Raskausajan päiväkirja -Varhaisultra ja uutisten kertominen perheelle

21.2.19 – Oltiin mun faijalla syömässä ja keskustelu eteni siihen, että olisi hyvä saada nuorena lapsia. Silloin jaksaa fyysisesti paremmin kasvattaa pieniä. Isäni vitsaili, että vielä on kuukausi aikaa tulla paksuksi. Olen siis aina sanonut isälleni, että hankin lapsia viimeistään 25 -vuotiaana (but little did he know, I’m pregnant). Tilanne oli hyvin koominen ja siinä oli mulla, sekä Kaurilla pidättelemistä naurussa. Saatiin salaisuus pidettyä, mutta siirsin varhaisultran seuraavalle aamulle. Nyt oli pakko saada tietää kasvaako kohdussa joku!

22.2.19 – Varasin ajan Perhe-Artelle klo 10.15-10.45. Meidän kätilön nimi oli Kati Vaahterasalo-Druey ja hän oli aivan ihana. Mulle tuli alusta asti tosi luottavainen olo hänen seurassaan ja tuntui, että on tosi hyvissä käsissä. Varhaisultra tehtiin alateitse ja ei mennyt kauaakaan, kun Kati totesi, että siellä se näkyy. Alkio olikin vain 6 viikon ikäinen, eli viikon nuorempi, kuin neuvolassa oli arvioitu. Näin laskettu aikani siirtyi 18.10.19, 11.10.19 sijaan.

Alkion sydän sykki jo, joka oli todella hyvä asia. Sydän lähtee toimimaan 5 + 4 – 6 + 5 viikoilla. Nyt oli tasan 6 viikkoa, joten oli hyvä, että syke löytyi. Pikkuisella oli mittaa vain 3.70mm ja juurikin tämän mitan perusteella pystyttiin arvioimaan alkion ikä. Alkio, jonka nimesimme ystäväni kanssa myöhemmin pavuksi, oli majoittunut ruokatorven lähettyville, keskelle kohtua. Se oli ihanteellisessa paikassa, turvassa maailman pahalta. Kooltaan alkio oli nyt unikonsiemenen kokoinen.

Oli todellakin rahansa arvoista käydä varhaisultrassa ennen neuvolan ilmaista käyntiä. Jos tässä vaiheessa olisi selvinnyt tuulimuna tai kohdun ulkopuolinen raskaus, olisi se ollut paljon huojentavaa, kuin 1,5kk päästä. Onneksi kaikki meni loistavasti ja mulla on nyt todella luottavainen olo. Huomenna ajattelin näyttää äidille ultrakuvan, kun juhlitaan hänen 50 -v synttäreitä. Apua!

25.2.19 – Kerroin eilen mun äidille, siskolle, mummille ja äidin miehelle raskaudesta. Sain kaiken taltioitua videolle, onneksi, koska hetki oli kaikille aivan yhtä jännittävä! Ne ilmeet oli aivan maagiset ja mun perhe oli vallattoman onnellinen tästä uutisesta. Tuli itsellekin hyvin luottavainen olo kaikesta, nyt kun on äidin turva takana. Turhaan jännitin heidän fiiliksiään, vaikka tämä tulikin heille isona yllätyksenä.

Jätin eilen illalla mun isän auton kojelaudalle toisen kirjekuoren, jonka sisällä oli ultrakuva hänelle. Kirjoitin kirjeeseen ”ps pidin lupaukseni”, viitaten siihen, että olen aina pienestä asti puhunut tulevani raskaaksi viimeistään 25 -vuotiaana. Kirjeen kannessa luki huomenta ja isä avasi sen aamulla 8:15 paikkeilla. Puhuttiin myöhemmin päivällä puhelimessa pidempi tovi ja tuli siitäkin puhelusta aivan vallattoman hyvä olo. On ihana saada onnitteluja, toivon sydämeni pohjasta, että pavulla on kaikki hyvin.

JÄTÄ KOMMENTTI