Aamuisin painava henkinen ahdistus

Olen jo vuosia kokenut oloni aamuisin ahdistuneeksi. Tunne syntyy heti heräämisen jälkeen tai alitajuntaisesti jo ennen herätyskellon pirinää. Yleisesti en tunne oloani yhtään niin ahdistuneeksi ollessani ulkomailla. Suomessa ahdistus on kuitenkin läsnä huolimatta siitä vietänkö vapaapäivää. Pahimmillaan tunnen aamuahdistusta, kun herään sängystä yksin.

Saan turvaa toisesta ihmisestä vierelläni, on sitten kyseessä ystävä tai kumppani. Ahdistus menee nopeammin ohi, jos saan purettua sen syntyperää ääneen heti herättyäni. Olen silti vakavasti sitä mieltä, että ahdistuksen kohtaaminen yksin on ainut keino sen voittamiseksi. Miksi silti tarrauduin toisiin aamulla, kuin satiainen häpykarvoihin?

Kyse ei ole siitä, ettenkö viihtyisi yksin. Rakastan yksinoloa ja olen silloin eniten elementissäni. Jos olen iltaisin kotona saan tunnit kulumaan silmissä ja ahdistus on tipotiessään. Rehellisesti “se ongelma” tuntuu olevan läsnä vain aamuisin. Yritän joskus väkisin nukkua pitkään, jotta en joutuisi heräämään sen vetovoimaan. Olen miettinyt, että nukunko liian vähän suhteessa elämäni kuormittavuuteen?

Kenties panikoin etukäteen tulevaa päivää? Tavallaan se olisi käypää siihen logiikkaan, että en tunne ahdistusta lomalla. Voiko olla, että silloin edessäni ei ole mitään suoritteita, joista ahdistua? Ehkä kroppani viestii aamuisin, että tulevan päivän taakka on liian raskas kannettavaksi. Ei nyt helvetti voi olla normaalia, jos ennen päivän askareiden starttaamista pohtii valmiiksi, että nukahtaminen on suorittamalla lähempänä.

Luin vast’ikään siitä, miten aamuahdistuneisuus on tyypillisintä yleisestä ahdistuneisuudesta kärsivillä. Lisäksi syvennyin erityisherkän elämää käsittelevään tekstiin, joka oli ylitsevuotavan mielenkiintoinen. Artikkeli käynnisti itsetuskiskelun polun, jolla nykypäivänä usein vierailen. Tekstissä puhuttiin siitä, miten erityisherkkä ihminen reagoi normaalia herkemmin ympäristöön ja sen olosuhteisiin.

Näin olisi järkeenkäypää, että tunnen ahdistuneisuutta, sillä olen elänyt vasten omia arvojani liian pitkään. Tästä esimerkkinä on ammatinvalinta, josta kirjoitin viimeviikolla. Sopimaton ympäristö (ydinkeskusta), ei-niin-intohimoinen-työ (tarjoilija), taloudellinen epävakaus (osa-aikatyö) ja ihmissuhteet (sinkku/parisuhde) varjostavat osakseen mahdollisuuksia ahdistuneisuuteen.

Aihe ei nyt tietenkään ole näin suoraviivainen, sillä muuten voisin samantien vain pistää stopin kaikelle, joka ruokkii ahdistuneisuutta. Voisin minimoida näin loppuunpalamisen riskit ja elää loppuelämäni onnellisena. Kaikki me kuitenkin tiedetään, että näin tapahtuu vain elokuvissa. Olen pärjännyt tänne asti ahdistuneisuusoireiden kanssa, sillä ne ovat osa perustunteitani. Ongelma niistä on muodostunut hitaasti, joten niiden läpikäynti ei ymmärrettävästi ole lyhyen matkan sprintti.

Sillä aamuahdistuneisuus häiritsee elämääni, on asialle tehtävä jotain. Lääkäri tai psykologi ovat vaihtoehtoja, mutta haluaisin vihdoin pitkäaikaista vuorovaikutusta. Lähipiirissäni on monia, joita erilaiset ryhmät ovat tukeneet matkalla. Itse olen käynyt näistä muutamissa, mutta toistaiseksi ei omaa paikkaa ole löytynyt. Psykiatrian poliklinikalle lähtenyt lähete hylättiin, jota lääkärini toki enteili jo ennen sen kirjoittamista.

Tässä maassa riittää mielenterveyspotilaita jonoksi, joten vain sairaimmat pääsevät hoitoon. Olisi upeaa jos ongelmiin pystyttäisiin tarttumaan ajoissa, ennenkuin vaihtoehtoina on pitkäaikainen hoitojakso tai lääkket. Nuorille suunnatut mielenterveyspalvelut pitäisi olla ilmaiset ja hyvin matalan kynnyksen vaativia. Kaikki eivät pysty avoimesti puhumaan ongelmistaan kenellekään ja joskus voi olla liian myöhäistä avautua. Universumi muistakoon heitä ajatuksissaan. <3

Onko sulla taipumusta ahdistua tai kärsitkö mielenterveysongelmista? Mistä olet löytänyt apua vai oletko prosessoinut ajatuksia itseksesi?

<3: Pinja

TEE SE ITSE – TÄYTEKAKKUPOHJA

Miksi, oi miksi täytekakku nousee yhä yli muiden juhlakakkujen? En rehellisesti piittaa niistä laisinkaan ja skippaan ne poikkeuksetta aina jälkiruokapöydästä. Täytekakut ovat vaan niin tylsiä ja väkisin väännettyjä.

Kakkupohja kaupasta ostettu, sen väliin tungettu hieman muussattua banaania ja kostukkeena halpaa vadelmahilloa. Päälle pirkan vaahdotettua kermavaahtoa, jonka maku mieleenpainuu lähinnä kokkareisesta vaniljasokerista.

Päätin antaa tälle kuningattarelle vielä yhden mahdollisuuden, sillä se oli mummoni toive syntymäpäiväkakuksi. Paistoin uudella innolla kakkupohjaa, jonka reseptiä muunsin kinuskikissan reseptistä.

“Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!” loru teki taikojaan, joten tätä täytekakkua en voinut jättää yksin minun syötäväkseni. Seuraamalla seuraava ohjenuoraa tulet syömään pehmeää kakkupohjaa, maukasta persikka – vadelmatäytettä ja kaunista kermakoristelua.

Eiköhän laiteta esiliina lanteille ja lähdetä veivaamaan!

Pohja
5 huoletonta huoneenlämpöistä munaa
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Voitele vuoka á 24-26cm ja korppujauhota. Voit käyttää kaikkea rouhevaa korppujauhojen tilalla, itse laitoin puurohiutaleita. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Varaa kaksi samankokoista lasia. Riko viisi munaa toiseen lasiin ja mittaa toiseen lasiin saman verran sokeria.

cake-02314.jpg

cake-02319.jpg
Luovuus keittiössä rajoittuu pyykkikoneen päälle

Kaada sokeri kulhoon ja hyödynnä samaa lasia laittamalla siihen yhtä paljon vehnäjauhoja, kuin viereisessä lasissa on munia. Jauhojen suhde on: 50-75% vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja. Mukaan 2tl leivinjauhetta ja lopuksi sekoitetaan.

Kaada munnot toiseen kulhoon ja veivaa sokerin kanssa vaahdoksi. Vaahto on täydellinen, kun sen perään jää jarruraidat. Siivilöi jauhosekoitus munavahtoon rauhallisin liikkein, älä veivaa, hytky, sätki tai sekoita. Nostele ja kääntele nätisti, tämä onnistuu parhaiten nuolijan kanssa.

Lopuksi kaada koko komeus kakkuvuokaan tasaisesti. Jos taikinan pinta paistuu epätasaisesti, tulee kakustakin epätasainen kuin pisan torni. Laita kakkupohja kuumaan uuniin alatasolle, jossa se tarvitsee n. 40 minuuttia valmistuakseen.

Yritä välttää uunin oven availua, sillä se saattaa lässäyttää koko pohjan kerta heitolla. Kakkupohja on valmis, kun se on kullanruskea ja hammastikkuun ei jää taikinaa sitä tökkiessä. Kumoa valmis pohja pian ja anna sen jäähtyä kunnolla.

cake-02321.jpg
Kakkupohja jäähtymässä juuri ennen sen leikkaamista 3 osaan

Suosittelen tekemään pohjan valmiiksi edellisenä päivänä tarjoilusta. Näin sen pystyy parhaiten leikkaamaan kolmeen osaan sahalaitaisella veitsellä ja täyttämään haluamillaan täytteillä. Kun täytteet muhivat kakkupohjassa kiinni yön yli jääkaapissa, maistaa eron samana päivänä tehtyyn kakkuun välittömästi.

Ehdottomasti paras vinkki täytekakkupohjan teossa on tehdä ja täyttää pohja hyvissä ajoin. Kermakoristelut ja tuoreet mansikat voi puolestaan heittää päälle juuri ennen kakun tarjoilua. Täytteeksi sopii oikeastaan mitä vain makeaa. Kerroksia voi olla erilaisia, tällä kertaa köyhän naisen jääkapistani löytyi:

– Purkkipersikkaa, josta hyödynsin lisäksi mehut kakun kostuttamisessa

– Halpaa vadelmahilloa, jonka joukkoon laitoin tuoreita mansikoita

– Vaniljarahkaa, jota sekoitin kermavaahtoon ja laitoin kakun päälle samalla kun koristelin sitä

cake-02339.jpg
Täytteineen päivineen, avot!

Kuten sanottua, täytteiden kanssa saa olla luova. Se perinteinen muussattu bansku toimii kyllä kuin junan vessa, mutta vaihtelu virkisti ainakin meidän kakkupöytää. Niin! ja muistakaa koota kakku halutulle astialle heti kättelyssä, sillä sen siirtäminen nätisti jälkikäteen on käytännössä mahdottomuus.

Mun hyvä ystävä totesi tänään sivulauseessa, että mun reseptit ovat olleet hitusen liian haastavia perinteiselle kotikokille. Lupaan, että tämän kakkupohjan taittaa huonompikin leipuri.

Jos siis uskallat kokeilla, kommentoi ja kerro miten onnistuit!

<3: Piña

AIKUISIÄN AKNE -Puolivälissä lääkekuuria

DSC00010.JPG
Tammikuu 2018

Kirjoittelin pari kuukautta sitten iho-ongelmistani aikuisiällä ja siitä, miten olen yrittänyt omatoimisesti pärjätä niiden kanssa. Aihe liipasee sen verran läheltä sydäntä, että se veti mut sanattomaksi viime reissullani Portugalissa. Videofiiliksiä aknen vaikutuksesta itsetuntooni voit katsoa täältä.

Sain akne diagnoosin tammikuussa, mutta mukana se on ollut 2016 vuoden lopusta (ja ehkä kenties aina?). Ihoni puhkesi kukkaan tarkalleen kuukausi sen jälkeen, kun olin lopettanut keltarauhashormonia sisältävän ehkäisyn. Ehkäisy oli varmasti pitänyt ihon kunnossa kuurin aikana, mutta sen loppuessa se päästi vuosia muhineet bakteerit valloilleen.

Mahdollisuuksia aknen puhkeamiselle on monia ja yksi niistä voi olla akuutisti muuttunut ruokavalioni. En kuitenkaan haikaile takaisin jo tehtyihin valintoihin, vaan teen uusia suunnitelmia tässä hetkessä. Musta- ja valkopäät eivät ole mua koskaan häirinneet, eikä menkkojen yhteydessä tulevat finnit. Viimeinen vuosi on kuitenkin puskenut mukanaan jotain aivan muuta, kuin muutaman finnin tai mustapään.

Nämä uudet tulokkaat ovat sitkeitä, periksiantamattomia, punaisia, märkiä, uusiutuvia ja kipeitä. Kivut olisin vielä kestänytkin, mutta en näppyjen mukana tulleita pysyviä aknearpia. Finnit kerääntyivät (ja kerääntyvät yhä tullessaan) suun ympärille. Tämä viestii hormonaalisesta aknesta. Näiden suunäppyjen lisäksi, kärsin tukkeutuneista mustapäistä, eli komedoista. Ne ovat hyvin tyypillisiä aknen alkuvaiheessa.

dav
Helmikuu 2018
dav
Maaliskuu 2018

Puolen vuoden kuurini on nyt puolivälissä. Fiilikset ovat hyvät, sillä uusia näppyjä puskee enää vain ennen menkkojen alkamista. Iho on todella sileä, kuulas, kaunis ja kosteutettu. Käytän kosteuttavaa rasvaa vain joka toinen päivä, sillä muutoin ihoni on kokoajan rasvainen. Ennen tarvitsin kosteutusta aamuin illoin. Ihoni on siis huomattavasti rasvaisempi kuin ennen ja hiukseni rasvoittuvat myös herkemmin. Tämä on kuitenkin pieni miinus sen ohella, että tulokset ovat olleet huikeat.

Akneen perehtyessäni huomasin, kuinka moni on saanut apua sinkkitableteista. Siitä inspiroituneena olen ottanut vahvaa sinkkiä päivittäin, jonka lisäksi käytän sinkkipastaa aknearpien vaalentamisessa. Sain tämän vinkin vanhalta tutultani ja pöyristyin, kun näin sen vaalentavan arpia silmissä. Tahna on kuitenkin paksua ja sotkevaa, joten suosittelen jättämään sen iholle yön yli.

Minulle paras hoitosarja on ollut hands down Dermaceutic. Tuotteita voi ostaa netistä tai jälleenmyyjiltä. Itse ostan hapon, puhdistuksen ja aurinkovoiteen Karhupuiston Plastiikkakirurgialta. Käyn happokuorinnassa 4 kertaa vuodessa ja ihonpuhdistuksessa 2kk välein. Kävisin varmasti enemmänkin, jos rahatilanteeni sen sallisi. Talirauhaseni nimittäin tukkeutuvat erittäin helposti, jonka vuoksi tarvitsen kosmetologin puristamaan näpyt auki.

DSC02559

DSC02569

DSC02568
Tänään 7.6.2018 (Excuse-moi rasvainen fleda ja kuorinnan jälkeinen hohto iholla)

Tällä hetkellä olen optimistinen, mutta olen kuullut antibiottikuureista enemmän haittaa kuin hyötyä. Onko teillä kokemuksia eri akne kuureista?

<3: Piña

LISSABON – Vintage vibat & Kirpputorit

Nyt on aika syventyä Lissabonin second -hand putiikkeihin ja kirpputoreihin. Tässä kaupungissa riittää lisäksi ränsistyneitä kuvauskohteita, inspiroivia muodin edelläkävijöitä ja idyyllisiä kahviloita. Aloitetaan kirppareilla, sillä niitä ei täällä ole nimeksi.

LX FACTORY – Sunday spot

Suuntaa tänne sunnuntaisin, jolloin tämä vanha tehdasalue herää uudelleen henkiin. Muutenkin jo ehdottomasti must see LX -Factory kätkee sisäänsä hipsteri hostellin, yhden Lissabonin vanhimmista kirjakaupoista, must visit -näköalatasanteen ja lukuisia kahviloita, baareja sekä ravintoloita.

Alueella on paljon start up -yritysten toimitiloja, pienyrittäjien pop up kioskeja, vaihtuvia taidenäyttelyitä ja livemusiikkia. Joka sunnuntai täällä järjestetään ulkoilmakirppis, jonne myyjiä saapuu ympäri Portugalia. Kaupan on lähiruokaa, rihkamakoruja, vintage -vaatteita ja upeita käsitöitä.

Where? Ota raitiovaunu 15E, osoite Rua Rodrigues Faria 103
When? Whenever, sunnuntaisin market klo 11-18

vintage-2294.jpg

vintage-2324.jpg

vintage-2714.jpg

FEIRA DA LADRA -TOP 1. Turistikirppis

Toiset ylistävät tätä kaupungin parhaaksi kirppariksi. Myyjiä on jonoksi, ostajia ei niinkään. Kadun kulmilla poliisit vartioivat turvallisuutta, sillä kulkijoita on peloksi asti. Myynnissä on elektroniikkaa, taidetta ja muuta pikkukrääsää. Täällä myytävät vaatteet näyttävät kaikki suhteellisen samoilta, meren toiselta puolen tuoduilta afrikkalaistyylisiltä “kakat pöksyssä -housuilta”. Tunnelma kirpputorilla on kuitenkin ihana, joten suosittelen käymään täällä ihan vain sen vuoksi!

Where? Isolla kirkolla, osoitteessa Campo de Santa Clara
When? Tiistaisin ja lauantaisin koko päivän
How? Keskustasta 20min kävellen

FEIRA DAS ALMAS

Sielujen sinfonian kohtaamispaikka, joka kuukauden ensimmäinen viikonloppu klo 11-19. Viime reissullani mentiin ristiin tämän kirppiksen kanssa, mutta otan menetetyt muistot takaisin heinäkuussa. Odotukset ovat sen verran korkealla, että uskalsin tästä paikasta kuitenkin hehkuttaa! Sen verran paljon keskustelua Feira das Almas herättää, niin paikallisten hipstereiden, kuin uteliaiden turistienkin parissa.

Where? Metropysäkki: Anjos, osoite Regueirão Dos Anjos 70
When? Kuukauden ensimmäinen viikonloppu klo 11-19

CALCADA DO CARMO -KATU

Tänne eksyimme puolivahingossa pyhäpäivänä, jolloin kaikki kaupat olivat kiinni. Kadun varrella oli ainakin kaksi kirpputoria, jotka molemmat näyttivät ikkunan läpi kurkistaen super kivoilta. Toisen nimi oli Ás de Espadas – vintage store and more ja se sijaitsee kadun risteyksessä ylämäessä. Tänne(kin) urbaani alueelle suuntaan heinäkuussa uudestaan. Onko teistä kukaan bongannut tätä katua?

Where? Ytimessä
How? Kävele, kiertele, koskettele

vintage-2969.jpg

vintage-2306.jpg

vintage-2316.jpg

A OUTRA FACE DA LUA

Selkeästi hintavampi vintage -kauppa ihan Lissabonin ytimessä. Ehkä skidisti liian “massakauppa” ja väkisin paikalle tungetun oloinen. Kirpparilta ei välittynyt sellainen autenttisuus ja ekologisuus, vaan lähinnä businesstyylinen ajattelu. Löysin vaikka mitä kivaa täältä, mutta kukkaro ei ollut samaa mieltä. Face da luan yhteydessä on idyyllinen kahvila, jossa hinnat eivät olleet päätä huimaavat. Viereisellä kadulla on Humana -kirppis, joka on kävelevä kopio UFF:ista – toimii aina.

Where? Keskustassa, osoite R. Assunção 22
When? ma-pe klo 10-19.30, la klo 11-19.30

TO CONCLUDE

Tässä oli nyt neljä kirppiskaveria, joissa suosittelen vierailemaan. Laatu korvaa kirpputorien määrän ja vintage vibat syntyvät kuin itsestään. Kaikessa rehellisyydessä pakko silti myöntää, että kaupungin kirppistarjonta oli pienoinen pettymys. Ostin Lissabonista ainoastaan aurinkolasit ja alusvaatteita (puhtaat loppuivat), joka on varmasti uusi ennätykseni shoppailussa.

Aplodit saa tällä kertaa räväkät ja omaperäiset hipsterit, kuten ylläolevissa kuvissa näkyvät gimmat. Tämmöisiä naisia ei voi kaduilla päästä ohi ilman että nappaa muutaman kuvan ja antaa kehut päälle!

PS: Onko teillä inspistä lukea Lissabonin kasvisrafloista? Mulla on takataskussa monta testattua kahvilan penkkiä, joista kirjoittelen mielelläni.

<3: Piña

Ammattia ei saisi valita kiireellä

Olen miettinyt. Pääni puhki pyörittänyt. Päättänyt. Valinnut. Valinnut toisin ja valinnut uudestaan. Jokainen valinta on vienyt kohti uusia toiveita. Olen onnistunut, nauttinut ja ollut päättäväinen. Olen epäillyt, pelännyt ja epäonnistunut. Olen oppinut. Toisena päivänä tiedän, mitä haluan työltä, parisuhteelta, vapaa-ajalta ja elämältä. Seuraavana aamuna peilistä katsoo tuntematon tyttö, jolla ei ole aavistustakaan, mitä hän haluaa.

Olen itsekin vähän puutunut tähän omaan ajatusten kanssa edestakaisin seilailuun. Onko normaalia olla yhtenä päivänä päättäväinen ja toisena tietämätön? Jos universumi lähettää valon signaaleja, johon jätän tarttumatta, onko mahdollisuudet nyt käytetty? En tiedä kumpaa pelkään enemmän, yrittämättä jättämistä vai yrittämistä? Haluaisin kovasti yrittää, mutta en osaa aloittaa. En edes tiedä, mihin alalle haluan työllistyä.

Koen tavallaan runsaudenpulaa, sillä kaikki kiinnostaa ja olen monissa asioissa hyvä. Haluaisinko valokuvaajaksi? Kirjailijaksi? Ammattibloggaajaksi? Vloggaajaksi?Tarjoilijaksi? Somevastaavaksi? Kiinteistönvälittäjäksi tai kenties näitä kaikkia? Mihin haluan keskittyä? Yritän olla tekemättä päätöksiä fiilispohjalta, sillä tähän mennessä ne ovat vieneet vararikkoon.

Pullonpyöritys ei ehkä ole viisain vaihtoehto ammatinvalintaa tehdessä. Jonkun sortin valinta olisi kuitenkin edessä, sillä tällä hetkellä olen päivittäin ahdistunut työtilanteestani. Olen niin monesti ladannut täydet powerit uuteen uravaltaukseen ja matkalla todennut, että tämä ei ole mun juttu. Tiedän, minkälaisen panoksen uuden aloittaminen vaatii, joten riskit eivät houkuttele. Niiden kuitenkin pitäisi, sillä vain mukavuusalueen ulkopuolella tapahtuu ihmeitä.

Sen jälkeen kun valmistuin 2,5 vuotta sitten ajattelin, että työllistyminen omalle alalle olisi helpompaa. Mielikuvat matkailualasta ja mennyistä opinnoistani olivat “hieman puutteelliset” ja todellinen motivaatio alalle pyrkimisestä nolla. Hain aikoinaan restonomiksi, sillä en rehellisesti tiennyt, että kokin papereilla olisi muitakin jatko-opiskelu mahdollisuuksia.

Olen kenties unohtanut, miten rankkaa opiskeleminen on, sillä olen harkinnut uudelleen kouluttautumista. Minulla on jo paljon kokemusta, mutta se on hyvin spesifioitunut matkailu/hotelli ja ravintola-alalle. Tällä hetkellä inspiroidun luovista ammateista, kuten kirjoittamisesta, valokuvauksesta ja sisällön tuotannosta. Haluaisin opiskella digimarkkinointia/ sosiaalisen media sisällön tuotantoa ja psykologiaa.

En pidä kuitenkaan kiirettä. Yritän ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä pidemmälle tähtäimelle viisaita valintoja. Mitäs te teette työksenne? Oletteko työllistyneet unelma-ammattiinne vai harkitsetteko uusia opiskeluja? Tässä oli muuten alanvaihtoon liittyvä mielenkiintoinen artikkeli!

<3: Piña