Raskausajan pelot

Mä en pelkää juurikaan mitään. Pelkään ihan tavallisia asioita, mutta en etukäteen. Käsittelen tilanteet niiden tullessa omalle kohdalle, en jossittele. Silti hyvin pian plussatestien jälkeen, ensimmäinen pelko ilmoitti olemassaolostaan. Mitä jos saan keskenmenon? Sen mahdollisuus on raskausviikolle 12 asti noin 10-15%, mutta keskenmeno myöhäisemmässäkin vaiheessa on täysin mahdollinen. Monet odottavat tämän 12 raskausviikon rajapyykin yli, ennen kuin kertovat ilouutiset isommalle audienssille.

Keskenmenon pelko

En ollut varautunut lapseen, enkä odottamisen mukana tuleviin pelkoihin. Olen nyt raskausviikolla 20 ja pelko keskenmenosta on yhä olemassa. Olen kuitenkin hyvin optimistinen ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän pelkään. Uskon, että luonto korjaa ja parantaa kaiken, mikä on tarkoitettu. Eksyin yksi päivä Lapseton äiti -blogiin, jossa Noora kertoo avoimesti, miltä oman esikoistyttärensä menetys tuntuu. En ole pakoillut aihetta lapsen menetyksestä, mutta jostain syystä blogi ilmestyi kohdalleni hyvin herkällä hetkellä. En halua lietsoa ympärilleni pelon ilmakehää, vaikka tiedostankin vaarat.

Neuvolassa ja sikiöseulontayksikössä oltiin tuloksien perusteella sitä mieltä, että vauvalla on 1:10000 mahdollisuus kromosomipoikkeavuuteen. Näistä yleisimmät ovat trisomia 21,18 ja 13. Näistä itselleni tunnetuin on trisomia 21 eli Downin oireyhtymä. Vauva saa fifty fifty kromosomeista äidiltä ja isältä. Koko alkuraskauden, eli ensimmäisen kolmanneksen ajan, ajattelin, että jos saan keskenmenon, niin kuuluikin tapahtua. Kenties sikiö oli vioittunut? Vakavasti sairas? Suurin osa vakavasti vammautuneista sikiöistä päätyy keskenmenoon. Kroppa tekee sille kuuluvan, likaisen työn.

Tuulimunaraskaus

Tämä on jo poistunut pelko, mutta halusin tuoda sen esille, sillä en itse todellakaan tiennyt, mikä tuulimuna on. Olisin voinut veikata tuulihattua. Tuulimunaraskaus tarkoittaa sitä, että munasolu on hedelmöitynyt, mutta kohtuun kehittyy tyhjä sikiöpussi, jossa ei ole sikiötä. Odottava äiti kokee normaaleita alkuraskauden oireita, eikä tuulimunaraskautta voi poissulkea, kuin ultraäänellä. Sen vuoksi varasin ajan Perhe-Arteen Käpylään, raskausviikolle 6. Luulin olevani raskausviikolla 8, joten olimme onnekkaita, kun sikiön sydän oli jo käynnistynyt.

Alkuraskauden ultraääni voidaan tehdä yksityisellä raskausviikosta 6+3 eteenpäin. Ymmärryksen tasolla, tämä tarkoittaa sitä, että kuukautiset ovat noin kaksi viikkoa myöhässä. Alkuraskauden uä:ssä nähdään raskausontelo, kuinka monta alkiota on ja kuinka pitkällä raskaus on. Itselleni tämä ultraääni oli toistaiseksi kaikista henkilökohtaisin ja tärkein. Pelko tuulimunasta poistui ja tilalle tuli, puhdas onnellisuuden tunne. Mielestäni 79€ on pieni summa siitä, että pääsin odottavana äitinä kuulemaan sikiön sydänäänet ensimmäisen kerran.

Jos olisin odottanut kunnalliselle puolelle pääsyä, olisin elänyt tuulimunallisessa kuplassani vielä raskausviikolle 13 asti. Tämä olisi tarkoittanut yli kahta kuukautta ilman tietoa siitä, onko raskaus normaali. Tiesin, että tuulimunat päätyvät keskenmenoon usein hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta vielä raskausviikon 12 jälkeenkin. Ihan faktatietona: noin puolet raskauden ensimmäisellä kolmanneksella tapahtuvista keskenmenoista ovat tuulimunaraskauksia. Itse suhtautuisin tähän(kin) optimistisesti ja varaisin ajan yksityiselle, jos asia pelottaa.

Rakenneultra pelko

Alkuraskauden ultraäänitutkimus viikolla 6 paljasti, että kohdussa kasvaa yksi vauva. Kunnallisella puolella tehty ultraäänitutkimus viikolla 13 tutki sikiön niskaturvotusta ja vahvisti “tarkan” lasketun ajan olevan 16.10.2019. Postiluukusta tuli vasta kirje, jossa kerrotaan Downin syndrooman (trisomia 21) tuloksen oleva normaali. Tämä oli vahvistus sille, jonka jo puhelimessakin kuulin soittaessani neuvolaan. Mahdollisuudet kromosomipoikkeavuudelle ovat erittäin pienet. Tutkimus paljastaa 85% Downin syndroomasta, eli se ei poissulje muita vakavampia tai lievempiä poikkeavuuksia.

Kohtaan seuraavan pelkoni liittyen vauvan hyvinvointiin rakenneultrassa. Tämä ultraäänitutkimus tehdään raskausviikoilla 19+6 – 21+0. Tuolloin todetaan kolme neljästä sikiön merkittävästä rakennepoikkeavuudesta. Aikaisemmin ajattelin, että kunhan sikiö kasvaa kohdussa, kaikki menee hyvin. Ajattelen niin yhä, mutta pienen pelon saattelemana. Tuntuu, että kroppani toimii, kuin unelma. Kaikki tuntuu niin hyvältä, että miten raskaus ei voisi sujua loppuun asti hyvin? Rakenneultrassa saamme tietää pienokaisen sukupuolen, joka sekin jännittää älyttömästi. 

Olisitpa tyttö -postaukseni, on kirjoitettu huhtikuun 2019 lopussa. Halusin kirjoittaa sen talteen, jotta en vahingossakaan unohtaisi ajatuksiani. Rupeaisi pelkäämään tai vähättelemään niitä. Nyt rakenneultran korvilla, toivon ennen kaikkea, että vauva olisi terve. Tuo terve sana, vaikka sen hokemista vihaankin, on nyt rakenneultran keskiössä. En halua ajatella pahinta, vaan nauttia jokaisesta päivästä. Onhan tämä niin uniikki matka, jossa huomisesta ei ole takeita. Ei sinun, ei minun, eikä vauvan kohdalla. Tämä kaikki hukkuu joskus arjen kiireisiin. 

Kuva pixabay

 FACEBOOK / INSTAGRAM / YOUTUBE

1 Comment

JÄTÄ KOMMENTTI