PELOTTAVAN HENKILÖKOHTAINEN

Time for life update (once again). Tällä hetkellä tarviin pinaycoco -blogia siihen, että kirjoittelen päivän fiiliksiä ylös. Tämä teksti tulee suoraan sydämestä, ilman punaista lankaa tai whatsoever käsikirjoitusta.

Musta tuntuu, että mä oon menettänyt otteen siihen aikaansaavaan arkeen, sekoitettuna sponttaaniin seurusteluun. Toki mun elämäntilanne on nyt suhteellisen raskas ja osittain olen itse korttini pöydälle levittänyt. Lähdin työpaikalta, jossa olin tyytymätön. Lähdin suhteesta, jossa en ollut onnellinen. Annoin pois asunnon, joka ei tuntunut kodilta. Ostin lentoliput, joihin minulla ei ollut varaa. Vaihdoin tutun crosstrainerin yogamattoon. Myin pois ylimääräiset tavarani ja ostin tilalle vain välttämättömät.

rainy-2

Olen kiitollinen kaikesta, mitä elämä on antanut. Kävin tänään kurkkaamassa mummia sairaalassa, jossa hän tyytyväisenä makoili vällyjen alla ja hymyili. Mitä muutakaan pieni ihminen voi? En jaksa murehtia sateista syksyä, asunnon sisustamista, rikkinäistä auton ikkunaa, järkyttävää juurikasvua, puhjennutta aknea, materiaalisia asioita tai edes huomista päivää. Olen onnellinen terveydestä, nuoruudesta ja kauneudesta. Josta tulikin mieleen;

Paina taas kaasu pohjaan,
anna elämän mennä
Huuda sun äänihuulet,
rikki ja poikki
Olen onnellinen, mitä sä luulit..
Olen onnellinen, mitä sä luulit?

Nuori ja kaunis by Anna Järvinen ja Olavi Uusivirta

Mitä sinä tunnet tällä hetkellä nykyisessä elämäntilanteessasi? Jos kiitollisuus tuntuu kaukaiselta, kokeile listata 3 asiaa, jotka menivät tänään nappiin ja toivat sinulle mielihyvää. Nämä ovat usein miniriikkisiä asioita, kuten ventovieraan hymy, hyvä biisi kuulokkeissa tai auringon pilkahdus pilven takaa.

rainy-3

Musta on noussut esille kuluneen kuukauden aikana uusi ulottuvuus. En osaa antaa sille nimeä, mutta tunnen sen läsnäolon kaikessa mitä teen. Vähän kuin joku voima, energia tai mielikuvitus kaveri istumassa olkapäällä. Semmonen tyyppi, joka sanoo mulle päivittäin: “sä oot hyvä, sä oot riittävä, sä pystyt siihen”. Nimesin sen tyypin toivoksi.

Aloittaminen on aina vaikeinta. Kaikessa. Ajattelin itse kerääväni voimia päätösten tekoon. Huomenna, ylihuomenna, ensiviikolla, no katsotaan vielä tämä vuosi eteenpäin. Totuus on, että päätökset tehdään tällä sekunnilla ja sinä tiedät jo vastaukset syvällä sisimmissäsi. Olet aina tiennyt onko nykyinen kumppanisi vierellesi sopiva, onko teillä  “se joku yhteys”. Se yhteys on nimittäin se, joka molempien pitää tuntea alusta asti. En sanoisi uskovani suoranaisesti rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta koen, että “fiilistelemällä” mieli kohisee ja ihminen tekee harkitsemattomia päätöksiä. Kaisambu kiteytti tässä videossa hienosti, mitä yritän sepitellä.

Se tyyppi, jonka äsken nimesin Toivoksi. Hänet kutsun luokseni, kun koen epäonnistuneeni vaikeissa olosuhteissa. Me kaikki kuitenkin teemme parhaamme niillä eväillä, jotka meillä on tällä hetkellä käytettävissä. Sinnikkys kasvaa mullassa ja tulee pinnalle olosuhteiden ollessa sopivat. Platon siteerasi oppi-isäänsä tästä ajattelusta näin:

”Elämällä on kaksi rajaa, toivo ja kuolema. Ensimmäinen säilyttää elämän ja toinen päättää sen.”

Mitä haluaisit saavuttaa 5vuoden sisällä tästä päivästä? Jos se vaatii riskien ottoa, tee se. Jos se vaatii asioista luopumista, punnitse ja päätä, onko tavoitteesi sen arvoinen nykyhetkessä. Muistuta itseäsi säännöllisesti tavoitteistasi ja huomaamattasi marssit niitä kohti päivittäin.

Toinen hieno ajatusleikki, on miettiä tavoitetta, johon et ihan yltänyt. Kenties olet nyt puolimatkassa kohti tavoitettasi ja tiedät, että se ei tule ikinä toteutumaan. Oletko siis epäonnistunut vai saanut puolet enemmän, kuin mitä sinulla matkan alussa oli?

rainy-1-2
Pictures taken 17/10/17 by my little sister

Mulla lähti taas perinteiseen Pinja tyyliin ajatus juoksemaan. Toivottavasti sait tästä postauksesta kiinni, vaikka ainut punainen asia tässä tekstissä oli addun kenkäni. Nekin ovat rehellisyyden nimissä siskoni popot. 

Jos sait tästä tekstistä hyvän, huonon tai minkä vaan fiiliksen – musta ois ihana kuulla se. Kaikki te, jotka luette mun blogia ja pistätte mulle viestejä, kannustatte mua eteenpäin kirjoittamisessa.

Kiitos, kiitos, kiitos!

<3:llä Piña

4 Comments

  1. Kiitos noista sanoista todella, lämmitti mieltä! Mietin, että viitsinkö edes kirjoittaa ja ylipäätään avautua tälleen tuntemattoman ihmisen blogiin, mutta näin “anonyyminä” sen kun voi tehdä, niin ajattelin, että ei ole mitään menetettävääkään. Ehkä joku muu myös lukee kommenttini ja huomaa, että ei ole yksin vaikeiden tilanteiden/päihdeongelmien kanssa. Oli vain tarve kiittää voimaannuttavasta tekstistä ja on upeaa, että kerrot tuossa kommentissa omista “pimeistä puolista” myös avoimesti! Tuntuu, että yleensä ihmiset kiillottaa vähän liikaa ulkokuortaan ja menneisyyden ongelmat padotaan sisälle, vaikka menneisyyttään ei pitäisi hävetä, vaan keskittyä tähän hetkeen. Ei siinä, teen kyllä itse myös samaa helposti, kun ei kauhean mielellään halua sitä narkkarin leimaa otsaan, kun muuten näytän ja käyttäydyn ihan normaalisti (mikä nyt sitten on normaali). Mutta hienoa nähdä ettet tuomitse ja jopa ymmärrät, että lopettavilla ihmisillä repsahdukset on yleisiä, se on harvinaista ihmisillä, jotka ei huumeita käytä! Helpompi olla tuomitsematta itseään, jos muut ihmiset eivät sitä tee. Itse olen nyt ollut kuivilla aikalailla edellisestä kommentistani asti ja yritän todella olla ilman, vaikka helppoa tämä ei ole ollut. Olen päättänyt, että JOS retkahdan, niin yritän kuitenkin olla olematta liian ankra itselleni. Ja kyllä, päihteet oli surullisen helppo ja nopea pakokeino kaikesta pahasta olosta, vaikka todellisuudessa vaan patosin tunteitani ja paha olla, eikä se todellakaan ole hyvä juttu. Luulin pitkään tilanteen olevan hallinnassa, mutta sitten huomasikin asian olevan toisin. Oli vaikea sitä silti myöntää itselleen saatikka puhua ääneen, vaikka tiesin sen sisimmissäni. Kaduttaa niin vietävästi, että lähti edes leikkimään päihteillä, sitä miettii näin jälkeenpäin, että eikö oikeasti muka olisi ollut muuta keinoa käsitellä asioita? Mutta kai se niin on, että parantumisen ensiaskel on juurikin toi myöntäminen. Onneksi suomessa on aika hyvät tukiverkot päihteistä irti pyristelevälle, niistä on ollut apua 🙂 mutta joo, anteeksi tämä pitkä avautumissepustus part2, on keveämpi sydän kirjoittamisen jälkeen! Kiitos vielä tsempeistä ja kaikkea hyvää sun elämään, oot upea ja kyllä me muijat tullaan pärjää!

    <3:llä Veeruska

  2. Harvoin saan mistään blogipostauksista voimaa tai ylipäätään luen niitä. Päädyin blogiisi muutamien sattumien kautta ja tunne selvitymisestä vahvistui. Ei välttämättä edes liity kirjoittamaasi aiheeseen, mutta elämäntilanteeni on todella raskas tällähetkellä. Menetin työpaikkani, isäni kuoli, taloustilanteeni on aivan kuralla ja lisäksi kamppailemaan päihdeongelman kanssa. Tätä mainitsemaasi toivoa ei ole näkynyt hetkeen ja voimat aika lopussa, mutta jostain syystä tekstiäsi lukiessa sain pilkahduksen siitä, että pystyn päästä eroon päihteistä ja kaikki tulee vielä järjestymään. En tiedä miksi tämä pilkahdus tuli juuri nyt, mutta päätin, että teen ne välttämättömät päätökset juuri NYT. kiitos siitä!

    1. Veerjuska, kiitos <3
      Vaatii paljon rohkeutta kirjoittaa elämäntilanteestasi ja mainitsemistasi asioista. Kiitos kun kommentoit ja ole etenkin itsellesi kiitollinen siitä, että otit ensimmäisen askeleen kohti valoa. Kaikki elämässäsi tapahtunut suuri suru olisi kenelle tahansa kova paikka. Älä tuomitse itseäsi päihteiden käytöstä, olet varmasti etsinyt pakopaikkaa pahastaolosta? Yritä sen sijaan keskittyä pieniin positiivisiin askeleihin, kuten yksi päihteetön päivä, toinen päihteetön tai kenties välissä repsahdus ja sieltä taas paluu puhtauteen. Olen aikoinaan itse suruttanut tunteita juomalla ja perheessämme on yhä mm. alkoholismia. Ymmärrän sinua edes pikkuriikkisen. Pystyt mihin vain, toivoa on aina ja joskus tulevaisuudessa pystyt muistelemaan mennyttä elämää hyväksyvästi. Muista, että on vain tämä päivä. Voit aina valita toisin ja vain omalla mielipiteelläsi on väliä. Tsemppiä sulle, olet ajatuksissa! - Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW