Toiveeni on orgasmi synnytyksen aikana

Mä haluan puhua teille tänään synnytyksestä. Tiedän aiheesta vähän, mutta opiskelen koko ajan viisaammaksi. Etsin tietoa. Vielä kuukausi sitten, tiesin sen verran, mitä olen terveydentiedontunneilla oppinut. Omakohtaista kokemusta synnytyksestä minulla ei vielä ole, joten ystävieni synnytyskokemukset, toimivat ajatusteni perustana. Aina siihen asti, kunnes päätin lukea synnytyksestä itse. Tänään kirjoitan teille synnytyksestä ensimmäisen kerran ja se hieman jännittää. Mikä mielenkiintoinen aihe!

Ajattelin ystävieni synnytyskokemuksien pohjalta, että synnytys on kivuliasta. Ajattelin myös, että se on pitkäkestoista ja pelottavaa. Nimittäin he kokivat synnytyksen osittain sellaisena. Olen etuoikeutettu, kun minulla on niin paljon ihania vauvoja ja äitejä elämässä. Kaikkien heidän synnytystarinat ja kokemukset, ovat yhtä aitoja ja rehellisiä, kun minunkin tulee olemaan. En siis tekstilläni halua loukata ystäviäni, tai ketään muita synnyttäneitä äitejä. Tarkoitukseni ei ole vähätellä kenenkään kokemaa, vaan luoda itselleni mielentila, jossa voin synnyttää rauhassa.

Kivuliaat ja erilaiset synnytystarinat saivat minut pelkäämään. Mietin, että en minä tuohon pysty. En pysty tehdä lapsia, sillä pelkään sitä, paljonko synnytys sattuu. En tiedä, milloin olisimme yrittäneet lasta, tästä ja miljoonista muista syistä. Pelko. Uskon, että pelko synnytyssalissa on pahin vihollinen. Rupesin siis itse kyseenalaistamaan, mistä pelko syntyy ja miten siitä voisi tehdä ystävän. Kuten sanottua, lähipiirissäni ei ollut ketään synnyttänyttä, joka olisi kokenut luonnollisen tai lääkkeettömän synnytyksen.

Ainoastaan serkkuni vaimo, on synnyttänyt extempore heidän eteiseensä. Ja silloin ajattelin, että tuollaisen synnytyksen haluan! Haluan luomusynnytyksen. Haluan sellaisen hetken, jonka muistan aina. En halua lääkehouruisena ottaa vauvaa syliini tai vastaanottaa supistuksia. Haluan tuntea ne supistukset. Sillä en mitenkään voi uskoa, että mieleni avulla, ne eivät olisi kestettävissä. Mihin kaikkeen ihmismieli pystyykään? Vaikka mihin. Miksi siis olemme niin erkaantuneita lääkkeettömästä synnytyksestä?

Pelko on varmasti yksi tekijä, joka ohjaa ajatuksiamme synnytyksestä. Toinen on tietämättömyys, tai tiedottomuus. Emme tiedä, mitä vaatia itseltämme tai kumppaniltamme. Emme oikein tiedä, mihin valmistaudumme. Johonkin pelottavaan ja kivuliaaseen? Vai johonkin, joka muuttaa meidän koko loppuelämämme? Johonkin, joka voi saada meidät orgasmoimaan? Uskon, että synnytys on suurin yksittäinen energialataus, jota tällä planeetalla syntyy. Uskon, että voin saada orgasmin synnytyksen aikana. Tai ripuloida ja mitä vielä, mutta myös saada orkun.

Neuvolassa kysyttiin ensimmäisen kerran raskausviikolla 20, pelkäänkö synnytystä, tai olenko ajatellut sitä. Piti antaa numero 0-10 välillä ja vastasin 0. Pelko ei ollut läsnä tuolloin, eikä se ole nytkään. Miksi pelätä jotain, mitä ei ole kokenut? Tuolloin kuitenkin tajusin, että monia pelottaa ja se on inhimillistä. Ennen kuin tulee raskaaksi, se ei ole ajankohtaista. Sitten raskaana, on sata muutakin asiaa, johon keskittyä, kuin synnytys. Loppumetreillä sitä vain haluaa pikkutyypin ulos, koska oma olo käy sen verta epämiellyttäväksi.

Tai näin olen ainakin kuullut. Voin sanoa, että minun oloni ei tänään raskausviikolla 33 + 4 ole laisinkaan huono. Eikä se ole ollut sitä, missään vaiheessa raskautta. Lähes jokainen kuulemani toteamus raskauden kulusta, on mennyt mönkään. Ei sen takia, etteikö muiden kokemukset olisi olleet aitoja ja totta, vaan sen takia, että jokainen raskaus on uniikki. Kuten jokainen synnytyskin on, oma synnytystarinansa. Tämän kaiken sanottuani, mitä siis haluan synnytykseltä?

Haluan, että kipu on ystäväni. Tiedän, että kivun ja nautinnon välissä, on vain pieni kuilu. Tuon kuilun yli olen päässyt yksin ja kumppaneiden kanssa, kun olen saanut orgasmeja. Näin uskon, että myös orgastinen synnytys on täysin mahdollinen. Ultimaattinen kipu voi muuttua nautinnoksi, jos osaa hallita omaa mieltään. Tuo orgasmi voi tulla myös luonnostaan, koska niin tulee kipukin ja niin tulee vauvakin. Onko tässä toiveessa jotain pahaa tai häpeällistä? No ei todellakaan. Miksi emme siis puhu aiheesta avoimesti?

“Orgasmi on 22 kertaa tehokkaampi kuin purkista otettu rauhoittava lääke. Synnytystä helpottaa myös se, että kiihottuneena naisen vagina voi laajeta peräti 5 senttiä.”

Laura Shanley – Huffington Post

Orgasmi ei ole minulle mikään synnytystoivelistalle kirjattava kohta. Lähinnä halusin nostaa aiheen esille, sillä siitä puhuminen pitäisi olla yhä luonnollista, kuin kakalla käyminen. Mutta silti kakka ja synnytys ovat yhä tabuja, kuten nautinnollinen synnytyskin on. Jos voin omalta osaltani edes hieman lievittää jonkun toisen häpeää, teen sen häpeilemättä. Se ei ole minulta pois, päinvastoin. Olisipa joku kertonut nämä asiat minulle silloin terveydentiedontunnilla, kun olin kasvava teini. Kertonut, että kaikenlaiset tuntemukset ovat sallittuja. Synnytyksessä ja noin elämässä muutenkin.

“Kuulin kerran synnyttäjästä, joka otti epiduraalipuudutuksen, vaikka tuli hienosti toimeen kivun kanssa. Jälkikäteen hän osasi sanoittaa miksi puudutus kuitenkin tuntui tarpeelliselta — hänen seksuaaliset tuntemuksensa aiheuttivat niin paljon hämmennystä, eihän synnytyksessä saisi tuntua kiihottuneelta ja nautinnolliselta.

Hämmennyksissään hän otti epiduraalin tukahduttaakseen nuo tuntemukset. Tämän vuoksi aiheesta on tärkeä puhua, jotta kenenkään ei tarvitse tukahduttaa tai hävetä erilaisia synnytyksessä ilmeneviä tuntemuksia ja tunteita. “

Lainaus otettu tästä artikkelista

Nyt kuukausi myöhemmin siitä, kun rupesin pohtimaan lähestyvää synnytystä, olen entistä itsevarmempi. Luotan siihen, että kroppani tietää, mitä sen kuuluu tehdä. Fyysisesti koen olevani valmis. Henkinen puoleni on sen sijaan, ollut aina näistä kahdesta se heikompi lenkki, joka kaipaa enemmän treeniä. Olen pyhittänyt aikaa illoista ja aamuista olemiselle. Tehnyt hengitysharjoituksia, kuunnellut meditatiivista musiikkia ja nyt viime viikolla: aloittanut synnytyskirjan lukemisen. Jotta pystyisin täydellä kapasiteetilla olemaan henkisesti valmis synnytykseen.

Herkistyneenä, voin ilolla ja rakkaudella kertoa, että olemme valinneet poikaystäväni kanssa rinnallemme synnytystukihenkilön. Meidän synnytysmatkaan tulee osallistumaan, ihana doula Saija Virtanen. Saija, on minun ja puolisoni tuki synnytysmatkassamme. Jos mennään sanan juurelle, tulee sana doula kreikan kielestä ja se tarkoittaa palvelijatarta. Itse näen synnytyksen matkana, jossa Saija on kanssamme mukana. Matka alkoi nyt raskauden aikana, se jatkuu voimaannuttavaan synnytykseen ja sieltä askeleittain palautumiseen.

Tämä matka, jos joku, on ihana jakaa! Meille doula edustaa turvaa, niin synnytyksessä, kuin sitä ennen ja sen jälkeen. Kuten sanoin, minulle henkilökohtaisesti, henkinen puoli on suurempi kysymysmerkki, kuin fyysisen kroppani toimivuus. Ehdotin poikaystävälleni doulaa, sillä ajattelin, että me molemmat hyötyisimme doulan läsnäolosta. Saija tuntui oikealta ihmiseltä rinnallemme: ymmärtäväiseltä, avoimelta, rehelliseltä ja aidolta tyypiltä. Sellaiselta, jonka vierellä pystyn rentoutumaan ja keskittymään oleelliseen.

Olen todella ylpeä poikaystäväni suhtautumisesta ja asenteesta doulaan. Kun tapasimme Saijan, meille molemmille tuli niin luottavainen olo. Ajattelin, että olen hyvin onnekas, kun saan vierelleni, sekä Saijan, että poikaystäväni. Siinä on todellinen mies. Mun mies. Ja me pystytään tähän. Minä ja mun synnytystiimi. Tiimi me toden totta olemme. Doulan rooli synnytyksessä ei ole korvata poikaystävääni, kätilöä tai lääkäriä. Doula on doula, siinä missä, minä olen synnyttäjä ja puolisoni on puoliso.

Doula kuuntelee toiveita, auttaa rentoutumaan, rauhoittumaan, koskettaa, laulaa, istuu ja vain on läsnä. Doula on läsnä läpi synnytyksen, doula ei jätä, siinä missä kätilöiden ja muun henkilökunnan työvuorot vaihtuvat. Doulan työvuoro ei vaihdu. Itse koin todella tärkeäksi sen, että minulla on hyvä olla Saijan kanssa ja keskustelu on luontevaa. Ei mitään pakotettua, tai sellaista väkinäistä miellyttämistä. En pidä miellyttämisestä. Minä ja puolisoni teemme päätökset synnytyksestä. Saijan roolin näen itselleni tietynlaisena sanan saattajana ja henkisenä turvana.

Tapaamme Saijan seuraavan kerran viikon päästä sunnuntaina, jolloin käymme läpi synnytyksen fysiologiaa. Perehdymme sairaalan käytäntöihin, kivunlievityksiin ja valmistaudumme synnytykseen. Tulemme myös yhdessä käymään läpi synnytystoiveitani. Niitähän riittää! Pitäisi varmasti aloittaa listan kirjoittaminen. Tänään laskettuun aikaani on tasan 45 päivää. Synnytys on mielessä hyvin positiivisesti, josta suuri kiitos on doulan ja poikaystäväni. Olo on luottavainen.

Oletko sinä harkinnut tai käyttänyt doulaa osana synnytysmatkaasi? Millaisia ajatuksia synnytystukihenkilö ja synnytys aiheena sinussa herätti?Kuulisin mielelläni teidän kokemuksia doulan tuesta raskausaikana ja synnytykseen valmistautumisessa.

Alla on doulamme Saija Virtasen yhteystiedot. Tulemme yhdessä Saijan kanssa kuvaamaan teille 3 -osaisen videosarjan, josta olemme molemmat niin innoissamme. Jos siis haluat kysyä jo tässä vaiheessa doulaan tai synnytykseen liittyen jotain, laita rohkeasti viestiä minulle tai Saijalle. Luodaan yhdessä positiivinen ilmapiiri synnytyksen ympärille <3

13 Comments

  1. Hieno asenne sulla! Itse synnytin huhtikuussa luomuna esikoisen, oli hyvin nopeeta, 3 tuntia varsinainen aktiivinen synnytys ja pari tuntia suppareita kotona ennen sitä. Pää ei kyllä pysyny mukana kun kaikki tapahtu niin nopeesti.

    Paras neuvo jonka voin antaa on keskittyä vaan siihen hetkeen, siihen yhteen supistukseen ja siitä selviämiseen. Ei ajatella kauanko vielä kestää tai mitä tulee seuraavaksi.

    Ite yllätyin miltä supistukset tuntu. Koska synnytys meni niin nopeesti, oli supistukset tosi rajuja ja tuntu että koko kroppa vaan kouristeli ihan holtittomasti. Eli odotin enemman kipua kun ylivoimaista kouristelua.

    Uskomattoman hieno kokemus anyway.

    Tsemppiä!

    1. Hei iri,
      Ihana kun jaoit sun synnytystarinan, tällaista lisää! Pyrin keskittymään siihen yhteen supistukseen kerralla ja olla ennakoimatta liikaa tulevaa. Tuo oli kaikin puolin hyvä vinkki.

      Kiitos tsempeistä, ihana kuulla näin positiivinen synnytystarina. <3

  2. Kiitos upeasta kirjoituksesta. Kiitos kun puhut asioista joista moni ei tiedä tai uskalla puhua. Tätä lisää <3
    Minulla on kokemusta synnytyksistä, jossa "kipu" on ystävä.
    Meillä tulee tähän viidenteen synnytykseen doula mukaan, suosittelen todellakin !
    Ihania odotushetkiä ja synnytyskuplaan pääsyä kun sen aika koittaa <3

    1. Moi L-K!
      Kiitos tuhannesti kommentista, tuli ihana mieli.❤️ Upeaa, että sinulla on viides synnytys edessä ja olet doulan saanut myös vierelle. Lisää tätä, avointa suhtautumista! Ihanaa alkavaa syksyä sulle! yst.Pinja

  3. Mitä näitä sun blogejasi lukee, niin ensimmäinen mitä mieleen tulee, että taidat olla himppasen verran sekaisin – tai vähän enempikin. Ihmettelen, että mitä yleensä haet näillä blogeillasi – oikeutusta omiin tekoihisi/haluisisi/luuloihisi ? Ja selkeesti halua olla “rohkea”. Siitä puhe mistä puute.

    1. Moi Maria,
      Totta vie. Eikö meistä jokainen ole vähän pipi päästään? Heh. Jokainen synnytys on oma matkansa, tämä on minun matkani. Jos haluat jäädä seurailemaan ja koet, että teksteistäni on sinulle hyötyä, se on hienoa. Jos nämä eivät resonoi, sekin on yhtälailla täysin fine.

      Rohkeus on tekoja, ei pelkkiä sanoja. En usko blogini edustavan siis rohkeutta, vaan minua. Todellinen rohkeus on jotain aivan muuta, kuin sanoja blogitekstissä. Puutteessa ehkä olen, mutta en sellaisessa, kun ajattelet.

      Mukavaa sunnuntain jatkoa!
      yst.Pinja Mitrovitch

JÄTÄ KOMMENTTI