Tamraght, Marokko

Kerroin teille viime postauksessa matkabudjetistani Marokkoon. Saavuimme lauantaina Tamraght nimiseen kalastajakylään, 17km Agadiristä. Norwegian lentää suoraan Helsingistä Agadiriin ja kentältä saimme kyydin Airbnb majoitukselle. Suuntasimme suoraan syömään Happy Belly nimiseen kasvisravintolaan. Söin maukkaan kasvispastan, josta maksoin 5€. Olin yllättynyt jo pelkästään siitä, että näin pienessä kylässä tarjoillaan edes kasvisruokaa. Jos muut paikat osoittautuisivat flopiksi, voisin istua Happy Bellyssä koko lomani.

Monet ovat varoitelleet, että Marokosta saa takuuvarmasti vatsataudin. Viiden litran pullotettu vesi maksaa euron, eikä kraanavesi ole juotavaa. Suosin hyvin lämmitettyjä ruokia ja vältän juustoa. Liha on kuulemma täällä mehevää ja paikallisten bravuuri. Olen harkinnut, että voisin syödä tuoretta kalaa, jos kasvisruoka tulee ulos korvista. Emme toki ole koko lomaa samassa paikassa, joten makuelämyksiä varmasti syntyy muuallakin. Ruoan suhteen odotukseni eivät ole korkealla.

Käytiin viime perjantaina pariterapiassa läpi sitä, miten me ihmisinä hakeudutaan pois ahdistavista tilanteista. En ajattele ollenkaan matkustavani sen vuoksi, että pakoilisin jotain arjessani. Päinvastoin, haluan tuoda matkustelun lähemmäs arkeani ja yhdistää sen osaksi todellisuuttani. Ei niin, että käyn kerran vuodessa viikon reissulla, vaan haluan lähteä, kun avokado on vielä kypsä. Se on parhaimmillaan vain pienen hetken ja rupeaa tummenemaan nopeasti. Jos en hyödynnä tilanteita, päädyn myöhemmin onnettomaksi. Ja haluan olla onnellinen, en onneton.

tamraght_pinaycoco-2.JPG

tamraght_pinaycoco-1.JPG

tamraght_pinaycoco-4.JPG

Luen par’aikaa rannalla self-help-kirjaa ja koen, että en muuttaisi elämässäni paljoakaan. Teen niitä asioita, joista muut ovat eri mieltä. Tai sanovat ainakin kantansa jyrkästi. Mielipiteitä on aina ja ihmiset tulevat taputtamaan olalle vasta, kun olet saavuttanut jotain yhteiskunnallisesti hienoa. Minä tavoittelen sitä hienoutta joka päivä. Kun tilaan aamukahvin, kirjoitan ajatuksiani blogiin, näen ystäviäni tai teen töitä. Haluan silloin olla onnellinen, en vasta saavutettuani jotain merkittävää. Kaikki merkityksellinen on jo olemassa. Meissä ja ympärillämme. Meidän pitää vain osata nähdä kaikki se kauneus ja löytää oma kutsumuksemme.

Tuli tässä samassa mieleen, että mä oon huomannut, että mulla on valtava tarve olla oikeassa. Ihmiset mun ympärillä on toitottaneet tätä vuosia, mutta se pitää itse ymmärtää. Se on vahvuus, mutta myös heikkous. Milloin hiljentyä epäoikeudenkin varjoon, ja milloin avata suunsa? Siinäpä vasta päivän peruna pohdittavaksi. Ja hei! Meillä on surkea netti kämpillä, joten blogin kuvat eivät lataudu kunnolla. Yrittäkää kestää tän pixelimössön keskellä, haluan silti päivittää tänne kuulumisia.

Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

contact@pinaycoco.fi | #pinaycocotravels

JÄTÄ KOMMENTTI