RANDOM FACTS ABOUT ME -PART II

Yees! Kuten otsikosta voi päätellä, tässä tulee outoja faktoja minusta part kakkonen. Jos missasit ekan toukokuun lopulta, pääset siihen tästä. Sanottakoon vielä, että jos mun pitäisi kuvailla itseäni parilla sanailla, sanoisin olevani temperamenttinen, positiivinen, itsevarma, syvällinen, aito ja äärettömän mielikuvituksellinen.

Luulen, että muut kanssamatkustajat näkevät minut impulsiivisena persoonana, joka osaa tehdä nopeita päätöksiä, vaikkakin kaikki eivät ole aina oikeita. Toisaalta, seison kyllä aina päätöksieni takana, joten pallo menee ennemmin tai myöhemmin maaliin.

Hassuja faktoja

  • Olen omasta mielestäni erittäin järjestelmällinen, vaikkakin järjestys ei ole havaittavissa kotini siisteydestä.
  • Kaikki Suomen päätiet ovat minulle “isot tiet”, sillä en muista yhdenkään niistä oikeaa nimeä ja sekoitan ne poikkeuksetta toisiinsa
  • ..sen vuoksi on mielestäni surkuhupaisaa, että minulla on erittäin hyvä suunnistustaito ja kyky muistaa paikkojen nimet.
  • Olen nuoresta pitäen ollut kiinnostunut tekniikasta ja tulen mielestäni hyvin toimeen teknisten laitteiden kanssa.
  • ..hain aikoinaan opiskelemaan tietotekniikkaa, mutta jänistin viimetipassa ja vaihdoin opinnot suurtalouskokin linjalle.
  • Erikoistaitona, syön peanut butter -purkin sen koosta riippumatta kahdessa päivässä.
  • ..syön muutenkin makeaa lähes jokapäivä. Hirvitys myöntää, mutta täysi totuus!
  • Rakastan ja arvostan luontoa suuresti, se on suurin voimanlähteeni.
  • Googlasin vast’ikään kaikki stadin alueen partiolippukunnat, sillä harkitsen vakavasti takaisin partioon liittymistä.
  • Haluaisin pelastaa koko maailman.
Photos taken in Croatia 2017
  • Olen sisältä herkkä, vaikka näytän sen harvoin ulospäin. Opettelen pikkuhiljaa näyttämään muille surullisiä fiiliksiä ja viestimään sanomani oikein, jotten tulisi väärinymmärretyksi.
  • Jouduin teini-iässä perinpohjaisesti selvittämään “millainen on narsistinen ihminen”, sillä koin persoonani olevan sairas. Kysyin lääkäriltä, miksi en tunne empatiaa tai osaa itkeä. Siitä päivästä lähtien, olen itkenyt kun itkettää, antanut tulivuoren purkautua kun liekki leimahtaa ja todennut jälkikäteen olevani erittäin empaattinen ihminen. Pystyn asettumaan muiden asemaan ja tunnen vahvasti ihmisten energiat. Sain lisäksi ystävältäni palautetta, että jo moisen asian miettiminen ääneen, todistaa etten kärsi ainakaan tästä persoonallisuushäiriöstä.
  • Kuten olette ehkä vaistonneet, koen olevani erilainen kuin muut. Tarkoitan sellaista eriäväisyyttä, kuten luonteeni, arvoni ja tähän koko ajan “kovempaan” yhteiskuntaan sulautuminen.
  • En ole koskaan ymmärtänyt mm. koulujen käynnin päälle, että pitää olla insinööri voidakseen toimia johtajana yrityksessä. Olen kuitenkin pitkään nähnyt tulevaisuuteni esimiesasemassa, mutta ilman tarvittavaa koulutuspohjaa, se tulee jäämään haaveeksi. Vaihtoehtona on tietenkin oman yrityksen perustaminen! Tämä koulutuskohta menee mulla käsi kädessä tuon “yhteiskuntaan sulautumisen” kanssa.
  • Koulun penkin kuluttamisen lisäksi en ymmärrä turhia titteleitä. Järjettömiä titteleitä, joita me ihmiset keksimme itsellemme oman arvon kohottamiseksi.
  • Koska haaveita ja unelmia ei ole ikinä liikaa…haluaisin joskus juosta maratonin. Ehkä aloitan nyt kuitenkin ensiksi perus juoksukunnon kohotuksesta!

Kommentoi, kuittaa, kirjoita, mitä tykkäsit tästä postauksesta? Ruusut & risut otan vastaan rakkaudella. Huippu keskiviikkoa Teille!

<3: Piña

MY DAY 20/11/17

Tämä my day -postaus on mun ensikosketus varsinaisen peruspäivän jakamisesta somessa. Mulla ei oo olemassa kahta samanlaista päivää, joten tää onkin ihan hauskaa vaihtelua. Mä oon ite sellainen Viivivipertäjä, joka rakastaa lukea muiden elämästä kaikkia likaisia yksityiskohtia ja oikeasti tutustua ihmiseen syvällisemmin. Pidemmittä puheitta, kerron teille nyt lyhyesti mun päivästä, joka sisälsi nettisivujen suunnittelua, kirpparipöydän täyttöä ja ihan perusarkea.

basic-7.jpg

9:45 Herään tunnin myöhässä unihiekat silmillä. Rapsutan Panchoa sängyn reunan yli, otan ison huikan vettä ja keräilen itseäni sängyssä. Kurkkaan pimennysverhon taakse, jossa marraskuinen pimeys jaksaa yhä ihmetyttää.

9:55 Laitan valmiiksi ladatun kahvin tippumaan, heitän puurohiutaleet kattilaan ja hoidan perus pesurutiinit.

10:00 Puuro on palanutkin sopivasti pohjaan, joten heitän sen kaikessa epämääräisyydessään kulhoon. Nopea aamupala ja kaksi kuppia Löfbergin kahvia.

10:15 Hauva ulos aamulenkille

10:35 Juoksen ratikkaan, kerkeän. Tän päivän lookki on all natural, sillä päätettiin tehdä mulle extempore Karhupuiston Plastiikkakirurgiassa kasvohoito.

11:00 Ready to rumble. Tehdään Dermapen hoito (joka on by the way spessutarjouksessa 99€/kerta)

12:00 Jeesaan Tiinaa uusien nettisivujen teossa, joten tässä meneekin sitten “muutama” tunti..

15:00 Lunch o’clock! Käyn hakemassa meille Cafe Cardemummasta take away -salaatit.

17:00 Kotia kohti & Pancho päivälenkille

18:00 Kirppiskamat autoon ja nokka kohti Kampin Kirpputoria, josta oon varannut 21.11-5.12 väliselle ajalle pöydän numero 24. Myynnissä: kenkiä kokoa 40, takkeja, paitoja & housuja kokoa S-M. Tietenkin opiskelijahinnoin!

19:30 Back home w/pancho

20:00 Pistän tämän postauksen ulos ja loppuilta menee luultavasti valokuvia muokatessa, blogia kirjoittaessa ja iltapalan teossa. Käydään myös Panchon kanssa koirapuistossa ja sitten kipaisen suihkun kautta untenmaille.

basic-4.jpg
Iso kiitos @hairbyemanuella niin söpöstä arkikampauksesta!

Mä rakastan erilaisia työkuvioita, jossa saan toteuttaa ja haastaa itseäni. Sen vuoksi ehdotin Tiinalle nettisivujen päivitystä tämän vuosituhannen pariin ja tässä projektissa mä oon kuluttanut nyt kuukauden päivät. Toivottavasti saan uudet sivut pian valmiiksi, jotta tekin pääsette helposti varaamaan hoitoja. Mulla on lisäksi kirjoitusjonossa ihon hoidosta, kunnosta ja aikuisiän aknesta kirjoittaminen. Kiinnostaako teitä ylipäätänsä tämä aihe?

Luon uusia nettisivuja wordpress -alustalle (sama alusta, missä nämä blogisivutkin ovat) ja sivuille on ostettu valmiiksi koodattu teema. Tähän ei tarvitse siis vuosien kokemusta koodauksesta, mutta yritystä ja ‘can do’ asennetta senkin edestä. Haastavinta on tietenkin tehdä sivuista Karhupuiston Plastiikkakirurgian näköiset, mutta taidanpa olla oikea ihminen hommaan. Tää on mulle kuin terapiaharrastus, valokuvauksen ohella. Oon siis yhtä intopiitä koko tyttö!

Huomenna olisi tiedossa erilainen työpäivä, joka alkaa 7.30 catering -keikalla Sörnäisissä. Meen tänne täysin tättähääränä, eli suomeksi extravuorolaisena. Nää satunnaiset random työkeikat teen Staff+ kautta, jonka oon kokenut omaan elämäntyyliin erittäin sopivaksi. Voin siis lämmöllä suositella tätä henkilöstöfirmaa, pariakin erilaista testanneena!

Millainen päivä sulla oli? Onko siellä muita mattimyöhäisiä, aamupalan pohjaan polttaneita tai muuten oman elämänsä sankareita?

<3: Piña

TODELLINEN MAHDOLLISUUKSIEN MAAILMA ON RAKKAUDEN RAJAMAILLA

Mä haluan uskoa rakkauteen. Siihen, että jokaiselle meille on valmiiksi kirjoitettu polku ja meidän pitää vain luottaa matkaan. Luottaan siihen, että elämä johdattaa ja antaa kaiken ajallaan. Miksi silti tuntuu, että aika ei ota opikseen? Miksi oikea aika ei voi olla nyt? Sanonta kuuluu, että “ikinä ei ole oikea aika.” Voisimmeko kuitenkin kääntää ajattelua niin, että “nyt on yhtä väärä aika, kuin on aina?”

Elämässä on poikkeuksetta ikuisesti jotain “kesken” tai sitten uskottelemme, että emme ole valmiita muutoksiin. Nämä muutokset voivat olla kaukana avaruudessa tai lähellä tulevaisuudessa. Yllättäviä, odotettuja tai yllättäen odotettuja. Asioita, kuten uuden harrastuksen aloittaminen, itsensä ylittäminen, asunnon ostaminen tai perheen perustaminen. Kasvamme rooleihin (kuten äitiys) tilanteen tullen, sen etukäteen pohtiminen on näin mielestäni ajanhukkaa.

Olen aikaisemmin tässä postauksessa kirjoittanut menneestä, tulevasta, nykyhetkestä ja ajasta käsitteenä. Aika käsitteenä on vaikean vaarallinen. Voisitko itse kuvitella, että luopuisit ajan ilmaisemisesta minuuteissa ja tunneissa? Kuukausissa? Vuosissa? Niimpä.. Miten sitten käsittelisit elämääsi? Itse ajattelen aikaa suorana jatkumona, eli se on alkanut jostain (syntymä) ja jatkuu johonkin (kuolema.) Elänkö aikakäsitteeni kautta non-stop-elämää ja 24/7 kulttuuria, jossa jatkuva kiire on arkipäivää?

Jos tipuit kärryiltä, ei hätää, niin minäkin tipuin jo aikoja sitten. Silti on hyvä poistua mukavuusalueelta, istua alas itsensä kanssa ja oikeasti pohtia omaa ajankäyttöä ja syvintä potentiaaliaan. Kysyn siis sinulta: Mistä etsit vastausta ajan oikeaan käyttämiseen ja oman elämäsi räätälöimiseen? Onko se muista ihmisistä vai itsestäsi? Jos halajat onnea, sinun on ymmärrettävä, että sinussa on vastaus ja voima. Viiden miljoonan voittopotti on sinun, kun sisäistät nämä sanat.

” Onnella ei ole huomista päivää,
sillä ei ole eilistäkään,
se ei ajattele tulevia,
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys.” 

 — Ivan Turgenjev

baby-25
Kiitos rakkaalle ystävälle kuvauksista, nyt tuo pallokin on jo poksahtanut tähän mailmaan! <3

Mun loppusanat asian tiimoilta:

En malta odottaa, itken. Itken, koska tuntuu kohtuuttomalta. Halusin tehdä niin paljon, halusin rakentaa ja odotin enemmän. Ajattelin, että elämällä olisi tähän 24 -vuoteen enemmän annettavaa. Enemmän rakastettavaa.

Jokainen päivä kulkee eteenpäin. Omalla vauhdillaan, omalla painollaan. Yhteenkuuluvuuden tunne ei ole palannut. Haluaisin antaa niin paljon. Antaa niin paljon muille ihmisille. Rutistaa heidät syleilyyn ja kääriä sänkyyn vilttipeiton alle. Nukuttaa. Nukuttaa heidät uneen.

Tuntuu, että oon tuhlannut mun vuosia. Vuosia, joita en koskaan saa takaisin. Ne ovat opettaneet paljon, mutta itsensä kiittäminen on vielä kaukainen haave. Vielä ei ole aihetta juhlaan. Ne ovat vasta ottaneet enemmän kuin antaneet. Niiden aika ei ole vielä ollut vastaanottaa rakkautta. Sitä menetettyä rakkautta.

Se rakkaus, joka näistä kyyneelistä kumpuaa. Tunteista kuohuaa ja viineistä vajoaa. Miksi toiselle on luotu rakkaus viaton ja toiselle polku loputon? En osaa näihin sanoihin lyhentää tai viivoille vajavaisille viestittää. Tää tunne yksinäisen outo on, tunne niin päähän patoutunut on. Pelkään ensimmäistä vastaantulijaa, voinko mä vahingossa sen kainaloon nukahtaa?

Terveiset rakkauden rajamailta, Piña

ELÄMÄÄ SINKUN SILMIN

Huomenta sinkkusiskot!

Nyt maanantaina voidaan kimpassa huokaista helpotuksesta, sillä mennyt viikonloppu on tänään historiaa. Viikonloppu sinkun silmin kun voi olla toiselle peruskauraa, tai kuten minulle lyhyellä kokemuksella: mahdollisuus tutustua itseeni. Tosin, toi nyt kuulosti hieman pervolle mun korvaan, but oh well boy sitähän se on. Tänään ajattelin lyhyesti skrivata himotuista sinkkuvalinnoista ja sinkkuelämästä viikonloppuisin. Hot or not?

Muistan kun viikonloput oli hohdokkaita baari-iltoja frendien kanssa. Juhlat oli pure magic ja krapulat huomattavasti helpompia. Bileissä tapasi uusia tuttavuuksia ja kaveriporukat oli valtavan isoja. Nykyään paardit tapahtuu pienissä porukoissa, sivistyneesti tapaksia näykkien ja alkuillasta väsähtäen. Seuraava yö menee yrityksistä huolimatta tuiki tuiterissa, toinen liskodiskoissa ja kolmas kokonainen päivä henkisessä krapulassa. C’moon, por favor!

pinki-1.jpg

Pohdin sitten tässä aamulla, että onko sinkkubilettäminen tuon kaiken arvoista? Mitä me sinkut rehellisesti halutaan baari-illoilta, jollei seksiä tai sunnuntai halinallea? Kuinka moni voi rehellisesti todeta, että lähti viettämään ystävän synttäreitä pelkästään hänen, eikä oman yksinäisyytensä vuoksi? Kuitenkin frendipoppoo on vuosien varrella kutistunut ja todennäköisyys “uuteen ihanaan, oikeaan mieheen” tutustumiseen tuiterissa on säälittävän pieni. Mutta, eihän elämä ole niin mustavalkoista ja aina on okey heittää lenkkarit jalkaan ja lähteä himotanssimaan, ihan itsensä vuoksi.

Meitä yksin asuvia on Helsingissä paljon. Kuitenkin ollaan ryhmä, joiden asiat pidetään visusti oman peiton alla. Jos kurkkaat Pivon tai Cityshopparin tarjoukset, saatat ahdistuspäissä pyörtyä “kaksi yhden hinnalla” -diilien määrästä. Mä ainakin itse koen ahdistusta, väsymystä ja moraalikrapulaa illanvietoista. Luulen, että viikonloput on sinkuille yksinäisyyden huipentumaa ja osa meistä lähtee radalle, jottei kokisi niin pahaa riittämättömyyden tunnetta kotisohvalla. Fakta kun on, että perhe-elämää viettävät ystävät, nauttivat sitä kuuluisaa “laatuaikaa” juuri viikonloppuisin. Näin se pe/la iltojen “viettotapa” tuntuu ainakin itselle olevan ikuisuus kamppailua.

Miten te muut sinkut valitsitte tänä viikonloppuna? Miltä ne valinnat tuntuu nyt näin maanantaina ja mikä helpottaa teitä yleisesti pahimpina hetkinä? En varmasti ole ainut, joka kamppailee näiden kahden ääriraja -valinnan kanssa: ostaakko kotiin kaveriksi suklaalevy vai lähteä baariin vetämään shottikännit?

Thank you for the photoshoot @paulina.mitrovitch

Viime viikonloppuna buukkasin tietoisesti yogan lauantai aamulle ja treffit mummolaan sunnuntaille. Näin pyrin “hangover free -elämään.” Puhdas totuus sinkkujen viikonlopuista on suoraviivaisesti tasapaksua. Mutta pyydän, ennenkuin lataatte puhelimeen Tinderin, hyökkäätte ensimmäisen vastaantulijan syliin tai vaivutte epätoivoon, muistakaa olla itsellenne se kaikista rakkain, kokoajan ja jokapäivä.

Onnistunut seksisuhde tai parisuhde vaatii aina pohjalle ymmärrystä ja hyväksyntää omaa itseään kohtaan. Sinkkuelämä kannattaa pyrkiä kääntämään mahdollisuudeksi, voitoksi ja luovuudeksi. Kohtalo on kirjoittanut matkanne kohti sitä sunnuntai poikaystävää tai omaa halinallea..

<3: Piña

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Huomenta päivää!

Mua instassa seuranneet tietääkin jo, että aloitin maanantaina uuden projektin unen parissa. Inspiroiduin parempien ( + pidempien) yöunien puolesta iidanmatkassa -bloggaajasta. Oon nukkunut tavallisesti sen 6-7h/yö ja kirinyt sitten yöunia viikonloppuisin. Viime kuukaudet oon kuitenkin huomannut, että mun väsymystaso on ollut järkyttävän korkea. Jos ennen pärjäsin päivän yli kupilla kahvia, nyt oon kolminkertaistanut mun kofeiinin määrän. Näin kirjasin tavoitteeksi nukkua seuraavat viikot sen 8-9h/yö ja kuulostella, mitä mun kroppa ja aivot siihen sanoo. Toistaiseksi on mennyt aika penkin alle, mutta palaillaan tästä sitten kun saan vähän enemmän matskua alle.

Mun parempien ja pidempien yöunien puolesta -projektin lisäksi, oon seurannut kuukauden ajan mun rahankäyttöä. Kaikki kuitit on sievässä pinossa yöpöydän laatikossa ja oon tietoisesti säästänyt rahaa. Tää toki tuli ajankohtaiseksi väljäämättäkin työttömyysjakson kaverina. Nyt mä oon kuitenkin innoissaan, sillä ensviikolla saan ensimmäisen palkan. Kiinnostaisko teitä muuten kuulla tarkemmin, mitä töitä mä tällä hetkellä teen? Tai miten käytin hyödyksi mun työttömyysjakson ja mitä siitä opin? Sillä nyt on TOTT, eli torstai on toivoa täynnä, kokosin yhteen positiivisia tuntemuksia ja hetkiä kuluneilta päiviltä. Here you go!

Torstai on toivoa täynnä – listaus:

  • Mun aikuisiän akne on helpottanut, kiitos siitä Karhupuiston Plastiikkakirurgialle
  • ..sekä mun hiukset on kasvaneet ja paremmassa kunnossa kun aikoihin
  • Yogan avulla oon löytänyt suunnan kohti tasapainoista elämää ja itsensä hyväksyntää
  • Sain blogiin ensimmäisen yhteistyöehdotuksen (so excited!)
  • .. se inspiroi ja herätti halun kehittyä kirjoittajana, valokuvaajana ja ystävänä

Mitä teidän torstaihin kuuluu? <3: Piña