UUDET TYÖKUVIOT

blue-24

blue-26

blue-25

blue-10
Kuvat otettu Sonjan 30 -v synttäreillä 3/3/18 by Linda.

Rupesin äsken kelaamaan, että hetkonen, en oo kertonut teille mun uusista työkuvioista. Kuten mun somekanavissa oon avoimesti puhunut, etsin pidempään aktiivisesti töitä. On tullut ravattua haastattelussa jos toisessa ja etsittyä “sitä oikeaa paikkaa” hotelli-, ravintola-, ja matkailualalta.

Paikkaa ei kuitenkaan löytynyt. Eniten mua jäi harmittamaan, etten saanut “some/ asiakaspalveluvastaavan -paikkaa” Myö -hostellissa Ruskeasuolla. Ihana paikka, valloittavat omistajat ja upeat arvot. Myö on siis itsepalveluhostelli historiallisella alueella, joka työllistää pääosin kehitysvammaisia. Haluan suurella sydämellä suositella vierailemaan täällä!

En lannistunut lukuisista “Ei -vastauksista” (Lue myös: Työtön työnhakija tekee työtävaan marssin päämäärätietoisesti eteenpäin. Unelmilla on tapana toteutua ja niin kävi nytkin! Aloitin nimittäin tammikuussa kirjoittamaan Villa Katayan yritysblogia. Mä oon tästä aivan super innoissani! Tää on mun ensimmäinen konkreettinen saavutus kirjoittamisen saralla.

Meillä on suuret suunnitelmat blogin varalle ja toivon, että pääsen kasvamaan työprojektissa kirjoittajana. Tää ei oo maksettu mainos, mutta jos sua inspiroi juhlat ja tapahtumat -niin käy kurkkaamassa blogiin tästä! Tulevaisuudessa olisi niin siistiä kirjoittaa eri yrityksille freelancerina. Samalla voisin valokuvata, tuottaa videoita ja olla vaan, no -luova.

Sillä kiireellä syntyy harvoin laatujälkeä, jätän huhtikuusta eteenpäin extrakeikat vähemmälle. Tuun keskittymään Villa Katayan duunikuvioihin ja siirryn lisäksi somevastaavaksi/harjoittelijaksi mun tuttavan yritykseen. Tästäkin oon superdyper happy! Pääsen toteuttamaan itseäni monipuolisissa työnkuvissa ruoan, valokuvauksen, somen, markkinoinnin ja kirjoittamisen saralla. Jee, elämä on laiffii!

PS: Auto on saatu myytyä, kiitos kaikille yhteydenotoista! PPS: Sen kunniaksi käyn huomenna katsomassa uutta kompaktikameraa videokuvaukseen, eli mulle saa laittaa viestillä vinkkejä.

<3: Piña

Youtube (soon): pinaycoco

Facebook (on going): pinaycoco.fi

Instagram (trying to be cool AF): pinyataa 

Someriippuvuus -mielihyvän menettäminen

Kun samsung on vedenkestävä ja kuuntelet spotifyta suihkussa. Kun (koira)lenkit ovat täydellistä aikaa insta videoille. Kun olet joutunut viemään puhelimen huoltoon sen tiputtua vessanpönttöön. Kun päivän kohokohta, ruokailu, on nyt perheen yhteinen tv-hetki. Luet tätäkin tekstiä kiirellä aamuruuhkassa. Kiitos silti kun suot blogilleni tämän hetken!

Kuvaat sun kahvihetket talteen, jotta saat hädässä kauniita täyttökuvia instaan (#täyttökuva). Olet törmännyt joskus kadulla vastaantulijaan, katseesi ollessa lasittunut alaspäin. Olet pohtinut somesta irtautumista ja ajoittain vähentänytkin somen käyttöä. Olet tuntenut olosi vapaaksi ilman wifiä. Olet kenties huomannut mielialasi madaltuvan somemaailmassa.

…Ensinäkin a) nyt on aika myöntää itsellesi someriippuvuuden läpinäkyvyys & b) et ole yksin. Kun puhun nyt somesta, tarkoitan sillä sosiaalista mediaa ja pääosin Facebookkia ja Instagramia. Kyseiseen kastiin lisään itselläni myös nämä sovellukset: Snapchat, Periscope, LinkedIn, Twitter + lukuisat kuvienmuokkaukseen ja sitä kautta Instagramiin linkittyvät app:it.

Sosiaalinen media koukuttaa kuin sokeri. Sitä käyttäessä saa kivojen kommenttien ja tykkäysten kautta hetkellistä mielihyvää. Tässä maailmassa joka toinen on oman elämänsä valokuvaaja (tai malli) ja face-to-face tapaamiset kärsivät. Vuorovaikutus ja vetovoiman laki kärsii. Minä kärsin. Osaatko vastata rehellisesti, miltä susta tuntuu juuri nyt?

Someriippuvuudella tarkoitan nyt sitä, että olet valmis käyttämään valtavan määrän aikaa ja energiaa somen/riippuvuutta aiheuttavan asian suorittamiseen. Toisille se voi olla pelaaminen, yhdelle syöminen ja kolmannelle some. Riippuvuus on aina vakavasti otettava ongelma ja kukin itse tietää sisimmissään sen todellisen laajuuden. Siinä vaiheessa kun läheisesi tuntevat kilpailevansa puhelimesi kanssa, riippuvuus on edennyt jo pitkälle.

Lukuisat seuraamani ihmiset ovat poistaneet Instagramin tai jättäneet sen omaan arvoonsa. Ella Elers on yksi heistä. Tekikö hän sen tietoisesti? En osaa sanoa, sillä hän ei jakanut tietoa somessa. Uskallan väittää, että hänen elämänsä on tällä hetkellä paljon vapautuneempaa kuin mitä se somea päivitellessä oli. Tässä mun tapoja rajoittaa somenkäyttöä:

  • Sammutan puhelimesta mobiilidatan yöksi. Näin en häiriinny vilkkuvista valoista katsoessani yöllä kelloa. Olen huomannut eron unenlaadussa.
  • ..Aamulla avaan viimeisenä sovelluksena Instagramin, sillä sen käynnistäminen pysäyttää mun luovuuden ajatusmaailman. Tuntuu, että painan “off – nappulan” päälle, kun näytölle ilmestyvät punaiset sydämet sekä näen uudet ja/tai yön aikana lähteneet seuraajat.
  • Olen poistanut automaattiset ilmoitukset somekanavista ja ottanut Whatsapp:ista pois ylhäällä näkyvän “viimeksi paikalla kellonajan”
  • = rajoitan mun somea ja siellä ollessa pyrin aktiiviseen keskusteluun ja omaa mielenterveyttäni edistävään toimintaan.

Pienenä perfektionistina en kuitenkaan kykene 100% vapautuneisuuteen instassa. En pysty spontaanisti lataamaan kuvia, kellonajasta tai kuvan laadusta riippumatta. En kykene päivittämään sovellusta (mielestäni) tarpeeksi säännöllisesti, joka heijastuu boomerangina muuhun työskentelyyni.

Näin ollen oon miettiny instan poistamista, ihan vaan itseni testaamiseksi. Katsoa, miten pitkään pärjään ilman sen mukana tuomaa kontrollia. Miten arkeni muuttuu jos en saa somesta energisoivaa dopamiinia tai rauhoittavaa serotoniinia? Kuulunko enää mihinkään yhteisöön jos en ole somessa?

Mitä ajatuksia sulla herää somesta? Kommentoi alas!

Somekoukussa,

<3 Piña

Voiko exän kanssa olla ystävä?

Tylsä totuus: tottakai voi.

Analyyttisempi vastaus: Jatka lukemista..

Mun edellisen parisuhteen päättymisestä on nyt (minuutin laskentatauko…) n. 6kk? Oltiin yhdessä unofficially yli pari vuotta, josta itse tapailuvaihe jäi meillä lyhyeksi. Käytännössä asuttiin yhdessä jo pari kuukautta tapaamisemme jälkeen ja hypättiin suoraan siihen “pariskunta arkeen”.

Tämä tarkoitti, että jaettiin hyvin nopeasti kauppalaskut, vuokranmaksut, siivouspäivät ja tilivelvollisuudet. Päästiin nopeasti maistamaan toistemme todelliset luonteet, niiden ymmärrettävästi tullessa esille arjessa. Ehkä on kuitenkin sanomattakin selvää, että en suosittele näin nopeaa yhteenmuuttoa?

Se ei antanut suhteelle tilaa kasvaa, muokkautua tai yhdistyä. Tavallaan se yhdistyi väkisin, mutta pysyimme yksilöinä, tiimin sijaan. Olimme kuin kaksi vauhtihirmua, joiden värikkäät suihkumoottorit olivat törmänneet taivaalla. Todellinen Yin & Yang kaksikko, vailla kunnon eväitä suhteen onnistumiselle.

Suhteessa opimme lukemaan toisiamme kuin avointa kirjaa. Ajoittain tuntui, että toinen tuntee sut paremmin kuin sinä itse itsesi. Emme pyrkineet muuttamaan “meitä”, mutta kuitenkin tukahdutimme toisiamme. Suhde päättyi toisen sanomaan, joskin jälkikäteen olemme molemmat todenneet eron olleen oikea ratkaisu. Suhde ei jättänyt peräänsä katkeruutta, kaipuuta tai negatiivisuutta.

Mulle tuli kuitenkin eron jälkeen vahvasti semmonen fiilis, että en halua pitää yhteyttä. Halusin pitää mun elämän yksityisenä (joka on hullunkurista, mm. bloggaamisen vuoksi), mutta kuitenkin. Otin pari askelta taaksepäin ja estin mun exän somekanavissa. Irrottautuminen toisesta somessa tuntui oikealle ratkaisulle.

Tämänvuoden puolella ollaan kuitenkin nähty ja pidetty yhteyttä viikottain. Nyt on ollut yber rentoa olla kimpassa, ilman parisuhteen mukana tuomia velvollisuuksia. Tiedän, että mun exällä on vientiä ja se on ainoastaan häirinnyt mua mun oman yksinäisyyteni vuoksi. Mutta, mitä surkuilemaan? Mä oon ite vapaa tekemään mitä haluan, joten miksi toisen onni olisi multa pois?

Pakko silti sanoa meidän ystävyyteen liittyen, että mulle suurin skisma avoimissa väleissä on juurikin tuo kaverillisten vs seksisten ajatusten spekulointi. Sitä herkästi rupeaa mielessään pohtimaan toisen seksikuvioita, vaikka täysi focus pitäisi olla omissa lakanoissaan. Eron jälkeen kun on (vihdoin) itse vapaa tekemään mitä haluaa.

2017-3.jpg

Voiko exän kanssa pysyä ystävinä? Riippuu täysin suhteenne luonteesta ja suosittelen tulkitsemaan epäonnistunutta suhdetta laajoilta aspekteilta. Tulisen parisuhteen voi muuttaa viattomaksi kaverisuhteeksi, mutta se vaatii aikaa. Jos teillä on exäsi kanssa ollut loistavaa seksiä, sänkyyn päätyminen suhteen jälkeen voi olla todennäköisempää. Puolestaan henkinen yhteys säilyy ja kasvaa herkästi ystävyydeksi.

Jos olet perustanut suhteen taloudelliselle turvalle tai peittänyt sillä omaa yksinäisyyttääsi, on se täysin oma lukunsa. Kaikki tarinat ovat ainutlaatuisia. Lopputulos on sidoksissa entisen suhteenne sisältöön ja samalla suhteenne päättymisen jälkeiseen aikaan. Olemme yksilöitä, jatkamme eteenpäin omalla tahdillamme.

Toiset suhteet vaativat sen kuuluisan “on-off aikakauden”, toiset päättyvät seinään. Jotkut suhteet päättyivät ennenkuin alkoivatkaan ja toiset olivat alkaneet vielä edellisen kumppanin ollessa vierellä. Ei tuomita kenenkään valintoja! Meistä toiset pääsevät eteenpäin jo suhteen aikana (tai löytävät uuden vielä seurustellessaan toisen kanssa).

Loppusanat

Koenko sielun katkeruutta exälleni? En.

Koen silkkaa kiitollisuutta siitä, mitä hän opetti minulle elämästä. Miten hän tärisytti ajatusmaailmaani omilla mielipiteillään ja suuntaviivoillaan. Koen kiitollisuutta siitä, miten mennyt parisuhteemme on muokannut minua kaikkeen tähän loistoon, mitä nykyään ihmisenä olen.

Koen rakkautta, hänen rakkaudestaan. Koen onnellisuutta hänen onnestaan, hänen saavutuksistaan ja hänen menestyksestään. Koen surua hänen surustaan, iloa hänen ilostaan. Koen tunteet tässä hetkessä, en peittele niitä hänelle tai tuleville kumppaneilleni.

Koen aidosti ystävyyttä,

<3 : Pinja

KUVAUKSET W/ EMMI

emmi-129

emmi-21

yogi-49

emmi-85

Uus objektiivi, uudet mahdollisuudet. Valokuvaaminen, etenkin henkilökuvaus on ehdottomasti se mun juttu. Siinä on vahvasti kyse kemioista, energioista, heittäytymisestä ja yhteisen sävelen löytämisestä. Kuvaajan ja mallin välille täytyy rakentaa positiivinen energiakenttä ja luottamuuden rajaviiva.

Näin meille juurikin kävi Emmin kanssa. Oltiin nähty kerran aikaisemmin kanavarannan kahvilassa ja meidän energiat ikäänkuin vain “sulautuivat yhteen”. Emmi on yksi harvoista ihmisistä ketä tunnen, joka katsoo syvälle sieluun jutellessaan. Taito katsoa ihmisiä suoraan silmiin on kuulemma karttunut hänen työpaikallaan Hidasta elämää yhteisössä. Emmi on upea vapaa sielu, joka kirjoittaa rehellisesti itensä hyväksynnästä. Blogiin pääset tästä!

Tosiaan, hienointa valokuvauksessa on kuvaustilanteessa nähdä, kun toinen luovuttaa koko sielunsa kameralle. Antautuu äärirajoille ja päästää todellisen luonteensa valloilleen. Tuollaisina hetkinä rakastan elämääni, rakastan työtäni ja rakastan valokuvaamista. Jälkikäteen kuvia käsitellessä ja lopulta “kuvauspaketin” luovuttaessa tulee jopa haikea olo. Sitä kuvaamista ja energioiden räjähtelyä vaan janoaa lisää!

Tiedän, että en ole kuvaamisessa pro. Pyrin kuitenkin kehittämään itseäni, muokkaustaitojani ja kuvakulmia. Nautin aidosti siitä mitä teen ja olisi joskus siistiä yhdistää yhä vahvemmin tarinan kerronta ja valokuvaus. Joku päivä haluan viedä kirjoittaa kirjan, jossa kaikki kuvat ovat omaa käsialaani.

Kiinnostaisko sua olla kuvattavana? Laita mulle rohkeasti viestiä, oon aina avoin uusille ehdotuksille!

contact@pinaycoco.fi // Instagram: pinyataa

<3: Piña (y coco)

Ikuisuusprojekti: Eroon riittämättömyyden tunteesta

Kuten kuvan tuore tatska puhuttelee: “ il y a une raison à tout” = kaikki tapahtuu jostain syystä/ there’s a reason for everything. Riittämättömyyden tunne on ehdottomasti ajankohtainen mulle tänään. Tuntuu jopa naurettavalta ajatukselta kirjoittaa aiheesta kaiken tämän oman tarpeettoman tunteen takaa. Ehkä just sen vuoksi päätin antaa itselleni mahdollisuuden olla riittävä just tällaisenaan.

Let me tell you, mun sisällä on vilissyt taukoamatta: Miksi en taaskaan ehtinyt kirjoittaa blogia? Miten jouduin toistamiseen siirtämään kahvitreffit kaverin kanssa? Miksi en jaksanut mennä salille tai kävellä Panchon kanssa pitkää lenkkiä?

Aivan. Noissa fiiliksissä ei olisi mitään vikaa, ellen tuntisi itseäni paremmin. Olen kuin kävelevä aikapommi. Huomaan, että hälytyskellot soivat, kertoen, että elämässä on jotain ylimääräistä. Liikaa töitä, liikaa harrastuksia, liikaa vastuuta/liian vähän vastuuta.. Ylipäätänsä vaan liikaa hyvää mahan täydeltä. Huomaan, että voimani ovat toistamiseen ehtymässä.

Mikä ihmeen riittämättömyyden tunne?

Yritän nyt parhaani mukaan avata teille, miten minä näen riittämättömyyden. Se on tunteiden kolo, pimeä luola, jossa pelko kättelee häpeää. Olotila, jossa velloen ihminen ajattelee, ettei ole riittävän rikas, kaunis, viisas tai pätevä ansaitakseen muiden hyväksyntää. Se on peräisin Aatamin & Eevan ajoilta, vuosisadoilta, jolloin epäonnistuminen ajateltiin luovuttamisena.

Se on sisällämme kasvava tunne, joka syö hitaasti ja tehokkaasti itsetuntoa. Hiljalleen se repii kaislikotkin mukanaan ja ihmisen jos toisen katseet kääntää kohti maan. Se ei asu meissä, silti hoivaamme sitä kuin lasta konsanaan. Annamme sille vallanvälineet, teemme siitä osan meitä. Käytämme sitä itseämme vastaan, emme osaa nähdä sen positiivista puolta.

Minulle riittämättömyyden tunne kuvaa samalla tunnollista työntekijää. Siitä olen hivenen ylpeä, muistaen kuitenkin tämän faktan: Jos haalin itselleni jatkuvasti uusia töitä, vaikka vanhoissakin on sellaisenaan selviämistä, muut ympärilläni alkavat näyttämään laiskoilta paskoilta (samalla kun itse palan loppuun).

bw-1.jpg
Rauhan naiset juhlimassa siskon uutta asuntoa ja maman synttäreitä <3

En oikein osaa kiteyttää, mistä mun riittämättömyyden fiilikset ovat aikoinaan alkaneet. Varmaan ihan kouluajoilta? Oon saanut kuitenkin valtavaa lievitystä viimevuosina, löytänyt sellaisen sopivan balanssin. Tasapainon, jossa toisinaan onnistun paremmin kuin esimerkiksi tänään.

Tässä muutama mielikuva, joita sinäkin voit kenties viedä käytäntöön matkalla itseesi:

  • Hyväksy nykyinen elämäntilanteesi
  • ..siitä on helpompi jatkaa eteenpäin, kun yksinkertaisesti hyväksyy.
  • Tutustu itseesi perinpohjin, vain silloin pystyt antamaan tarpeeksi löysää
  • ..kaadu aina uudestaan ja uudestaan, jos oppimisprosessi sen vaatii!
  • Muista välietapit: onnittele itseäsi jos nukuit esim hyvät päikkärit, kävelit koiran kanssa extramailin tai tiskasit puolet astioista
  • Odotukset: mihin peilaat omia saavutuksiasi? Tiedät varmasti mikä riittäisi ja saisi riittämättömyyden tunteen tyydytettyä. Löydä se vertauskohta ja nussi sitä aivoon!
  • Käsittele ongelman syvintä olemusta, älä pelkästään oiretta = riittämättömyys, vaan sairautta sen takana = kasvastus kotona, koulukiusaaminen, traumat jne.
  • Kuuntele intuitiota
  • Hetkellinen helpotus netflixistä: Tony Robbins – I am not your Guru

Positiivinen elämä on ikuisuusprojekti oman pään sisällä. Keskeneräisyyden kanssa pitää opetella elämään, muuten se lamauttaa kulkijan ja lopputulos on mielisairaala. Kliseistä, mutta totta: ei kannata ottaa turhaa stressiä asioista, joihin ei pysty vaikuttamaan.

Milloin sä oot kärsinyt viimeksi riittämättömyyden tunteesta ja miksi? Mikä oli opinahjo ja miten veit työkalut käytäntöön? Jaa vinkit!

<3: Piña ( y coco)