärillä. Ei mikään. Velkaantunut velkaantuu aina uudestaan, jos hän ei ymmärrä omia kulutustottumuksiaan ja muuta ajatusmaailmaansa rahan ympärillä. Se on puhdas fakta, jonka olen itse oppinut kantapään kautta. Rahaan pitäisi keskittyä rakkaudella ja sen manifestoiminen elämäänsä, on enemmän kuin sallittua.

Elämme yhä yhteiskunnassa, jossa mies tienaa enemmän, kuin nainen. Siis noin keskimäärin. Mistäköhän tämä mielestänne johtuu? Kumpi ymmärtää rahan arvon paremmin ja kumpi ymmärtää, ennen kaikkea, oman arvonsa? Toki naiset suosivat eri aloja, jotka ovat keskimääräisesti huonommin palkattuja. Miehet ovat naisia enemmän esimiesasemassa, mutta tässäkin tapauksessa, uskon miesten tietävän oman arvonsa, naisia paremmin. He uskaltavat pyytää, heillä on munaa tienata rahaa! Missä meidän naisten munat ovat?

Tänään 4.9.2019, minä Pinja Mitrovitch, olen vihdoin (melkein) velaton. Ainoaksi velakseni jääköön nyt opintolaina, jota lyhennän 100€ kuukaudessa. Minun matikkapäälläni tämä tarkoittaa, että olen lyhentänyt loppusumman 5000€, ennen kuin ehdin täyttää 30 vuotta. Se jos joku vaatii muutaman skumppalasin, tiedättekö. Olen aika ylpeä itsestäni, sillä en ole aina nähnyt valoa tunnelin päässä. Nyt näen sadekehän ympärilläni, kehän, joka valaisee polkuani ja tuo eteeni tarpeeksi rahaa. Koska ansaitsen kaiken tämän rahan ja paljon enemmän elämääni. Ansaitsen rahaa.

Kiinnostaisiko teitä kuulla konkreettisia vinkkejä, joiden avulla voi opetella parempaa rahankäyttöä?

Lisää raha-aiheisia postauksia Piña y coco -blogissa:

4 Comments

  1. “Elämme yhä yhteiskunnassa, jossa mies tienaa enemmän, kuin nainen. Siis noin keskimäärin. Mistäköhän tämä mielestänne johtuu? Kumpi ymmärtää rahan arvon paremmin ja kumpi ymmärtää, ennen kaikkea, oman arvonsa? Toki naiset suosivat eri aloja, jotka ovat keskimääräisesti huonommin palkattuja. Miehet ovat naisia enemmän esimiesasemassa, mutta tässäkin tapauksessa, uskon miesten tietävän oman arvonsa, naisia paremmin. He uskaltavat pyytää, heillä on munaa tienata rahaa! Missä meidän naisten munat ovat?”

    Hmm… Minusta “miehillä on munaa tienata rahaa” on ikävä ja yksinkertaistava kommentti. Ymmärrän ettet ehkä ole perehtynyt aiheeseen ja haluat herättää keskustelua, mutta tällainen tietämättömien kommenttien laukominen totuuksina on haitallista, jos ja kun halutaan edistää naisen asemaa ja siirtyä kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa. Uskoisin että se on myös sinulla päämääränä.

    Miehet eivät suinkaan ole johtavissa positioissa taikka saa enempää palkkaa siitä syystä, että he uskaltavat pyytää sitä. Suurimpana syynä tähän on patriarkaalinen yhteiskunta sekä se, että ihmiset palkkaavat itsensä kaltaisia työntekijöitä. Siksi johtoportaat pysyvät miesvoittoisina ja yritykset homogeenisinä.

    Naiset muuten uskaltavat pyytää palkankorotusta siinä missä miehetkin. Tässä yksi artikkeli aiheesta.

    https://hbr.org/2018/06/research-women-ask-for-raises-as-often-as-men-but-are-less-likely-to-get-them

    1. Hei Laura,
      Kiitos kommentista 💛
      Olet varmasti oikeassa ja oma tietämykseni perustuu omaan kokemukseeni. Kuten bloginikin. Ei siis ole ultimaattinen totuus missään nimessä.

      Omien kokemuksieni pohjalta, naiset puhuvat rahasta vähemmän ja uskaltavat pyytää sitä elämäänsä vähemmän. Mutta kuten kirjoititkin tuossa, puhun omalla tietämykselläni asiasta.

      Onneksi on seuraajia, jotka pitävät ajan tasalla ja linkkailevat. Kiitos siis siitä! yst.Pinja

      1. Joo tuossa ei kyl todellakaan ole kyse siitä, et nainen ei arvosta itseään ja siksi ei kehtaa pyytää enemmän palkkaa tai saa parempia positioita. Jos vähänkään tuntee historiaa ja on selvillä mitä muuallakin maailmassa tapahtuu kuin Suomessa, voi aika nopeasti huomata ettei kyse ole naisen omasta valinnasta vaan kautta aikojen vallinneesta patriarkaalisuudesta. Kannattaa tutustua mitä työtä monet järjestöt tekevät saavuttaakseen naisille edes jotain oikeuksia kehitysmaissa.
        Muuten oli hyvä kirjoitus, mutta tuo kyl särähti todella pahasti korvaan ja vie pohjaa siltä isolta työltä, jota monet naiset (ja jotkut miehetkin) ovat tehneet sen eteen että naisen asema länsimaissa on niinkin hyvä kuin mitä se on tällä hetkellä.
        Kyse on kyllä siinä mielessä “munattomuudesta”, että sitä miehet ovat käyttäneet verukkeena naisen huonoon asemaan: jos ei jalkojen välistä löydy munaa, on liian tunteellinen tekemään päätöksiä, käymään koulua, äänestämään jne..

        1. Moi Annika!

          Kiitos kun komppasit Lauraa ja jälleen kerran: olet varmasti oikeassa. Tekstissä ei kuitenkaan ollut tarkoitus pohjautua tai lukea maailman historiaa, vaan keskittyä omaan velkatilanteeseeni. Olisin voinutkin (nyt jälkiviisaana) jättää tämän oman tietämättömän kommenttini sivusuuhun ja perehtyä aiheeseen enemmän, kuin kirjoitan siitä sivulauseessa. Nyt mullekin tuli semmoinen olo, että tuo on turha välikommentti tuolla tekstissä. Missään nimessä ei ollut tarkoitus mollata naisia, enkä tuonut tekstissä yhtään esille sitä, mistä syystä oikeudet ovat kuten ovat, eri maissa. Pahoittelen sitä.

          Kiitos kun kommentoit ja luit. Arvostan!

          yst. Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI