TYÖTÖN TYÖNHAKIJA TEKEE TYÖTÄ

palmu3

Kuten otsikosta voi enteillä, olen nyt toivottanut elämäni ensimmäisen työttömyysjakson tervetulleeksi. Virallisesti viimeinen päivä mun vanhassa duunissa oli viimeviikolla, eli työttömyyspäiviä on nyt takana 9. Nämä yhdeksän kulunutta päivää ovat olleet täynnä kalenteriin buukattuja tapaamisia, haastatteluja ja aktiivista työnhakua. Mun työttömyyden taustalla ei ole ollut äkillinen päätös poistua työelämästä ja jäädä kotiin elämään tukirahoilla (joita en edes saisi). Joskin jättäydyin tyhjän päälle omasta tahdostani ja päätin luottaa elämän virtaan. Hassua todeta teille, että mun onnellisuuslevel työttömänä on ollut joku potenssiin satatuhatta, eli aika hiton high!

Sitten mä rupesin pohtimaan, että hittolainen tyttö. Sä olet nyt työtön. Eikö sun pitäisi tuntea häpeää? Tai kenties surua? Pelkoa?.. Miksi en tunne näitä tunteita itsessäni? Miksi koen, että yhteiskunta näkee yleisesti työttömyyden häpeällisenä? Pyysin pientä Pinjaa palaamaan takaisin maankamaralle, juuri tähän tietokoneen ääreen, tähän ainokaiseen hetkeen ja kysymään itseltään: Miksi häpeäisit jotain, joka antaa sinulle mahdollisuuden johonkin suurempaan, kuin osaisit unelmoida? Tässä ajatusmallissa lepää mun elämän perusta. Optimistinen ajattelu on syöksynyt sisimpääni ja helpottanut sopeutumista elämässä tapahtuviin muutoksiin. Ei ole muita vaihtoehtoja, kuin asettaa uusia tavoitteita, puhua päivittäin rakkaudesta ja avata silmät mahdollisuuksille.

Haaveilin joskus työttömän arjesta, nyt sain sen riskipelin kautta omasta tahdostani. Tämä ajanjakso on opettanut mua olemaan äärettömän kiitollinen vakituisesta työpaikasta, jossa työntekijöistä huolehditaan ja heidän työpanostaan arvostetaan. Koen vahvasti, että tämänhetkinen työttömyyteni saapui elämääni, jotta osaan ymmärtää niin läheisiä, tuntemattomia kuin tuttuja työttömiä ihmisiä. Ymmärtää, miksi yhteiskunnassamme on työttömyyttä ja että työttömyys ei ole häpeällistä. Työtön on ihminen, jota kuuluisi kohdella tasa-arvoisesti. Moni ei valitse työttömyyttä, vaan työttömyys valitsee hänet. Toivonkin, että emme etsisi syyllistä tilanteille vaan pyrkisimme ratkomaan tilanteita kehittävästi. Olemaan ratkaisukeskeisiä, rakkaudella.

#Työttömänarki on oikeasti täynnä työtä, jos työkykyinen ihminen vain hakee ahkerasti työpaikkaa. Kunnollisen CV:n ja vapaamuotoisen hakemuksen kirjoittaminen vie tuntikaupalla aikaa. Pettymykset ovat peruskauraa, vastauksia ei välttämättä heru ja puurtaminen tuntuu väkisin turhalle. Näinä hetkinä #optimistinenajattelu pelastaa, koska ainut vaihtoehto on sopeutua. Luovuttaminen ei mielestäni ole vaihtoehto, ellei se työttömälle tunnu oikealta. Kukin tekee omat ratkaisut. Mä voin vaan istua tässä ja todeta, että tää työnhakeminen menee täyspäiväisestä työnteosta! Kumarrus, ymmärrys ja kättely kaikille teille sieluntovereille siellä ruudun puolella. I gotcha! Onnea matkaan muille hakijoille ja muistakaa pysyä positiivisena. Teidän edestä sulkeutuu ovet, joiden ei kuulunut toivottaa teitä tänään tykönsä. Huomenna se ovi voi avautua mistä vain, kunhan ensin avaat silmät ja hymyilet menemään. Älä anna rahan määrittää sun onnellisuutta. Tsemppihalit just Sulle tähän perjantaihin.

PS. Viinipullo vinkkipalkkio mielenkiintoisista duuneista luvassa!

Terveisiä työttömän työnhakijan toimistosta <3 Piña

 

5 Comments

  1. Hyvin kirjoitettu. Jos en olisi uskaltanut itse lähteä työttömän polulle, en luultavimmin opiskelisi nyt alaa, joka oikeasti kiinnostaa minua ja en olisi saanut työpaikkaa, jossa pääsen totetuttamaan itseäni ja tekemään sitä mistä tykkään! Tsemppii Pinja työnhakuun! Varmasti löydät jonkun mahtavan paikan. 🙂

    1. Kaunis kiitos! <3
      Siinäpä se juju, pienen paineen alla työttömänä tulee väkisin tehtyä kahta kovempaa duunia unelmia kohti. Oon niin ilonen sun puolesta ja tiedän, että munkin paikka löytyy tältä pallolta vielä 🙂

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW