Saamattomuus ei katoa vuoden vaihtuessa

Pitkäaikainen väsymys ja selittämätön laiskuus. En ole kirjoittanut niistä teille tarpeeksi, vaikka viime vuoteni oli täysin niiden hallinnassa. Koin helpommaksi keskittyä puhumaan matkustelusta, tulevaisuudesta tai ajankohtaisista aiheista. Saamattomuudesta puhuminen tuntui aina ruokkivan laiskuutta sisälläni, eikä pääosin positiivinen mieleni halunnut näin tapahtuvan. On helpompaa siirtää jostain asiasta puhumista pidemmälle, lykätä niitä negatiivisia ajatuksia, kuin kohdata ne sellaisina kuin ne ovat. Mistä oma saamattomuuteni alkoi ja näenkö valoa tunnelin päässä?

Työuupumus oli vain jäävuoren huippu

Tästäkään aiheesta, uupumuksesta en ole kirjoittanut blogissani tarpeeksi. Kokeilin kepillä jäätä ja pohjustin aihetta aina silloin tällöin, kuten alla olevissa teksteissä.

2017 syksyllä irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani uusasiakashankkijana. Yritys jossa työskentelin ei tukenut omia arvojani ja erimielisyydet pomoni kanssa sinetöivät työttömäksi jäämisen. Kolmen kuukauden karenssi kaikista tuista sai talouteni no, makaroonilinjalle. Erosin pitkästä suhteestani, muutin mummoni luo ja yritin keksiä ratkaisua elämäntilanteeseeni. Olin työtön, yksinäinen ja rahaton. Kerron tämän, sillä koen, että tästä kombosta vasta todellisuudessa alkoi omaan henkiseen hyvinvointiini keskittyminen.

Tosiaan, olin ekaa kertaa nuoruusaikojeni työtön ja tein tietoisin päätöksen, että pidän breikkiä duuneista. Työttömäksi jäämisessä oli pahinta aika, se menetti olemassaolonsa. Saatoin nukkua päivät pitkät tai ainakin torkuttaa, milloin huvitti. Sallin sen itselleni, sillä olin todella väsynyt. Ajattelin kuitenkin väsymyksen siirtyvän pois tieltä, kun saisin elämääni taas vähän enemmän suuntaa. Kului ehkä kuukausi ja lupaukseni olla palaamatta ravintoladuuneihin ei pitänyt kauaa taloudellisessa epävarmuudessa eläessä. Päädyin keikkatöihin, jotka veivät minut mukanaan nopeasti. Rahaa sai helposti ja ajatukset oli helppo sysätä sivuun.

Vaurioittunut mieleni oli kuitenkin väsynyt, eikä ollenkaan valmis paahtamaan fyysisessä duunissa. En kuunnellut sen toiveita. Jatkoin vanhaan tuttuun tapaani: kolmea eri duunia aamusta iltaan, välissä blogin kirjoittamista, valokuvaamista, koiran kanssa hengailua, paljon joogaa ja ystävien kanssa oloa. Toisin sanoin, en ollut koskaan yksin. Mieleni ei saanut taukoa, paitsi nukkuessa. Niimpä siis nukuin paljon ja vuosi 2018 alkoi väsyneenä. En tehnyt lupauksia, rustannut tavoitteita tai ollut edes onnellinen. Rahatilanteeni oli kyllä parempi, mutta lähestyvä 25 -vuoden ikäpyykki ahdisti takaraivossani. Näin aloitin vuoden 2018.

saamattomuus_masennus_alakuloisuus_2018-2.JPG

Kun puhun saamattomuudesta, tarkoitan sillä seuraavia asioita:

  1. En pysty elämään normaalia elämää, sillä olen tavallista väsyneempi, ärtyneempi ja yksinkertaisesti laiskempi
  2. Olen useammin alakuloinen ja suhteellisen itkuherkkä
  3. Jätän asioita hoitamatta tai lykkään niitä eteenpäin ja ahdistun entisestään (starttirahahakemus)
  4. En pysty tekemään päätöksiä, joka on persoonalleni erittäin vierasta
  5. Voisin nukkua kellon ympäri ja olen päivisin enemmän väsynyt kuin pirteä

Tässä nyt muutama erittäin hälyttävä huomio, jotka olen omasta käyttäytymisestäni tehnyt. Voisin hakea apua, mutta en rehellisesti tiedä mihin vaivaan ja koen terapian niin raskaana, että sitäkin olen lykännyt. Toisaalta jos olen vielä pitkään saamaton, tulee terapiasessioni luultavasti kestämään vuosia, kun nyt tuntuu, että lyhytaikainenkin apu riittäisi. Tuon kirjoitettuani, ajattelin ottaa härkää sarvista ja etsiä stadista rentoa jutteluapua, esim. Helsinki Mission kautta. Se varmasti tekisi nyt hyvää!

En osaa sanoa mitä mennyt vuosi on opettanut minulle henkisen hyvinvointini saralla. Oppi ei ole tullut vielä perille ja saamattomuutenikin on oireillut jo reippaan vuoden. Välillä vähemmän ja toisinaan enemmän, mutta en vieläkään koe olevani oma itseni. Voiko olla, että olen vain muuttunut nainen? Olen myös miettinyt, että ihan perus terveyskeskuksen tarkastus olisi varmasti paikallaan. Olisi kiva poissulkea tästä väsymyksestä esim. kilpirauhasen vajaatoiminta. Onko teistä kenelläkään ollut vastaavia oireita ja samattomuutta? Mistä olette hakeneet apua?

Olen kiitollinen siitä, että en ole tehnyt rafladuuneja pian kolmeen kuukauteen. Yötyöt eivät sovi minulle ja sekoittavat yhä entisestään hieman vinksalla olevaa nukkumistani. Lisäksi olen kiitollinen blogistani, joka on auttanut minua tunteiden purkamisessa menneen vuoden aikana. Olen saanut vertaistukea ja läheiset ystäväni ovat jopa hämmästelleet, että ahaa, sussa on tämmöinen diipinpikin puoli. Kyllä on ja se vain vahvistuu kokoajan, heh. Miten ajattelin kulkea tästä eteenpäin vuoteen 2019? Ensinäkin, aloitan siitä kaikkein eniten mieltä painavasta asiasta, eli starttirahan hakemisesta ja toiminimen perustamisesta.

Tämä epäonnistumisen pelko, joka mieltäni kaivaa on estänyt minua toimimasta aivan liian kauan. Tiedän, että viime vuosi tuli elämääni syystä ja sen opinkappaleet perästä. Nyt en kuitenkaan jaksa murehtiä väsymystäni, saamattomuuttani ja tehtyjä virheitä. Uusi vuosi on kliseisesti yksi uusi aikakappale ja mahdollisuus aloittaa alusta. Ryhdyn nyt tuumasta toimeen ja toivon, että sinun vuotesi on lähtenyt käyntiin hyvällä drivella. Palataan taas!

<3: Pinja

 

4 Comments

  1. Mites D vitamiini? olen itse huomannut että olen matkoilla lähes missä vaan pirteämpi kuin täällä talvella, joten syynä täytyy olla D vitamiini. D vitamiinin tärkeydestä on yllättävän vähän uutisia ja puhetta, kun usein väsymys/saamattomuus luokitellaan vain laiskuudeksi

    1. Moikka! D vitsku on jäänyt totta tosiaan multa popsimatta nyt viimeisen pari viikkoa. Söin aktiivisesti lisävitskut alkutalvesta, mutta jotenkin yhden kerran lipsahdus nähtävästi jäi päälle. Täytyykin ottaa se nyt ensitöikseen mukaan arkeen, kiitos kun muistutit. -Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI