Pysähtyminen on avain vapautumiseen

Toukokuun toka. Eilen oli mun ensimmäinen työpäivä uudessa duunipaikassa. Kevyt laskeutuminen vappubrunssin merkeissä. Myöhästyin muuten töistä, mitä mulle on tapahtumassa?

Tänään on jotenkin tyhjä olo, kun arjen viitta laskeutui päälle sateen saattelemana. Työttömyyteen turtuu, kun sosiaalinen elämä puuttuu. Muut käyvät töissä, minä en. Kotona kanssani ovat ainoastaan mammalomalla olevat ystäväni, joita on toki ihana nähdä. Heidän kanssaan arki ei tunnu niin yksinäiseltä. Oma elämä silti kyllästyttää. Yritän pysyä liikkeellä ja pitää kodista huolta. Huomaan kuitenkin kellon tikittävän eteenpäin ja minun pysähtyneen paikalleni. Mitä tekisin seuraavaksi?

Kuvasin alkuviikosta videon, yli 10 kuukauden tauon jälkeen. Tuli vain sellainen olo, että olisi ihana puhua kameralle. En ole päässyt vielä editoimisen kimppuun, mutta jännä nähdä, taittuuko minulta vielä videon muokkaus. Arjessani parasta on ehdottomasti vapaus. Saan jok’ikinen päivä tehdä sellaisia asioita, joista nautin. Silti olen turhautunut itseeni, kun en ole saanut mitään merkittävää aikaiseksi. To do -lista on ja pysyy, eikä sen kimppuun käyminen inspiroi.

Olen vertaillut omaa elämääni muiden kanssakulkijoiden elämään. Minulla on ollut liikaa aikaa pohtia omia valintojani, joita sitten on ollut helppo heijastaa muiden tekemisiin. Plussaa tässä vertailussa on ollut se, että olen laittanut itseni ajattelemaan. Kysymään itseltäni, mitä minä oikeasti haluan? Miksi olen turhautunut itseeni? Mitä voisin tehdä paremmin? Ymmärrys siitä, että minä en ole yhtä kuin vaihtelevat mielialani, on ollut vapauttavaa.

Olen tässä ja nyt, hengitän. Olen tarpeeksi, vaikka en saavuttaisi mitään yhteiskunnallisesti arvokasta. Olen arvokas. Se, että olen, on tarpeeksi. Kasvan ja kehityn eniten paikallani. Loputon analysointi ja itsensä arvosteleminen, eivät edesauta kehittymistäni. Olen pysähtynyt. Kuinka kauan? Sitä en voi etukäteen tietää. Olen vapaa stressistä, olen vapaa tavoitteista. Olen vapaa kahleista. Olen valmis.

Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

Lue myös: Työttömän arkea

2 Comments

  1. Ooppa ekaks edes yx vuos työttömänä ja ala sitte selittää.
    Sun kandeis mennä varmaan loppujenlopux ihan hkoht terapiaan.
    Ja mitäs sit, jos joku sun kaverin iskä/äiskä tulee syömään
    sinne missä ikinä ootakaan duunissa. Ookkositte
    taas häpeissäs siellä taustalla ?!?

    1. Moi TH!
      Pitääkö työttömyyteen(kin) asettaa joku vuosiraja, että voi asiasta kirjoittaa? Mielestäni on positiivista, jos työttömyysjakso jää mahdollisimman lyhyeksi. Tässä ravintolassa ei tarvitse häpeillä, voin seistä ruokatuotteen takana 100%.

      yst.Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI