Synnytykseen valmistautuminen

Alkuraskaudessa en ajatellut synnytykseen valmistautumista. Se tuntui kaukaiselta, sillä sitä se olikin. Kun neuvolassa ensimmäisen kerran kysyttiin synnytyksestä, oli se joskus raskausviikon 18 jälkeen. “Paljonko pelkäät synnytystä asteikolla 1-10?”, kysyi terveydenhoitaja. Kummastelin kysymyksen muotoilua, sillä en ollut ajatellut pelkoa aikaisemmin. Kuuluisiko minun tuntea pelkoa? Ajattelin, että jännitän synnytystä positiivisesti. Onhan se uusi kokemus ja varmasti hyvin voimaannuttava sellainen.

Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että pelko on monelle ensisynnyttäjälle läsnä. Arviolta 10% odottavista äideistä, kärsii vaikeasta synnytyspelosta. Osa äideistä pelkää synnytyksen tapahtumakulkua, johon ei pysty itse vaikuttamaan. Kontrollin menetystä. Tiedän myös ihmisiä, ketkä eivät viihdy sairaalaympäristössä. Itse sanoisin, että en osaa pelätä tilanteita, joissa en ole aikaisemmin ollut. Raskausaikana olen pelännyt vauvan terveyden puolesta, jos potkuja ei ole tuntunut päivän aikana.

Kaikki raskausajan app:it muistuttavat siitä, että liikkeitä pitäisi tuntua. On liikelaskureita ja kaiken maailman vertailukaavioita. Niiden ympärillä, olen googlannut asioita ja pelännyt. Joutunut kamppailemaan oman mieleni kanssa. Mutta synnytys, se ei pelota. Isona osana omaa matkaani synnytyksen kanssa, on ollut valmistautuminen. Olemme puolisoni kanssa käyneet yksityisen hypnosynnytys -valmennuskurssin Greta Rossin kanssa. Tästä kurssista voisin kirjoittaa ajatuksiani toinen kerta.

Yksityinen synnytysvalmennus vs. neuvolan perhevalmennus

Tämän synnytysvalmennuksen lisäksi, osallistuimme neuvolan järjestämään synnytysvalmennukseen ja perhevalmennukseen. Jos tietämykseni synnytyksestä olisi jäänyt neuvolan varaan, olisin varmaan aivan totaalijännityksessä. Nuo 2x2h neuvolasetit keskittyivät käytännössä kivunlievityksiin, synnytyksen eri vaiheisiin ja vauvanhoitoon. Kaikki tämä hyvin suppeasti. Valmennuksessa annettiin myös yllättävän paljon arvoa, poikkeaville synnytyksille, joita kuitenkin on huomattavasti vähemmän, kuin “ns. normaalisynnytyksiä”.

Näin ensisynnyttäjänä, menin neuvolan kurssille avoimin mielin. Meidän terveyskeskuksen muutettua Kallion perhekeskukseen, oli valmennuksessa pariskuntia ympäri Helsinkiä. Olin jotenkin ajatellut, että ystävystyn tapaamisella muiden odottavien äitien kanssa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Antaisin neuvolan valmennukselle 2,5/5. Ymmärrän hyvin, että tämä on parasta, mihin resurssit riittävät. Tuo valmennus ei kuitenkaan missään nimessä ole riittävä ensisynnyttäjälle, vaan suosittelen ehdottomasti menemään lisäksi yksityiselle valmennuskurssille.

Kaikkien synnytykseen ohjaavien valmennusten ideana on, lisätä synnyttäjän tietoisuutta synnytyksen kulusta. Jotta synnytyksessä ei syntyisi paniikkia, tai tulisi sellaista tunnetta, että on ulkopuolinen omasta synnytyksestä. Jotta ei heittäydy tunteiden valtaan ja anna muiden päättää tulevista toimenpiteistä. Jotta osaa vaatia itselleen ja vauvalleen parasta. Miten sitä voisi vaatia, jos ei ole tutustunut vaatimuksiin? Normaaliin synnytyksen kulkuun? Miten ilman kunnollista valmistautumista, voi mennä synnytykseen?

Synnytykseen suhtautuminen

Olenko väärässä jos väitän, että äidit jakautuvat kahteen kuppikuntaan synnytykseen valmistautumisen kanssa? Toiset luottavat kätilöihin ja lääkärihenkilökuntaan – eli tulevat synnytykseen, ilman sen suurempaa valmistautumista. Toinen on valmistautuneiden äitien ryhmä, joille ehkä jopa ilveksitään, varsinkin jos toiveessa on ns. lääkkeetön synnytys. “Odotapa vain -kun olet synnärillä kivuissasi. Miten siinä kohtaa unohdat kaikki toiveesi!”

Synnytyskivun tunteminen, jos siihen seuraavaksi hyppäämme, on yksilöllistä. Kukaan toinen äiti, ei voi omilla sanoillaan siirtää kipua toiseen ihmiseen. Sen vuoksi koen todella törkeäksi sen, että jo synnyttäneet äidit laukovat näitä mielipiteitään eteenpäin. Jos ei ole kunnolla valmistautunut synnytykseen, miten siitä voisi odottaa mitään sen enempää? Rehellisesti, en ymmärrä. Mun mielestä kukaan ei voi luottaa omaa synnytystään esim. kätilön ja osaavan lääkärihenkilökunnan armoille.

Kätilöt on ohjeistettu toimimaan tietyn protokollan mukaan. Jos he tietävät, että olet ensisynnyttäjä, vailla kunnollista valmennuspohjaa, saat sen mukaista kohtelua. Jos synnytystoiveistasi tulee esille, että olet tietoinen synnytyksen kulusta ja tiedät, mitä toivot synnytykseltäsi, saat sen mukaista kohtelua. Näin ei ole huuhaata, miten oma synnytyksesi etenee. Sinulla on jonkinlainen valtapikari, jolla voit ainakin valjastaa mielesi valmiiksi synnytykseen. Et pääse ennakoimaan synnytyksen kulkua, mutta voit asennoitua ja suhtautua synnytykseen odottavaisin mielin.

Ei synnytykseen valmistautuminen tarkoita sitä, että petyt jos synnytys ei mene toiveidesi mukaan. Valmistautuminen tarkoittaa sitä, että olet tietoinen siitä, miten normaali synnytys kulkee, mutta myös, miten poikkeavat synnytykset kulkevat. Osaat tilanteessa hallita mielesi, etkä joudu paniikkiin. Pysyt rauhallisena, tai ainakin rauhallisempana, kun olet valmistautunut. Ei valmistautuminen tarkoita sitä, että petyt, jos asiat eivät menekään, kuten toivoit. Tieto ei lisää tuskaa, vaan enemmin tuo luottamusta synnytystilanteeseen.

Valmistautuminen on viisautta

Vaikka mikään synnytyksessä ei välttämättä mene, kuten toivoimme – ei se tarkoita, että valmistautuminen olisi turhaa. Kuin heittäisi rahaa kankkulan kaivoon, ehei. Ajattelen itse synnytyksen, kuin maratonina. Se vaatii mieleltä todella paljon valmistautumista. Jos synnytyksessä (tai elämässä noin ylipäätänsä) jää päälle negatiivinen kierre, lisää se negatiivista ajattelua. Jos tuosta kierteestä oppii valmennuksen ja opettelun kautta palaamaan positiiviselle polulle, on jo hyvän askeleen edellä omaa synnytystä.

Toisin sanoin, kaikki synnytysvalmennukset ovat yleisesti valmennuksia elämään. Ei siellä opeteta mitään suurenmoista mielen toiminnasta, vaan lähinnä keskitytään siihen, että mieli on ohjattavissa. Mielen ei tarvitse ohjata meitä. Ja se vasta on viisasta, ymmärtää tuo positiivinen kierre. Itselleni suurin oppi kaikissa valmennuksista, on ollut kehon toiminta synnytyksessä. Olen ymmärtänyt, että kehoni on suunniteltu täydellisesti toimimaan, niin raskaudessa, kuin synnytyksessä.

Me naiset olemme eläviä esimerkkejä siitä, että ihmeitä luodaan. Mun luottamus omaa kehoa kohtaan, on jotain suurenmoista. Vaikka en ole koskaan synnyttänyt, en epäröi hetkeäkään tilanteen tullen. Seison sitten metrossa keskellä ruuhkaa, tai nukun kotona sängyssä. Kenties olen käynnistysosastolla synnärillä, voin taputtaa itseäni olalle ja huutaa täböä “nyt se on menoa”. Ei se positiiviinen ajattelu katso aikaa tai paikkaa. Se on minussa ja se voi olla myös sinussa.

Älä siis pelkää jotain, mistä et tiedä. Jos olet traumatisoitunut aikaisemmista synnytyksistä, palkkaa ammattilainen avuksesi. Voit vaikuttaa siihen, että sinä et kuulu siihen 10% naisista, jotka kärsivät vakavasta synnytyspelosta. Kyseenalaista asioita, koska sinulla on siihen oikeus. Muista, että synnytys voi parhaimmillaan olla sinulle ja vauvallesi jotain mieletöntä. Yhteinen kokemus. Vauvan ensimmäinen syntymäpäivä. Millaisen syntymäpäivän sinä haluat vauvallesi?

Minä toivon synnytykseltämme hyvää mieltä. Sitä, että pääsen sukeltamaan synnytyskuplaan vauvan kanssa. Että, doulamme Saija Virtanen ja puolisoni pysyvät rinnallani. Haluan läsnäoloa ja aalloilla seilaamista. Haluan kokea synnytyksen, koska uskon, että se tulee muuttamaan koko loppuelämäni. psst! Blogiin on tulossa ensi viikolla vielä synnytystoiveeni -postaus.

Lisää synnytyksestä pinaycoco -kanavissa:

6 Comments

  1. Multa ovat about KAIKKI ystävät, tuttavat ja läheiset kysyneet pitkin raskautta että no, jännittääkö synnytys. Kaikille olen vastannut rehellisesti, että ei oikeastaan, odotan sitä vain hirveästi. Odotan sitä hetkeä, että katsotaan miehen kanssa toisiamme silmiin ja todetaan, että ei hitto, nyt se on menoa – käynnistyi synnytys sitten vesien menolla tai supistuksilla. Odotan sitä yhteistä hetkeä, kun tajutaan, että nyt meidän elämä oikeasti muuttuu ja kaikesta tästä tulee totta.

    Mulla on todella matala kipukynnys – saatan huutaa ihan vain siitä, että joku muu harjaa hiuksiani ja harja jää pieneen takkuun kiinni 😀 Tiedostan siis, että synnytyskokemuksesta tulee varmasti tukala. Toisaalta olen aina ehkä vähän vinoutuneella tavalla aidon oikeasti nauttinut menkkakivuista, sillä ne ovat saaneet mut tuntemaan itseni korostetusti naiseksi. Kehoni ei ole erityisen muodokas ja mulla on ollut siitä aina vähän epävarma olo, joten ehkä sen vuoksi menkkakivut ovat olleet konkreettinen muistutus siitä naiseudesta, jota yhteiskunta ei mun kropassa tunnista 🙂 Ja siksi olen jotenkin vaalinut tuota kipua. Jos siis supistuskivut – kuten olen kuullut ja jossain määrin ennakoivien supistusten kanssa myös huomannut – muistuttavat yhtään sellaista menkkajomotusta, niin odotan todella mielenkiinnolla, miten mieli niihin suhtautuu. Tähän saakka siis sellainen ennakoiva, kohdunkaulaa kypsyttävä jomotus on ollut epämukavuudessaan mukavaa, kun olen tunnistanut kivussa saman tunteen kuin kuukautisten aikaan.

    Valmistautumiseni synnytykseen on ollut lähinnä kymmenien, ellei satojen synnytyskertomusten lukemista. “Virallisista” valmennuksista olen käynyt vain TYKS:in tutustumiskäynnillä, missä keskityttiin kivunlievitysvaihtoehtoihin tutustumiseen. Siinä missä sulle on selvästi ollut mua tärkeämpää tiedon kerääminen ja sisäistäminen, itse olen kuulunut ehkä enemmän siihen kategoriaan, että luotan sairaalan henkilökuntaan ja luotan omaan kroppaan sillä tavalla, etten ole lähtenyt varsinaisesti opiskelemaan aihetta. Toisaalta tuo synnytyskertomusten lukeminen on ollut todella tärkeää ja koen, että mulla on aika hyvin hanskassa tieto siitä, mitä kaikkea synnytyksessä voi tapahtua ja mitä kaikkea synnyttäjänä henkilökunnalta voi pyytää – eli tavallaan olen kyllä kerännyt tietoa, mutta kokemusperäistä ennemmin kuin varsinaista faktaa.

    2,5 viikkoa täälläkin siis enää laskettuun aikaan jäljellä 🙂

    1. Moi Fiia ❤️

      En kestä, me totta tosiaan mennään niin samoilla raskausviikoilla. Mä hiffaan täysin, mitä meinaat tuolla naisellisuudella ja menkkoihin liittyvällä kivulla. Vaikka ei ne super nautinnollisia ne kivut ole, mutta jos niistä tuleva mielikuva on positiivinen – on niihin suhtautuminen samalla positiivista.

      Ja kun ne supistuskivut vievät koko ajan lähemmäs vauvan saapumista, niin onhan se lohduttava tieto. Kun taas jos satuttaa itsensä, silloin kipu ei ole hyvästä. Mutta tosiaan noiden synnytystarinoiden sisäistäminen ja haaliminen, on ollut myös oma harrastukseni. Kuulostaa siltä, että me molemmat ollaan aika valmiina poksauttamaan nämä vauvat maailmaan! 😍

      yst.Pinja

  2. Minä kävin raskausajan loppupuolella nettikurssin missä harjoiteltiin erilaisia rentoutumiskeinoja. Toiveena oli mahdollisimman lääkkeetön ja luonnollinen synnytys. Lisäksi äidin ja anopin kokemukset oli rohkaisevia, he kummatkin synnyttäneet ilman kivunlievityksiä.
    Koin että synnytyksen alkuvaiheessa sain rentoutettua itseni aika hyvin supistusten aikana, mutta avautumisvaihe oli pitkä ja valvoin ennen synnytyksen kunnollista käynnistymistä melkein kaksi vuorokautta…siinä vaiheessa kun synnytys “virallisesti” lähti käyntiin, olin aivan väsynyt jo ja kivut yllättivät- lopulta kivunlievityksenä olivat kipupiikki, ilokaasu ja epiduraali. Siitä synnytys vauhdittuikin kun keho rentoutui. Päällimmäisenä itselläni oli -tyhmää kyllä- pettymyksen tunne, että no höh enkö pystytkään luonnollisesti synnyttämään. Jotenkin odotukset oli liian kovat vaikka olin ajatellut että olen armollinen itselleni. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen ylpeä itsestäni, ja että kehoni pystyi siihen. Tärkeintä että lapsi tuli ulos 😁 kaikkien kehot on tosiaan niin erilaisia ja koemme kivun/tuntemukset erilaisena. Heti synnytyksen jälkeen ajattelin, että olipas jotenkin brutaali kokemus 😁 mutta pelkoa ei kuitenkaan jäänyt, koska jäi sellainen tunne että kehoni on niin uskomaton että selvisi siitä kuitenkin hienosti. Kuten äitini sanoi ennen synnytystäni: kyllä siitä selviää 😊
    Ja se jäi mieleen kun kätilö sanoi että ponnistin tosi hienosti 😁 se loi itseluottamusta sen pettymyksen jälkeen mitä olin kokenut hetkellisesti.
    Tulipa pitkä teksti. Hyvää synnytystä sinulle ja luottavaisin mielin vaan, siitä selviät oikein hyvin 😊

    1. Moi Anni 💛 Ihana viesti.

      Tässä tuli monta hyvää pointtia esille. Olit selkeästi valnistautunut hyvin ja jutellut asiasta tuttujen kanssa. Ihana, kun antoivat tuommosta positiivista energiaa sulle synnytykseen! Mä jo etukäteen tätä lukiessa ajattelin, että tää kertomus vois olla mun tuleva synnytys. Koska mä uskon, että jos tunnit vierivät päiviksi.. se rentoutuminen voi olla todella, todella haastavaa ja sit keho ei tee työtään oikein. Kuulostaa kuitenkin siltä, että kaikki on mennyt just niin kuin pitikin.

      Kiitos tsempeistä 💞 yst.Pinja

  3. Olin yksi heistä, jotka koki vakavaa synnytyspelkoa, sillä olen hyyyvin herkkä kaikelle kivulle. Oksennustaudit, päänsäryt, migreenit, hammaskivut, en tykkää yhtään. Kun mietin synnytystä, miten nainen joutuu siinä kestämään lähes sietämättömän ylittävää kipua, niin kyllähän se raskausaikoina pelotti, kun jo hammassärky saa kaksinkerroin vaikeroimaan. Eikä se haittaa. En kokenut itseäni mitenkään heikommaksi, vaikka pelotti. Koin, että tietty määrä pelkoa voi olla myös aivan luonnollista! 🙂 On luonnollista pelätä maksimaalista kipua. Valmistauduin synnytykseen paljon, mutta en kyllä mitään maksullista tai yksityistä tukea hakenut, eikä maalla paljon tarjontaa olekaan. Synnytystä odotin innolla ja kun se vihdoin alkoi,olin aivan innoissani!!! 🙂 Synnytyskipu oli miljoona kerta pahempaa kuin olin koskaan luullut. Mutta kätilöt ja lääkärit tsemppasivat ihan mielettömällä ammattitaidolla. Sain kaiken kivunlievityksen mitä halusin. Molemmat synnytykseni olivat pitkiä ja todella raakoja kokemuksia. Monen päivän valvomisen jälkeen ei saakaan levätä ja pelkkä vessassa käyminen jännittää. Ja silti. Molemmat synnytykset ovat olleet elämäni mahtavimpia kokemuksia, voimauttavia, hienoimpia päiviä. Hienoa, että olet pohtinut asioita. Eikä valmistautuminen mene hukkaan vaikka kaikki ei menisi toiveiden mukaan! Useimmat ei elämänsä aikana saa kovin montaa kertaa synnyttää, joten miksei ottaa kaikkea irti silloin kun se edessä on! 🙂 Itse voisin vaikka heti synnyttää uudestaan,mutta lapsilukuna tämä kaksi on jo aivan tarpeeksi 😀

    1. Hei ❤️
      Kiitos viestistä. Se oli koskettava, juurikin senkin vuoksi, että kerrot omista kokemuksista näin avoimesti. Kiva kun et tuominnut minun kantaani ja selitit itse tarkasti, mistä omat pelkosi johtuivat ja miten synnytykset koit. Mun mielestä tällainen avoin keskustelu on todella tärkeää ja mulle jäi tästä hyvä mieli. Semmoinen luottavainen. Joten kiitos tuhannesti sulle! yst.Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI