Puhdas oleminen ja yksinkertainen elämä

Yksinkertaisuus. Elämän yksinkertaisuus. Näin sen kristallin kirkkain silmin lentokoneen ikkunasta, aaltojen kohinasta ja vuorten uumenista. Yhdelle nämä hetket eivät olisi olleet yksinkertaisia lainkaan, vaan päinvastoin mielettömän monimutkaisia. Minä koin sen sijaan silkkaa nautintoa paikalla olemisesta, siitä, että yksinkertaisesti hengitin. Kuuntelin ympäristöäni, suljin silmäni, unelmoin tulevaisuudesta, nautin seurasta, imin itseeni lämpöä ja mikä tärkeintä: elin aidosti jokaisessa hetkessä. Annoin itsestäni kaiken, mitä sillä hetkellä pystyin antamaan.

Toisessa hetkessä antaminen katosi ja tilalle tuli vain oleminen. Puhdas oleminen. Tila, jossa en ajatellut ollenkaan aikaa, ympäristöä, itseäni tai muita. Niin sanotusti vain leijailin tyhjässä tilassa, jossa ei ollut kuin oleminen. Tajusin, että tuo meditatiivinen puoleni kukoistaa ja aktivoituu lähes aina matkustaessani. Noina hetkinä tarvitsisin sykemittarin mittaamaan orgasmini voimakkuutta. Annan matkustaessa mielelleni tilaa vapautua, jolloin silkka horistonttiin katsominen riittää täyttämään suorituskeskeisen pääkoppani. Ainut loppuun saatettava projekti on oleminen.

dunes_pinja-4.JPG

Kuten olen kirjoittanut, kärsin matkapahoinvoinnista. Näin junalla tai veneellä matkustaessani en pääse lähes koskaan täysin rentoon ja mukavaan olotilaan. Voin kuitenkin kuvitella, että vene ja meri ovat sellaisenaan täydellinen ympäristö puhtaalle olemiselle. Kulkuvälineessä ihmisen mieli pystyy paremmin keskittymään päämäärään, välietappien sijaan. Itse pystyn parhaiten “vain” olemaan tilassa, jossa raajoillani on paljon liikkumatilaa. Olen ulkona ja aurinko paistaa. Yleensä on aamu tai myöhäinen ilta. Alituisesti olemisessa on läsnä luonnonvalo. Tämä ei ole suunniteltu rituaali, vaan rehellisesti olen vastikään vasta huomannut tämän matkustamisen henkisen puolen. Ennen ajattelin sen tulevan jälkijunassa, kuten aivojeni kiitoksena lomasta.

Tuota paikalla olemista ja sen tuomaa mielihyvää ei pysty vertaamaan mihinkään. Sille ei ole synonyymia. Se on kuin rakkaus parhaimmillaan, puhdasta syvältä kumpuavaa rakkautta. Ei sille ole vastakohtaa. Olen kokenut riittämättömyyttä yksinkertaisen elämän tavoittelusta. Tuntuu, että Suomessa asuessani olen aina jotenkin puolikas. Pidän itsestäni sellaisena kuin olen, tai oikeastaan rakastan sitä Pinjaa kenet tunnen. Kenties vapaus on se avain yksinkertaiseen elämään. En halua, että minua kahlitaan tai laitetaan muottiin. En ole se kasista neljään puurtava muurahainen, jonka vuoden kohokohta on kirjattuna toimiston lomatoiveisiin.

Nyt kaksitoista tuntia kotiin paluun jälkeen tunnen taas olevani monimutkainen. Ihmiset ympärilläni, jopa ne läheisimmät tuntuvat raskailta. Koiran ulkoilutus ei huvita, vaikka tänään on Panchon 5-vuotis synttärit. Olenko taas paatunut suorittaja? Pystynkö saavuttamaan kotona sen saman olemisen tilan, joka täyttyy vain ja ainoastaan hengittämisestä? Haluan sen tunteen olevan osa arkeani, osa yksinkertaista elämääni. Matkustaminen – pyydän sinua tulemaan osaksi arkeani, tuomaan siihen ne positiiviset sfäärit ja auttamaan minua maalaamaan unelmieni elämän. Ei huomenna, vaan tässä ja nyt.

Niin yksinkertaista, mutta niin nautinnollista on kontrolloitu yksinkertaisuus. <3: Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW