Terapiassa käyminen on itselleni ylpeydenaihe

Kuukauden tauon jälkeen päästiin eilen juttelemaan pariterapiaan. Moni ystäväni on kehunut avoimesti poikaystävääni siitä, että hän “suostui” kanssani pariterapiaan. Hän on hymyillyt ja vastannut, että ei tarvinnut suostuttelua. Miesten keskuudessa ja yhteiskunnassamme on yhdistetty yhä terapian ympärille häpeän leima. Tuo häpeä kantaa juurensa hyvin pitkältä, ajoilta, jolloin terapiaan yhdistettiin vahvasti hulluus. Mielenvikaiset kävivät terapiassa, he olivat niitä, jotka apua tarvitsivat.

Olen saanut oman perheeni toiminnan kautta, hyvin terapia myönteisen kasvatuksen. Olen käynyt alaikäisenä kriisiterapiassa, perheeni kanssa perheterapiassa, työuupumuksen saattelemana psykoterapiassa ja nyt kumppanin kanssa pariterapiassa. Olen kaikista näistä hoitojaksoista hyvin kiitollinen, sillä ne ovat auttaneet pahimman kriisin yli. Terapia ei välttämättä tarkoita vuosien sitoutumista hoitojaksoihin. Muutama käynti voi riittää, jos elämäntilanne ei ole eskaloitunut.

Se, että olen itse aktiivisesti käyttänyt terapiapalveluita, ei ole häpeän, vaan ylpeyden asia. Olen tarttunut ongelmiin ajoissa, jolloin tarvitsemani apu on pysynyt alle kymmenessä tapaamiskerrassa. Olen nähnyt läheltä, miten itselleni rakas ihminen, on odottanut vuosikymmeniä hakeutuakseen hoitoon. Opin hänen virheidensä kautta, hakeutumaan ajoissa hoitoon ja tätä kehoitan ihan kaikille. Hakeudu ajoissa hoitoon, ammattilainen auttaa sinua, et ole yksin. Älä vertaile omaa ongelmaasi yksin odottavan äidin, alkoholisoituneen naapurisi tai ystäväsi ongelmiin. Sinun avuntarpeesi on aivan yhtä tärkeä.

Hyvinvoiva sinä on automaattisesti hyvinvoiva ympäristö. Jos sinä voit hyvin, todennäköisesti kumppanisi mieliala kohenee ja voitte yhdessä paremmin. Ei kenenkään tarvitse jaksaa, yrittää yksin ja ponnistella viimeisillä voimilla eteenpäin. Viisas on se, joka pysäyttää kierteen, jo ennen kuin kierre alkaa. Viisaampi on se, joka ymmärtää tarvitsevansa apua ajoissa. Vähemmän viisas hakeutuu viimeisen toivonkipinän lomassa hoitoon ja huomaakin ongelman olevan odotettua syvemmällä. Rakasta itseäsi ensin ja sitten vasta muita.

Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

contact@pinaycoco.fi

2 Comments

  1. Poikaystävä ?
    Käy pahasti korvaan, koska asutte yhdessä avoliitossa ja käytte yhdessä jopa pariterapiassa. Silloin toista pitäisi kutsua esimerkiksi avopuolisoksi, avomieheksi tai edes kumppaniksi ja jos ne tuntuvat liian paljon sitoutumista osoittaviksi termeiksi niin kutsuisit edes miesystäväksi. Poikaystävä on tässä tapauksessa mielestäni aika dissaava ja väheksyvä termi.
    Siitä tulee mieleen lähinnä alaikäisten teinien seukkaaminen, jolloin poika- tai tyttöystävä voi vaihtua hetken mielijohteesta tai mitä ihmeellisimmistä syistä.

    En ihmettele, että on tarvetta pariterapialle.

    1. Moi Mari,
      Ollaan tultu pitkä matka tähän ja meille sopiva termi on poikaystävä ja tyttöystävä.
      En välitä pahemmin terminologiasta, eli voidaan yhtä lailla olla toisillemme ystävät, koska kuitenkin ollaan toistemme parhaat ystävät. Ei ole tiettyä ikää, jonka jälkeen toisen hellittelynimi tulisi vaihtua.

      Postauksen teemaan nojaten, tässä oli tarkoitus puhua terapiasta ja sen tärkeydestä minulle. En yhdistäisi sanavalintaani pariterapiaan, sillä en nää niiden välillä olevaa merkitystä. Haluaisitko kertoa, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat viimeisellä lauseella?

      yst. Pinja Mitrovitch/ Piña y coco

JÄTÄ KOMMENTTI