Parisuhde muutosten pyörteissä

Ihanaa ja kamalaa, että tämäkin viikko on tullut tiensä päähän. Mihin tämä aika oikein menee? Vasta sain kuulla olevani raskaana ja aloitin uudessa työpaikassa. Tuntuu, että olisin plussannut eilen ja nyt menemme raskausviikolla 27+3. Käytännössä bebecito on jo 1,2kg ja ottaa lisää massaa viikko viikolta. Nyt kaikki fokus on omassa jaksamisessa ja mielen hyvinvoinnissa.

Tänään osallistuin raskausjoogaan ja tapasin neljä odottavaa äitiä. Ensimmäiset mammat, kenen kanssa pääsin juttelemaan! Ajattelin, että minusta ei olisi raskaudesta höpöttelijäksi, mutta väärässä olin. Kyllä sitä mielellään juttelee muiden odottavien äitien kanssa istukan sijainnista ja sopivista rattaista. Olen tullut siihen päätökseen, että olen muumimamma. Vinkkaan muuten teille raskausjooga workshopista, kun saan lisäinfot siitä!

Raskaus on konkretisoitunut. Olen oikeasti raskaana. Enää mahaa ei saa piilotettua löysien vaatteiden alle, vaan se könöttää edessä päivät pitkät. Tavallaan olen kyllästynyt puhumaan raskaudesta, mutta toisaalta rakastan puhua siitä. Pelkään, että ihmiset kyllästyvät juttuihini vauvan ympärillä. Paheneeko tämä vauvahömpötys ajan kanssa? Viha-rakkaussuhde raskauteen on syntynyt.

Jonain päivinä ajattelen, että olen vain raskaana oleva nainen. Poikaystäväni käy päänsä sisällä omia taisteluitaan raskauteen ja vauvaan liittyen, ja minä käyn omiani. Olen oikeasti todella ylpeä ja yllättynyt, miten paljon olemme keskustelleet tunteistamme. Olemme puhuneet siitä, miten haluamme pysyä yhdessä ja kasvattaa lapsen yhdessä. Emme erikseen. Ei kukaan suunnittele eroa, mutta olemme puhuneet siitä.

Ero. Mitä se tarkottaisi? Monia asioita, joista yksikään ei juuri nyt ole konkreettinen. Puhumme silti erosta, kuten lounaasta, sillä ei siitä puhumatta jättäminen, poista sen olemassaoloa. Yöunet. Niistä hittolainen juttelemme päivittäin. Mutta ei näitä asioita pysty etukäteen sumplimaan, ne menevät eteenpäin omalla painollaan. Haluaisin painaa itsessäni sellaista off-nappulaa, joka lakkaisi puhumasta koko ajan raskaudesta.

Jos raskaus vie jo nyt suurimman osan aivokapasiteetistani, mitä se tulee olemaan vauvan synnyttyä? Oma aika? Onko sitä? Apua, entäs parisuhteemme? En halua, että olemme pari, josta tuli kavereita, jotka hoitavat yhdessä vauvaa. Suurin oivallukseni onkin, että kaikesta pitää pystyä puhumaan parisuhteessa. Myös erosta, haluttomuudesta ja haluista. Seksi, mitä se on nyt raskausaikana? Mitä haluaisitte sen olevan vauvan synnyttyä?

Mutta ei mun elämään juuri nyt kuulu sen kummempaa, kuin kesä ja raskaus. Simppeliä arkea, jota rakastan. Ihana koti, jonka parvekkeella näpyttelen tätä tekstiä. Parisuhde, joka etsii omaa paikkaansa raskauden keskellä.

Lisää raskausajan postauksia:

Raskausajan päiväkirja -saaga

2 Comments

JÄTÄ KOMMENTTI