TÄHÄNASTISEN ELÄMÄNI KULKUSUUNTA

Mikä valinnoistani meni pieleen, eihän valintojen kuulunut olla vääriä vaan ainoastaan ratkaisevia? Onko fatalismi, eli uskominen tahtoni, toimintani ja tapahtumieni sitovan minua määrättyyn kohtaloon – huuhaata? Olenko kaikki nämä vuodet uskonut tyhjään? Olenko epäilyksistäni huolimatta jatkanut matkaa kohti – en mitään?

Nämä kysymykset pyörivät jo toista viikkoa päässäni kuin ainainen usva, alituinen aamuruuhka ja loppumaton liskodisko. Mihin tämä kehno ajanjakso haluaa johdattaa minua? Miksi en inspiroidu, innostu ja iloitse enää arjen asioista? En osaa vastata suoranaisesti, se on selvä – muuten en pyörisi tässä mutavellissä. Tiedän vain, että optimistinen ja tulevaisuuteen rakkaudella suhtautuva minä kaipaa nyt lepohetkeä.

Nyt siis lepäilen, joten jos kaipaat viikolla lounaskaveria – laita viestiä!  PS. Tämä teksti on kirjoitettu aamulla tunnemyrskyn vallassa ja oloni on kohentunut päivän mittaan. Surullinen aamu ei tarkoita huonoa päivää, meillä kaikilla on huonot hetkemme. Minusta on ehdottoman terapeuttista ja tärkeää avautua ja päästää kaikki tunteet ulos. Ilman näitä pohdintoja, ei elämäni värikirjo pääsisi valloilleen ja uskomani onnellinen mielentila luokseni.

Ihanaa päivää, viikonloppua ja syyskuun ekaa just Sulle! <3:Piña

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW