Raskausajan päiväkirja – Riitoja ja ajatuksia abortista

Raskausajan päiväkirja on saaga, jossa jaan teille raakaversiona kirjoituksia mun päiväkirjamerkinnöistä raskauden varrelta. Jos haluat aloittaa lukemisen ensimmäisestä merkinnästä, löydät sen tämän postauksen ala laidasta. Ensimmäinen päiväkirjamerkintä on ajalta, jolloin en tiennyt olevani raskaana.

Odotin tunnin, että pääsen nukkumaan, sillä Kauri halus katsoa jalkapalloa.  Siinä vaiheessa, kun oli tarkoitus laittaa pää tyynylle, mua ei väsyttänyt enää tippaakaan. Tää sama kaava toistuu viikottain 3-4 kertaa, sillä jalkapallopelit tulevat aina 21:45-23:45. Mä oon kertonut avoimesti, että mua ei huvita olla hereillä tuohon aikaan. Saatiin äskenkin ihan hirveä riita aikaiseksi, sillä Kauri ehdotti että menisi vessaan katsomaan peliä. Mä en todellakaan pysty nukkumaan, jos toinen istuu pöntöllä katsomassa futismatsia mun 20m2 asunnossa. Vituttaa niin maan perkeleesti.

Helmikuu, 2019

Kuumeisesti oon miettinyt “mitä jos vaihtoehtoja.” Että, mitä jos keskeyttäisin koko homman ja jatkaisin elämääni? Haluaisinko silloin jatkaa sitä sinkkuna, vai tässä nykyisessä ”exclusively dating suhteessa, johon on syntymässä vauva”? Niin kauan kun en pysty vastaamaan tuohon kysymykseen on turha tehdä nopeita päätöksiä. Olen aina sanonut, että en pystyisi tehdä aborttia. Nyt kuitenkin ymmärrän hiukan paremmin ihmisiä, jotka ovat päätyneet keskeyttämään raskauden.

PS: Voiko sikiö vahingoittua kaiken tämän huutamisen keskellä?

Olisin voinut salaa toivoa jonkun ihanan miehen keittämään mulle kahvia, tekemään aamupalan ja ulkoiluttamaan koiran. Pieni ruusu viereisestä kukkakaupasta ei olisi ollut pahiten, mutta sellaista ei varmaan tuolla budjetilla saa. Vituttaa. Taidan ostaa huomenna itse ruusun itselleni.

Ystävänpäivä, 2019

Puhuttiin äsken Kaurin kanssa puhelimessa ja kerroin näistä mun masuajatuksista. Hän ehdotti, että tekisin raskaustestin uudelleen. Näin teinkin ja nyt toinen raskausviiva ilmestyi jo alle 10sec, kun muutama viikko sitten sitä sai odotella 5 minuuttia. Tämä ei kuitenkaan poista mainitsemiani pelkoja, eli vasta varhaisultrassa todetaan tämä asia. Yleensä viikosta 6+ sikiön syke näkyy ultrassa, mutta tämäkin on hyvin yksilöllistä.

Helmikuu, 2019

Mä oon henkisesti aivan romuna. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, enkä saa happea. Yritän nähdä tien ulos, mutta en pysty. Näen vain mustaa. Tyhjyyttä. Armotonta surua. Kipua. Mun päätä särkee aivan vimmatusti, enkä saa syödä ibuprofeiinia. Meiltä ei löydy parasetamolia ja koppakonstit eivät ole auttaneet päänsärkyyn. Myöskin ummettaa koko ajan ja mulla on huono olo. Tänään nousi ekaa kertaa oksennus kurkkuun, vaikka yleensä näillä viikoilla huonovointisuus helpottaa.

Maaliskuu, 2019

Lue myös:

2 Comments

  1. Hei ihana <3

    Mun fiilikset on jo todella paljon paremmat, kun tuolloin maaliskuussa. Vieläkin tulee ajanjaksoja, jolloin en tiedä, mihin uskoa, mutta en lähtisi masistelemaan liikaa.

    Ehkä nyt päällimmäisenä sanoisin, että meillä on samat ongelmat, mutta kasvaneet ongelmien kantajat. Viimeinen pariterapia on ensi tiistaina ja rehellisesti kyllä jännittää, mitä sen jälkeen tapahtuu.

    Olen nauttinut raskausajasta kaikesta huolimatta, sillä näiden asioiden kanssa oppii tosiaan elämään. Tavallaan on ollut helpottavaa, että on muutakin ajateltavaa raskauden ohella ja on voinut tuoda ihmisten tietoisuuteen myös sitä normaalia arkea. Vaikka en kenellekään haluaisi samanlaisia ajatuksia/tilanteita, joita olen itse pyöritellyt.

    Kiitos vielä tuhannesti sun viestistä <3 Ihanaa päivää sinne!

  2. Voi muru. </3

    Mä toivon, että sulla ajatukset ja fiilikset on aivan muuta tässä vaiheessa ja kaikki siellä nyt parhainpäin! <3

    Täytyy olla raskasta joutua pyörittelemään tällaisia raskausaikana sen sijaan, että voisi keskittyä täysin sydämin levollisesti onnelliseen odottamiseen. Itse olen tässä odottanut odottamista jo tovin ja niin valmis lähtemään siihen elämäntilanteessa, jossa olen siihen valmis lähtemään ihan tietoisesti hakeutumaan. Niin siinä mielessä en tiedä ollenkaan varmasti, mitä käyt läpi ja on varmasti tosi luonnollista ja siis täysin sallittavaa, että tuossa tilanteessa tunteet heittelee ihan laidasta laitaan! Niin tekisi kenellä tahansa.

    Kuulostaa vaan hurjan rankalta. Toivottavasti on jo paremmin ja hyvä, luottavainen mieli kaiken suhteen. Mikä ikinä tilanne, asioilla on tapana lopulta järjestyä kumminkin parhainpäin, muista se ja se luota siihen.

    Itse olen huomannut, että suurimmat lahjat ja siunaukset elämässä, ne parhaat jutut, mitä sulle on koskaan tapahtunut (ja tämän tajuaa sitten jälkikäteen) voi tulla juurikin erilaisten kriisien muodossa, mikä tuntuu niin hullulta, mutta joskus se on vain, mitä tarvitaan, että voit päätyä juuri sinne, minne sun on aina tarkoitus ollut päätyä. <3
    Itse uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja tarkoitus ja lopullinen lopputulema ei ole paha koskaan, vaan omaksi parhaakseni jonkun itseäni suuremman ohjaamana ja miettimänä. Itse sitä ei aina kovin pitkälle saata nähdä.

    Kaikkea hyvää teille! <3 <3 <3 Ja jos nyt sattuis siltä tuntumaan, mullekin saa koska vaan laittaa viestiä.

JÄTÄ KOMMENTTI