Tarvitsen sinua pariterapia

Tänään on kulunut tasan kuukausi viimeisimmästä pariterapiastamme. Ehdimme välissä reissata Roomaan ja muuttaa uuteen asuntoomme. Kevät on ollut minun aikaani loistaa. Olen nauttinut pitkistä kävelylenkeistä, ystävistä ja sisustanut uutta kotiamme. Antanut itselleni aikaa, ennen kuin pitkä ja raskas työntäytteinen kesäkausi alkaa. Tänään nukuin kahden tunnin päikkärit ja huomasin äsken kellon olevan puoli seitsemän. Olen syönyt aamupalan ja lounaan.

Olemme asuneet uudessa kodissamme kaksi viikkoa. Tajusin arkipäivien koittaessa, että asumme yhdessä, ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Miten olemme pärjänneet? Suhteellisen hyvin sanoisin. Paremmin, kuin ensimmäisellä kerralla. Olen sitä mieltä, että olemme uusi tiimi, näin vuoden uusintayrityksen jälkeen. Tiedän myös nyt, että suhteet päättyvät eroon, alkavat uudestaan vanhoista tarinoista, päättyvät toisiin ja jatkuvat hamaan tappiin asti. Ei sitä voi tietää onko toinen “se oikea”. Elämässäni on ollut monta oikeaa miestä, juuri niihin elämäntilanteisiin.

Tällä hetkellä, olen todella onnellinen tässä parisuhteessa. En koko ajan, mutta useimmiten. Yhteenmuutto ahdisti aluksi, sillä tiesin entuudestaan toisen toimintamallit. Halusin niiden olevan erilaiset, hieman yhteistyökykyisemmät. Meni aikaa, kun ymmärsin, että en pysty niitä muuttamaan. Toinen on mitä on ja ottaa oman aikansa kasvaakseen. En minäkään aina osannut viedä roskia, pedata sänkyä tai laittaa ruokaa. Opettelin omaan tahtiin ja sallittakoon se tuolle miehellekin. Sen olen oppinut terapiassa, että toisen käytöstapoja ei pysty muuttamaan. Toinen voi oppia esimerkillä.

Emme tosin käy terapiassa sen vuoksi, että opettelisimme lajittelemaan roskat oikein. Jos aika on tulevaisuudessa kypsä, voin kertoa hieman enemmän tapaamistemme yksityiskohtia. Jokainen kerta pariterapiassa on ollut henkisesti raskas. Käymme terapiassa, sillä olemme kerran aikaisemmin eronnut pari, joka haluaa tällä kertaa onnistua suhteessa (mitä tämä onnistuminen edes tarkoittaa? kuka määrittelee epäonnistumisen?). Meillä on todella hyvä ja terve pohja rakkaudelle, katsomme vain elämää hyvin eri kiikareista. Rikkaus, mutta myös taakka.

Odotan seuraavalta tapaamiseltamme konkreettisia päätöksiä. Olemme saaneet kotiläksyjä, joissa emme ole pysyneet sovitusti. Jopa yhteisen pankkitilin avaaminen on osoittautunut kuukauden sisällä mahdottomuudeksi. Kumpikaan ei ole valmis luopumaan omasta pankistaan, kuinka naurettavaa. Miten voisimme onnistua yhdessä, jos emme pärjää näin yksinkertaisessa asiassa? Toisaalta, pärjäämme muissa, paljon haastavammissa jutuissa, oikein mallikkaasti. Vaikka kaikki muutokset tapahtuvat tapaamisten ulkopuolella, tarvitsen pariterapiaa keskustelun avaukseen. Ulkopuolisen neutraalit mielipiteet tekevät meille hyvää.

Lue myös:

hm
Helsinki Mission yhteystiedot

Muita auttavia tahoja:

Akuuteissa kriisitilanteissa kannattaa olla aina yhteydessä oman alueen kriisipäivystykseen tai psykiatrian päivystykseen.

Helsingissä:

Kaikki info otettu Helsinki Mission nettisivuilta

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa INSTAGRAM /  FACEBOOK 

contact@pinaycoco.fi

1 Comment

JÄTÄ KOMMENTTI