TÄÄLLÄ MÄ OON VIELÄKIN SUN

Yhden, toisen, joskus kolmannenkin se vaatii.

Neljäs jo oloja lievittää, hetki hetkeltä ajatuksia selvittää. 

Lupaan, viidennellä sä et tiedosta enään. 

Siihen helppo hukuttaa on, tunne toistaan tuntematon.

Seuraavana aamuna pää muistuttaa, aina sä vaadit mua tanssiin vaan.

Jos takaisin mä antaa saan, näytän sulle mitä eilinen vaati mukanaan.

Onko se muisto vaan, jos muistoja ei muistakaan?

Muistatko sä, elätkö sä?

Lahja elämän särkyvä, ymmärrä askel on näkyvä,

kohti uutta kiipeä – vielä portaita on jäljellä.

Löydä voima sisältä, sydämesi syke on syvä

Hyödytön et oo, hukattu aikaa ei oo

Ken määrittää, milloin on myöhäistä?

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW