Pienen vauvan hoitoon jättäminen

Mä oon aika menevä äiti omasta mielestäni, vaikka kotonakin hyvin viihdyn. Tykkään ulkoilla, urheilla ja pysyä liikkeellä. Mulla on viikossa päivä tai kaksi, jolloin en ole sopinut mitään suurempia menoja. Lähden silti spontaanisti juttuihin mukaan, enkä pahemmin kieltäydy esim. viinihetkistä kavereiden kanssa, tai illallisista, johon mulla ei välttämättä olisi varaa.

Elän tosi onnekkaassa asemassa senkin vuoksi, että mulla on mahdollisuus tähän. Pystyn toteuttamaan itseäni kirjoittamisen ja kuvaamisen saralla. Kaspian kulkee mukana, minkä ehtii ja todella viihtyy seurassa. Kuten viimeksi kerroinkin, hän myös nukkuu vaunuissa tunti tolkulla. Jos mulla on sovittua menoa, johon en poikaa pysty ottamaan mukaan, olen saanut aina hoitajan sovittua.

Poika on nyt 2,5kk ikäinen ja ollut 3 yötä poissa kotoa. Kaksi niistä hän on ollut mun pikkusiskon kanssa ja yhden Dedan ja Pumun, eli isovanhempien hoivissa. Nämä kaikki yökyläilyt ovat menneet todella hyvin, pojan nukkuessa aikuisten pituisia yöunia. Nukkumisen lisäksi, olen saanut maitoa pumpattua mukaan ja poju on hyvin syönyt pullosta. Olemme myös tarjoilleet korviketta, jos en ole saanut tarpeeksi maitoa talteen. Pumppailu on tylsää hommaa, mutta onneksi sähkökäyttöisellä vempaimella suhteellisen nopeaa.

Nukkuminen ja syöminen, eivät siis ole ongelma. Tiedostan silti, että pieni lapsi tarvitsee vanhempien läsnäoloa, eikä toistuvasti yökylään jättäminen ole terveellistä lapsen kehitykselle. Vaikka lapsi ei vielä vierasta, hän tarvitsee äitiä selviytyäkseen. Ihan jo kiintymyssuhteen vuoksi, ei ole hyväksi pitää pientä vauvaa erillään äidistä, isästä, tai muista tutuista sukulaisista.

Pieni vauva oppii kokemuksien kautta, muodostamaan mielikuvia ihmisistä ja tuntemaan luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Vuorovaikutus muihin ihmisiin, on siis pohjana lapsen ihmissuhteisiin ja esim. itsetuntoon, minäkuvaan ja empatiakykyyn. Perusturvallisuuden tunne on lapselle äärettömän tärkeää. Tämän vuoksi, en koskaan jättäisi lastani yökylään sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa hän ei tuntisi näitä tunteita.

Miten pystyn tulkitsemaan lastani ja hänen tyytyväisyyttään? Olen viettänyt vauvani kanssa kaksi ja puolikuukautta. Tänä aikana, olemme säännöllisesti nähneet perhettäni, joista kaikki osallistuvat aktiivisesti Kaspianin hoitoon. Kaspian on jo kohdussa köllötellessään tottunut esim. siskoni, isäni ja äitini ääneen. Ne ovat hänelle tuttuja ääniä. Poika näkee perhettäni viikoittain ja selkeästi tunnistaa äänestä, kenen sylissä hän on.

Ymmärtääkseni, vauva luo mielikuvia ihmisistä, mutta ei kykene pitämään niistä päivääkään kiinni. Toisin sanoin, jos hän tapaa nyt uuden aikuisen, hän unohtaa hänet, kunnes seuraavalla kerralla hänet tavatessaan, luo uuden mielikuvan tästä. Näin vauvalle muodostuu tietynlainen muistikuvien pankki, johon hän muistikuviaan tallettaa. Ja samojen ihmisten tapaaminen, ruokkii tätä pankkia jne.

Tuota muistikuvapankkia voi ruokkia, jättämällä vauvalle poissaolon ajaksi esim. tutun hajuisen paidan, tai muun muiston vanhemmasta. Lapselle pitää myös jutella ja kertoa, että hän jää nyt hoitoon. Rutiinit ja asioiden yksinkertainen selittäminen tuovat vauvalle turvaa. Vauva tunnistaa vanhempansa, näiden hajun ja äänen perusteella. Ei siis kasvonpiirteiden. Lapsi alkaa tyypillisesti vierastamaan 6kk iässä ja tämä merkitsee sitä, että hän ymmärtää myös olevansa yksilö, eikä osa äitiä.

Jos vauva ei vierasta, hänelle kelpaa käytännössä lohduksi kuka vaan= ei tarvitse olla äiti/isä. Baby pärjää ilman vanhempia, jos hoitava aikuinen tuntee kyseisen vauvan tarpeet ja osaa vastata niihin tarpeeksi nopeasti. Koen, että irtaantuminen Kaspianista, oli itselleni vaikeampaa, kuin Kassulle. Vauva kaipasi maitoa ja unta, minä taas ikävöin poikaa. Puhun silti nyt vain omasta kokemuksestani, enkä kehota ketään jättämään pientä vauvaa hoitoon, jos se ei itselle tunnu hyvältä. En ole alan ammattilainen, joten juttelethan sellaisen kanssa, jos epäröit lapsen hoitoon jättämistä.

Kun itse mietin Kaspianin hoitoon jättämistä, en tiennyt mistä lähteestä kuuntelisin neuvoja. Oli neuvolan mielipide, naapurin sanoma, himoimettäjän lähestyminen ja mummon vanhan kansan neuvot. Omien tunteiden ja lapsen tyytyväisyyden mittarilla, olen tehnyt päätökseni vauvan yökyläilystä ja hoitoon jättämisestä. Uskon, että kiintymyyssuhde ei rikkoudu yhdestä, kahdesta tai kolmesta yöstä. Luonto on ottanut huomioon sen, että ihmisvauvoilla on vastustuskyky, joka ei rikkoonnu satunnaisesta kyläilystä.

Milloin vauvan voi jättää teidän mielestä ensimmäistä kertaa yökylään? Onko vauvan jättäminen isälle hoitoon jättämistä? Suodaan jokaiselle vanhemmalle rauha tehdä päätökset omasta lapsesta itse. Keskustellaan syyttelemättä ja jaetaan toisillemme ajankohtaista tietoa!

Aiheesta muualla:

Kaikki kuvat: Little Red Frame Photography