Totuus meidän pariterapiasta

Huh, pelottaa. Muistan, kun marssin ensimmäistä kertaa terapian ovista sisään. Olo oli todella surrealistinen, enkä tiennyt mitä odottaa. Kokemukseni terapiasta pohjautui työuupumuksen parissa kamppailuun, josta en muista hirveästi. Olin kirjaimellisesti liian uupunut muistamaan. Nyt ääni kellossa oli tyystin erilainen. Ovista astui sisään kaksi ihmistä, minä ja poikaystäväni. Lähdimme matkaan yhdessä.

Miksi menimme pariterapiaan? Ensinnäkin, jotta meillä olisi parempi olla yhdessä. Uskon, että meidät on luotu toisillemme. Tie, jota olemme yli neljä vuotta kulkeneet, ei koskaan ole ollut helppo. Lopetin aikoja sitten määrittelemästä rakkauden helppona. Ei sen kuulu olla tietynlaista, jotta sitä on. Me halusimme yhdessä mennä terapiaan, jotta voisimme ymmärtää toisiamme paremmin. Rakastaa paremmin. Kommuninoida helpommin ja ymmärtää toista. Parisuhteen peruspilareiden vuoksi.

Sain kysymyksen siitä, näkyykö arjessamme ja etenkin riitatilanteissa, terapiassa opitut asiat. Vastaus on simppeli, kyllä ja ei. Terapiassa ei opita mitään konkreettista, kun siellä istutaan kerralla 1,5 tuntia. Oppi tapahtuu arjessa, niiden terapiasessioiden välissä. Tarkoittaen sitä, että ne kuuluisat ahaa-elämykset, tapahtuvat myös terapian ulkopuolella. Saimme esimerkiksi kotiläksyn, jossa meidän piti perustaa yhteinen pankkitili. Emme päässeet yhteisymmärrykseen sopivasta pankista, joten jätimme läksyn tekemättä. Epäonnistuimmeko? Emme. Teimme läksyn myöhemmin, kun asian käsittely oli molempien mielestä ajankohtaisempaa. Palautimme läksyn myöhässä.

Muistan ajatelleeni, että ovatko ongelmamme tarpeeksi isoja, jotta voimme hakea apua. Olin pääni sisällä rakentanut suhteemme ympärille muurit, tietynlaiset raamit siitä, millaisen parisuhteen kuuluisi olla. Elin tyytyväisenä siinä uskomuksessa, että pärjäämme ilman apua. Ehdotin pariterapiaa, kun sain tietää olevani raskaana. Halusin tehdä kaikkeni parisuhteemme eteen, jotta lapsi syntyisi mahdollisimman stressittömään kotiin. Raskausuutinen vauhditti pääsyämme terapiaan, johon olisimme toki voineet hakea apua, jo paljon aikaisemmin. Vinkkini teille kaikille onkin, että hakekaa apua ajoissa.

Mikä on totuus meidän pariterapiasta? Totuus on, että ei se helppoa ole avautua tuntemattomille ihmisille elämästään. Ei edes minulle, joka normaalisti höpisen ummet ja lammet elämästäni julkisesti. Pariterapiaan ei voi pakoittaa toista puolisoa, vaan sinne on mentävä yhteisestä halusta. Idea voi kuitenkin lähteä toiselta. Pariterapia ei saisi olla viimeinen vaihtoehto ennen eroa. Silloin ollaan jo asennoiduttu siihen eroajatukseen, joka ennemmin tai myöhemmin, johtaa eroon. Terapiaan kuuluu hakeutua, kun on havainnut ongelman, mutta ei ole päästänyt sitä käsistään.

Mitä pidempään päässään hauduttelee ajatusta terapiasta, sitä suuremmaksi se kasvaa. Sitä vaikeammaksi sinne meneminen tuntuu. Me saimme apua kommunikointiin, vuorovaikutustaitoihin, lapsen kasvatukseen ja yhteisten arvojen selkeyttämiseen. Tarvitsimme ulkopuolisen kapellimestarin ohjaamaan sitä sirkusta, joka meidän molempien päässä vilisi. Kun joku muu määräsi tahdin, syntyi lopputuloksesta huomattavasti parempi. Pariterapian jälkeen vasta alkoi yhteinen matkamme. 

Lisää aiheesta Piña y coco -blogissa:

Näin päättyi vajaan viiden kuukauden terapiamatkamme. Silmät vetisinä halasin psykoterapeuttia ja psykologia, jotka ovat kulkeneet mukanamme nämä kuukaudet. Meillä on ollut pidempiä taukoja käyntien välissä, mutta toteutuksen voi tehdä huomattavasti intensiivisemminkin. Jouduimme kerran siirtämään aikaamme, jolloin seuraava meni yli kuukauden päähän. En siis lähtisi terapiaprojektiin, ellen pystyisi sitoutumaan siihen 100%.

Mistä sitten löytää sopivan pariterapian? Monelle tulee varmasti mieleen kalliit, yli 250€/kerta maksavat terapiat. Ne ovat vaihtoehto, jota itse suosittelen rahassa kylpeville. Meille muille on olemassa vaihtoehtoja, jotka eivät aja meitä köyhyyteen. Apua voi hakea omalta kaupungilta, psykoterapiakeskus Vastaamosta tai Helsinki Missiosta. Me haimme jälkimmäiseltä, johon yksinkertaisesti soitimme ja kerroimme tilanteemme. Nuoria halutaan auttaa ja maksuttomia vaihtoehtoja on olemassa. Alla yhteystiedot ja päivystyspuhelimen numero, josta me saimme apua.

Helsinki Mission yhteystiedot

Muita auttavia tahoja:

Akuuteissa kriisitilanteissa kannattaa olla aina yhteydessä oman alueen kriisipäivystykseen tai psykiatrian päivystykseen.

Helsingissä:

Kaikki info otettu Helsinki Mission nettisivuilta

JÄTÄ KOMMENTTI