Takaisin opiskelemaan!

Mennyt viikko on ollut yllättävän vuoristoratainen. Viikko sitten ääniteltiin podia ja tuntui, että mua ei pysäytä mikään. Kaikki ympärillä tuntui kevyelle, kuin rush trampoliinipuistossa hyppely. Sain kuitenkin kieltävän vastauksen mielenkiintoisesta duunipaikasta ja siltä seisomalta olinkin taas maani myynyt. Rupesin miettimään, että onkohan tämä ihan normaalia? Yritänkö epätoivoisesti etsiä jotain vastausta ympäriltäni, jotain joka minulla on jo käsissäni?

Yhden asian olin saanut kirkastettua itselleni: jos en vielä pääse työn puolesta muuttamaan ulkomaille, tuon ulkomaat Suomeen. Kohdallani se tarkoitti, että etsisin itselleni sopivan kielikurssin ja lähtisin lukemaan espanjaa. Ilmoittauduin työväenopiston kurssille, jossa taitotasona vaadittiin 3-4 vuoden opiskeluita. Vuosimäärällisesti omaa oppipolkuani ei pysty määrittämään, mutta ajattelin pärjääväni kurssilla hyvän ulosantini avulla.

Yritin löytää oppikirjan käytettynä, mutta jouduin pettymään ja marssimaan kirjakauppaan. Työkkärin kurssit eivät onneksi itsessään maksa juuri mitään. Pulitin kurssista 38€ ja opetustunteja luvattiin tuohon hintaan 24h. Oppikirja puolestaan maksoi 50€, joten tuollainen summa nipisti hieman enemmän lompakkoa. Suomessa asuessa sitä on tottunut opiskelemaan ilmaiseksi, joten puoli-ilmainen ei enää tunnu selkeästi missään.

Miksi kuitenkin valitsin juuri espanjan kielen opiskelun? Ajattelin, että oppisin kielen helpommin, sillä puhun isäni puolen suvun kanssa ranskaa. Aloitin 16 -vuotiaana espanjan kielen opinnot ja lähdin tuolloin ensimmäiseen vaihtooni Espanjaan. Jos katson nyt 9 vuotta taaksepäin, tottakai oma kielitaitoni naurattaa. Sen lisäksi, että se oli olematon, en yrittänyt tarpeeksi oppia. Matkustellessa kielitaito karttui ja viimeistään Costa Ricalla asuessani, jouduin aikuisten oikeasti opiskelemaan kieltä.

Jatkoin espanjan kielen opiskeluja silloisessa koulupaikassani, Haaga-Heliassa. Sain vakuutettua vaihtokoordinaattorimme siitä, että kielitaitoni riittäisi opiskelemaan täysin espanjaksi. Näin pääsin vaihtoon Alicanteen ja suoraan koulun penkille opiskelemaan Espanjan rannikkotieteitä, espanjaksi tietysti. Varmaan on sanomattakin selvää, että jouduin tosissani tekemään duunia jokaisen kurssini eteen. En tiedä miten hullu pienen mieleni täytyi olla, että sain itseni vakuutettua siitä, että pärjäisin espanjankielisillä kursseilla.

Kirsikkana kakun päällä opiskelin ranskaa espanjaksi, sillä muut oppilaat eivät ymmärtäneet tarpeeksi ranskaa. Sekoitan vieläkin noiden kahden kielen sanoja toisiinsa ja yritän aina toisella kielellä, jos toinen ei lähde. Pääsin kuitenkin kaikki 6 kurssia läpi ja mikä parasta: ylitin itseni aivan 6-0. Se, että lähtee opiskelemaan alkeistason opeilla ja 6kk:den päästä palauttaa 25 sivuisen kirjotelman tuolla kielellä, no se on pienten aploodien paikka.

Tässä myös itselleni perustelut, miksi pärjään tänään illalla alkavassa kielikylvyssä. Olen motivoitunut 3 vuoden tauon jälkeen oppimaan lisää! Haluan tulevaisuudessa asua Espanjassa ja muistin taas Kanarian reissullamme, miten tönköksi kieli voi muuttua, jos sitä ei hyödynnä. Vähän ehkä jännittää, mutta toisaalta ei kyllä yhtään. Olen mä vaan niin pro, että varmasti rokkaan tämän(kin) jutun!

Oletko sinä hyödyntänyt työväenopiston kursseja? Tarjonta ei rajoitu kieliin, vaan mukana on myös liikuntaa, käsityötä, musiikkia ja esim. kotitalouskursseja.

Kaikki työväenopiston kurssit näet täältä

PS: Tuli muuten mieleen, että kuinka moni teistä tietää, mistä blogini nimi Piña y Coco tulee? Piña on espanjaksi ananas ja Coco kookos(pähkinä). Pinja lausutaan espanjaksi piɲa, eli “Pinja” ja ajattelin, että kas kummaa blogini nimi voisi olla: Pinja + kookos. Tuo kookos nyt ei sinäänsä aja mitään asiaa, mutta toisaalta eipä aja bloginikaan.

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

5 Comments

  1. “Se, että lähtee opiskelemaan alkeistason opeilla ja 6kk:den päästä palauttaa 25 sivuisen kirjotelman tuolla kielellä, no se on pienten aploodien paikka.” Herran jestas, hyvä kun englanniksi jaksaisi palauttaa noin pitkän kirjoitelman vaikka oon lukenut sitä koko ikänsä! Vautsi mitä määrätietoisuutta. <3

    Ja hei olipa kiva lukea blogisi nimen tarinasta. 🙂 Tykkään sun blogin nimestä nimittäin ihan hirveästi!

    -Saranda / Tyhjä ajatus

    1. Hei Saranda <3
      Kiitän! Tuossa on kyllä kieltämättä ollut itselläkin ripaus tyhmyyttä pelissä, haha! En tiedä, lähtisikö sitä tällä iällä myös samalla drivellä kohti uutta kieltä. Miksipäs ei 🙂

      Voi kiitos, blogin nimeä tuli aikoinaan pohdittua ympäri ämpäri - olen itsekin hyvin tyytyväinen lopputulemaan <3

  2. Hei!
    Kiva, että toit esiin työväenkursseja, ne kun on monelle taloudellisestikin hieman tavoiteltavampi vaihtoehto kuin jokin yksityisen yrityksen kurssi 🙂 Itse aloitin eilen nykytanssin! Oli aivan ihanaa ja sopii vallan mainiosti myös näin opiskelijan budjettiin <3

    1. Huomenta ❤️
      Eikä, ihanaa!! Missä pisteessä järkätään nykytanssia? Joo, työkkärin kursseille kyllä iso peukku! Ajattelin joskus nuorempana, että niihin saa ilmoittautua vain työttömät. En tiedä, mistä olin sen keksinyt ja toivon, ettei kukaa muu luule vastaavaa ?.

JÄTÄ KOMMENTTI