Puolivuotias (vauva)

Puolivuotias. 6kk synnytyksestä. Kaspian on puolivuotias. Käsittämätöntä! Täytin myös itse tällä viikolla 27 ja sekin tuntuu todella isolta luvulta. Vastahan täytin 25 ja olin Portugalissa viettämässä synttäreitäni. Raskaustestin tekeminenkin tuntuu siltä, että siitä olisi kuukausi, ei suinkaan 1v 3kk. Lasten kasvussa todella näkee ajan kulun, eikä siis muiden lapsissa, vaan nimenomaan siinä omassa. Kai se johtuu siitä, että sitä on niin hiton ruuhkavuosien keskellä, että siitä ajankulusta ei tajua yhtään mitään.

Siksipä koko keissi K ei eroa arjestani muuten, kuin sillä, että nyt sosiaaliset kanssakäymiset ovat minimissä. Päivät toistavat samaa kaavaa ja arjesta on tullut, no, tasapaksua ja ei niin spontaania. Enää en herää aamulla innostapiukeana, vaan lähinnä vituttaa todeta, että olen herännyt puolikkaan vuoden toisen tahtisesti. Toki välissä on ollut tälläkin viikolla kaksi yötä ilman vauvaa, mutta silti. Pitkässä juoksussa on sellainen turhautunut olo, että taistelenko aikani puolesta, vai luovutanko?

Oma aika on kortilla silloin, kun vauva ei nukahda illalla ja herää aamulla 05.45. Näitä on todistettu kuluneen kuukauden aikana onneksi vain muutama. Asiaa ei auta se, että parisuhdeaika ajoittuu pääosin sinne iltaan. Eilen saimme Kaspianin nukutettua klo 20.30 ja tuolloin söimme päivällistä. Hitto vie, päivällistä!? Nyt ymmärrän, kun joku sanoi, että sitä vain “unohtaa syödä”. Sanoisin kyllä itse, että en unohda, vaan tietoisesti odotan, että pikkutyyppi nukahtaa, että saan syödä edes yhden ruoan rauhassa.

Tosiaan, kliseinen oma aika on kortilla, mutta meillä on aina nukuttu semi ok. Otetaan nyt viime yö esimerkkinä, niin tiedätte mitä tarkoitan. Vauva nukahti 20.30 ja heräsi 05.45. Välissä oli yksi syöttö, josta en muista mitään. Tyyppi oli kuitenkin aamulla meidän sängyssä potkimassa mua massuun. Oletan, että oon sen unissani siihen siirtänyt. Venytin nousemista 07 asti ja sen jälkeen vedettiin aamupuuro nassuun. Päiväunille 08.30 ja tässä vaiheessa olin itse jo niin hereillä, että päätin jäädäkin vain hereille.

Eniten haasteita meillä tuottaa aurinko, johon vauva herää kaikista yrityksistä huolimatta. Pitäisi oikeasti saada sälekaihtimien, peiton ja tyynykasan lisäksi jotenkin peitettyä ikkuna pimennysverholla. Koenkin ton aamuherätyksen nyt vaikeimpana. Tämän kirjoitettuani, lupaan ensi viikolla yrittää hommata sen verhotangon ja pimennysverhon. Eiköhän siinä samassa tehdä myös unikoulu ja yritetä napata tuo ainut yösyöttökin pois!

Tähän puoleen vuoteen on kuulunut niin monta yöherätystä, että en uskalla edes laskea. Kaspian on ollut yökylässä ainakin 6kertaa ja nukkuu todella hyvin vierailla. Pullosta hän on syönyt jo pitkään, mutta ei hevillä luovu tissistä. Mulla on toiveena imettää mahdollisimman pitkään, mutta en tietenkään pakota toista, jos se ei luonnollisesti jatku. Haluaisin tandemimettää, mutta toista lasta ei tosin ole näillä näkymin tulossa. Tällä hetkellä meillä on noin 6-7 imetyskertaa päivässä ja annan aina maidon, ennen ruokaa.

Aloitettiin maistelut, kun Kaspian oli jotain 5kk paikkeilla. Tämä siitä syystä, että vietetään niin paljon aikaa kotona, että halusin saada päivään jotain rytmiä. Ajattelin, että siitä se lähtee sitten jouhevasti. Ja niin se lähtikin! Syötiin tähän 6kk ikään asti 3kertaa päivässä ja nyt nostan sen hiljalleen siihen 5kertaan. Vaikka oon ammatiltani suurtalouskokki, ei toi soseuttaminen vaan oo mun juttu. Se on hiton tylsää ja yksinkertaista, mutta pidän pintani.

Mitä tulee Kassun oppimiin taitoihin, niin haluan ne lyhyesti mainita, koska mihinkään vauvakirjaan en ole niitä kirjannut. Kassu oppi kääntymään edestakaisin 2,5kk iässä, joten se taito oli entuudestaan. Viimeisen kuukauden aikana Kaspian on ruvennut hakkaamaan kädellä lattialla, onko tämä taito? Sitten lentokone on se juttu ja käsien heilutus sivuille. Nyrkki menee myös suuhun ja kieltä tungetaan koko ajan ulos suusta. Puolivuotias hiplailee myös kovasti korvaansa ja tämä on huvittavan näköistä.

Meillä pyöritään ympäri ja maataan mahallaan huutaen. Yritetään päästä eteenpäin kädet vispaten, siinä lentokoneasennossa. Peruutus onnistuu välillä, eteenpäin ei ole vielä menty. Kobra-asana on kova juttu ja tätä tehdään etenkin nukkumaanmennessä sängyssä. Tyyppi vetää myös itseään ylospäin ja välillä pelottaa, että tippuisiko toinen jo pinniksen yli. Toistaiseksi ei kuitenkaan saa pungerrettua itseään laidan yli. Vaipanvaihtopöydällä ei tosin pysytä yhtään, eli se on jäämässä meille turhaksi.

Siinä nyt varmaan tärkeimmät. Eli kiteytettynä: yritetään saada viimeinen yösyöttö pois, vauvalle maistuu kaikki ruoat ja hän yrittää päästä kovasti eteenpäin. Mitäs teidän puolivuotiaille vauvoille kuuluu? PS: Miksi puolivuotias vauva näyttää jo ihan taaperolta? Todella hämmentävää, kun toisella on vauvan eleet, mutta taaperon kasvot.

Oon puolivuotias,

ryömimään innokas,

sain nimen hauskimman Kaspian.

Silloin, kun en ole kirjoittamassa blogia, olen todennäköisesti editoimassa meidän podcastjaksoja. Jos et kuuntele vielä mamacitas podcastia, suosittelen ottamaan sen kuunteluun! Jaksoja on ilmestynyt nyt 7 ja uusi jakso tulee joka torstai. Podcast on vanhemmille tarkoitettu ja täysin sensuroimaton, aito ja kaikin puolin raaka. Voit kuunnella sitä myös odotusaikana, sen tarkoitus on ilahduttaa ja herättää ajatuksia sinussa!

Haleja! Pinja

3 Comments

  1. Pingback: sildenafil

JÄTÄ KOMMENTTI