Jouduin aloittamaan lääkityksen

Helou ja hellät tunteet! Vuoden 2018 teema on selkeästi henkinen hyvinvointi ja mun pääsiäinen pärähtää käyntiin munajahdin lisäksi sairastelulla. Takana on kuukauden on-off olotilat, joista haluaisin nyt lyhyesti avautua.

Vastoin mun periaatteita, aloitin helmikuussa aknelääkityksen. En onneksi sitä pelättyä tappokuuri roaccutania, mutta antibiootin silti. Teille ketkä ette tiedä, olen hyvin lääkevastainen ja kamppailin aknen kanssa 1,5vuotta ennen kuin suostuin lymecycline kuuriin (tästä ja aknesta ylipäätänsä teen kuurin jälkeen oman postauksen!)

Kas kummaa, olen ollut koko lääkekuurin ajan vaihtelevasti kipeänä: flunssaa, kuumetta, vatsakipuja, väsymystä, nuhaa, yskää, kurkkukipua..Lääkärin mielestä 5viikon flunssa on “ihan perus”. Siis ihan perus? c’moon, kenen mielestä on normaalia sairastaa yli kuukausi putkeen?

Deep inside tiedän, että olen itse sairastuttanut itseni. Mun kipeys ei ole sattumankauppaa, vaan se viestii yksinkertaisesti mun energioiden epätasapainosta. Mun mieli ei oo mukana tässä projektissa, sillä en usko lääkkeisiin. Näin mun aknelääke ei tehoa iho-ongelmiin, vaan vaikuttaakin sinne minne energiani kanavoin= lääkkeen sivuoireisiin.

Huomaatteko yhtälön? Mä itse sairastutan itseäni. Se, että mun arvomaailma ei kohtaa mun lääkkeen kanssa aiheuttaa epätasapainon. Toi horjuminen puolestaan näkyy jatkuvana sairasteluna. Keho sairastelee ja haluaisi palata takaisin omalle radalleen. Sille radalle, joka puskee näppylöitä näkyville. Se ei halua piilottaa fyysisiä oireita lääkkeen taakse, vaan tuoda ne näkyviin. Se sanoo, että hitto vie lopeta se lääke, a mi no me gusta!

Olen ollut alitajuntaisesti lääkevastainen aina, mutta aikuisena vasta ymmärtänyt minkä takia. Lapsena en pystynyt nielemään lääkkeitä, vaan ne piti murskata muruiksi ja sekoittaa veteen. Astmalääkkeiden käyttäminen tuntuu yhä “epänormaalilta”. Miksi happi ei voi kulkea normaalisti ilman droppeja? Vastustin mun astmaa olemalla vuoden ilman säännöllistä lääkitystä ja noh, lopputuloksena mun fyysinen kunto romahti.

Kaiken tämän lääkeskenaarion ja sairastelun keskellä komeilee mun suolisto. Kuten täällä kerroin mun suoliston “hyvinvoinnista”, onhan se päin prinkkalaa. Suolistohan suodattaa ja on meidän ihmisten toiset aivot. Kuvittele nyt vuosia jatkuneet masuvaivat ja siitä seuranneet mielialavaihtelut. Soppa on keitetty, eikö?

Suolisto= ei toimi. Iho = Näyttää ensimmäiset ulkoiset epätasapainon merkit. Mieli? = Tasapainoilee stressin ja tunteiden kanssa, yrittää kertoa kropalle sen olevan epätasapainossa.

Sehän on puhdas fakta, että stressi aiheuttaa sairauksia ja tämän sanottuani olemmekin asian ytimessä. Olen ollut huomaamattani stressipytty. Suorittanut elämää ja kun vihdoin pysähdyin katselemaan ympärilleni, huomaan sairastelevani toistuvasti. Samalla olen aloittanut matkan mun henkiseen hyvinvointiin ja uskon, että kirkas mieli ja puhdas sielu tuovat elämääni terveyttä ja tasapainoa.

Tai ainakin sitä kohti oon ehdottomasti menossa, vaikka täällä sängyn pohjalla rupeaa mitta täyttymään. Onko sulla vastaavanlaisia kokemuksia, joko aknelääkityksen sivuoireista tai fyysisen ja psyykkisen terveyden symbioosista?

PS: Näihin olotiloihin on hyvä lopettaa pistepisteen lyriikoilla:

Mä muutun
Oon tässä vaan tän hetken muutun
Etsin sisältöä muualta
Löydän uutta joka suunnalta
Jonka unohdan
En anna minkään liian pitkään muhun vaikuttaa
Saako ihmissuhteis saikuttaa?
Ja näyttää sairastodistusta

<3: Piña

HOLA YOUTUBE!

Kuumetta pukkaa, mutta en voinut olla julkaisematta ekaa videota! Musta tuli tänään officially tubettaja. Yeeeah!!

Mulle kävi “pieni” kömmähdys ja kuvasin uudella kameralla väärällä kuvasuhteella, niin tää video on semishittilaatuinen. Fiilis on kuitenkin 10+, oon superdyper innoissani vloggaamisesta 🙂

Kato video tubesta ja kerro mulle, onko koko homma sun mielestä hitti vai huti?

Pinaycoco -tubekanava ei mene kirjoittamisen edelle, vaan yritän tasapainoitella näiden kaverusten kanssa parhaani mukaan. Mun terapeuttinen blogi jatkaa siis intohimoisesti eteenpäin.

Tervetuloa messiin, niin siistii!

<3: Piña

Masentunut elää menneisyydessä ja ahdistunut pelkää tulevaa

..sanoi joku viisaampi kuin minä. Lause aktivoi mun aivonystyrät. Haluan ymmärtää itseäni ja voimakkaasti värähteleviä tunnetilojani. Viimeaikoina olen haikaillut takaisin menneisyyteen. Herännyt hämmentäviin uniin yöllä, jotka ovat sekoittaneet mun käsitystä minuudesta. Muistan yhtäkkiä uskomattomia tarinoita lapsuudestani, enkä ymmärrä niiden yhteyttä tähän hetkeen.

Olen aina elänyt satasella, mutta kun sitä “satasta alkaa pilkkomaan osiin”, kätkee se sisälleen käsitelemättömiä tunteita. Tiedän, että jankkaan kaikissa somekanavissani samoja asioita väsymykseen asti. Henkinen hyvinvointi, irtipäästäminen, läsnäolo, muutokset, valinnat, näkökulmat, suorittaminen, menneisyys, tulevaisyys, nykyhetki..

En pyytele anteeksi. Käyn elämänkoulua itseni kanssa kokoajan, eikä se tule koskaan loppumaan. Kirjat vaihtuvat, luokkatilat pienenevät ja koulukaverit vähenevät. Toivon, että tulen aina tuntemaan värähtelyn näin vahvasti. Haluan elää tätä rikasta elämää, jota elän. Haluan ymmärtää. Haluan päästää irti, jotta annan tilaa yhä vahvemmille tunteille. Toivon, ettei ymmärrys itseäni kohtaan koskaan lopu.

Kurkkasin tänään menneisyyteeni, ymmärtääkseni nykyhetken.

Kevät 2014. Vaihto-opiskelu Espanjassa. Panchon kotiutuminen. Uuden kielen opettelu. Suhdeongelmat. Treenit 8x viikossa, tarkka ruokavalio, itsestyyttely, “mikään ei riitä minulle” -mentaliteetti.

Syksy 2014. Ero. Istun kahvilassa Berliinissä, vastapäätä mua istuu mun hyvä ystävä. Hymyilen, mutta sisällä haluaisin itkeä. Mielessä pyörii samat asian kuin kotona. Tajuan, ettei mun ajatuksista ole pakopaikkaa.

11071221_10206125992531401_284257408_o.jpg

pinja paying.jpg

Talvi 2014. Reissaan junalla Sveitsin halki, näen toinen toisiaan uskomattomampia paikkoja. Pidän matkustelua itsestäänselvyytenä. Vaikutan ajoittain vihaiselta, kenties äkäiseltä -kuittaan vain olevani temperamenttinen. Todellisuudessa, mulla on vain paha olla sisällä.

(sidenote: yleensäkin, jos saat joskus toisen vihan päällesi -sen antajalla on todennäköisesti itsellään huono olla ja sinä satuit vain eksymään paikalle)

IMG_6429

IMG_6342

Kevät-Kesä 2015. Ajatukset seuraavat kokoajan, minne ikinä menenkin. Pakkaan toistuvasti matkalaukkuuni tiiliskiviä. Laukku kasvaa reissujen mukana, sillä tunteet ovat yhä käsittelemättä. Tapaan exäni, jonka läsnäolo “kadottaa” hetkellisesti nuo tunteet. On vain ajan kysymys, milloin tuon suhteeseemme käsittelemättömät ongelmani (ja hän omansa).

IMG_8450
Lähes kaikki kuvat postauksessa on ottanut ihana ystäväni Nata.

Talvi 2015. Valmistuminen. “Koulu loppui, mitä nyt?” Yhä töissä tarjoilijana, yhä vailla minkäänlaista suuntaa elämässä. Hieman oli eri suunnitelmat kun koulunpenkille istahdin 6,5vuotta sitten. Taisinpas ajatella, että “sitten kun valmistun, sitten olen valmis, sitten olen onnellinen.”

2016-2017. Yksinkertaisuudessaan tuntuu, että olisin vieläkin vuodessa 2016. En oikein ymmärrä mihin katosivat viimeiset kaksi vuotta. Varmaan jonnekin näiden painavien tiiliskivien kantamisen alle? Nämä olivat mun pienen elämäni opettavaisimmat vuodet.

Tänään, 19.3.2018… kunnes saapui nykyhetki. Nyt on menossa se kaikkein opettavaisin vuosi. Matka itseeni, matka pois menneisyydestä. Tunteiden käsitteleminen ja ajatusten tuominen tälle vuosisadalle. Itsetutkiskelu. Rakkaus. Ymmärtäminen. Se vaatii tämän yksinäisyyden. Kun ympäriltä riisuu kaiken rahalla mitattavan, materiaalisen. Mitä jää jäljelle?

redvelvet-6.jpg

Mitä jos olenkin kokoajan vain onnistunut? Tehnyt asioita, jotka niillä resurseilla, sen hetkisellä tietotaidollani ja tilanteessani olivat mahdollisia? Miksi en ole nähnyt omaa potentiaaliani aikaisemmin? Onko se niin, että universumi on kokoajan lähettänyt minulle vihjeitä? Pieniä muistutuksia siitä, että kaikki on hyvin. Ettei mun tarvitse odottaa sitä valaistumista tai siirtää mun onnea eteenpäin.

Että mussa on se kaikki. Elämällä on tänään jo kaikki. Ongelmat ovat tänään käsiteltäviä, ei tulevaisuuteen siirrettäviä -ja ettei niin isoa ongelmaa olekaan, jonka yli en pääsisi. Tänään päästän irti, niin menneestä kuin tulevasta. Milloin sä oot viimeksi joutunut päästämään irti ja mistä? Mitä koit irtipäästämisen jälkeen?

PS: Jos susta tuntuu siltä, että sä tarvitsisit vähän voimaannuttavaa seuraa, niin tuu mukaan “Raise your vibes -tapaamiseen”. Tämän naistenringin järjestää ihana Lotte, joka on super voimaannuttava ja syvällinen sielu. Mä tuun ehdottomasti paikalle (joskin saatan kärsiä pienestä darrasta, kun vietän kaverin 30v synttäreitä edeltävänä iltana), mutta tuu sä jooko piristämään mua!

<3: Piña

BLOGI VS VLOGI

Oon purrut mun kynnet lyhyiksi viimeisten tuntien aikana. Teen sitä ainoastaan stressaantuneena tai jännittyneenä. Yritin eilen vajaat kolme tuntia selvittää yhtä videon muokkaukseen liittyvää ongelmaa. Tänään aloitin uudestaan puhtaalta pöydältä, mutta tuntuu, että en vain osaa. Eikä se ole mikään tunne, vaan puhdas fakta!

Kun aloitin bloggaamaan vajaa vuosi sitten, tiesin, että haluan tehdä myös videoita. Itseasissa mä puntaroin pitkään sen kanssa, että aloitanko tuottamaan ensimmäisenä sisältöä youtubeen vai omalle blogialustalle. Päätin silloin kuunnella mun sisäistä ääntä (joka oli viimeiset 5vuotta toistanut mun päässä: blogi, blogi, blogi.) Kuten tiedätte, nyt on tullut sopiva aika ottaa nuo videot blogin kaveriksi.

Voisi kuvitella, että valokuvaus ja videokuvaus olisivat jotenkin symbioosissa. Mutta eivät ne vittu ole! Videoihin uppoaa paljon enemmän aikaa ja editointiin ei riitä (pelkkä) intohimo. Varsinkin nyt alkumetreillä, eli mun “kynsien syönti -ajanjaksolla” editointi vaatii JÄRKYTTÄVÄN paljon aikaa. Eli jos blogin puolella on hiljaisempaa, johtuu se täysin siitä, että keskityn opettelemaan tubemaailmaa.

Tänne ei kuitenkaan olla tultu luovuttamaan, joten vaihtoehto on ainoastaan eteenpäin. Viime postauksessa mainitsin, että aion ostaa uuden kameran. Kerkesin kaupoille ja päädyin Sonyn kompaktikameraan, sillä se soveltuu parhaiten mun vaatimiin vloggaustarpeisiin. Pystyn kuvaamaan sillä näppärästi matkavideoita ja se toimii lisäksi “kakkoskamerana” perus kuvien otossa.

PS: Sain tän tekstin kirjoittamisesta ihmeellistä mielihyvää. Ah, ihana tunne. Tuntuu, että mä osaan jotain! Mikä teitä auttaa jaksamaan kun tekis mieli luovuttaa?

<3: Piña

UUDET TYÖKUVIOT

blue-24

blue-26

blue-25

blue-10
Kuvat otettu Sonjan 30 -v synttäreillä 3/3/18 by Linda.

Rupesin äsken kelaamaan, että hetkonen, en oo kertonut teille mun uusista työkuvioista. Kuten mun somekanavissa oon avoimesti puhunut, etsin pidempään aktiivisesti töitä. On tullut ravattua haastattelussa jos toisessa ja etsittyä “sitä oikeaa paikkaa” hotelli-, ravintola-, ja matkailualalta.

Paikkaa ei kuitenkaan löytynyt. Eniten mua jäi harmittamaan, etten saanut “some/ asiakaspalveluvastaavan -paikkaa” Myö -hostellissa Ruskeasuolla. Ihana paikka, valloittavat omistajat ja upeat arvot. Myö on siis itsepalveluhostelli historiallisella alueella, joka työllistää pääosin kehitysvammaisia. Haluan suurella sydämellä suositella vierailemaan täällä!

En lannistunut lukuisista “Ei -vastauksista” (Lue myös: Työtön työnhakija tekee työtävaan marssin päämäärätietoisesti eteenpäin. Unelmilla on tapana toteutua ja niin kävi nytkin! Aloitin nimittäin tammikuussa kirjoittamaan Villa Katayan yritysblogia. Mä oon tästä aivan super innoissani! Tää on mun ensimmäinen konkreettinen saavutus kirjoittamisen saralla.

Meillä on suuret suunnitelmat blogin varalle ja toivon, että pääsen kasvamaan työprojektissa kirjoittajana. Tää ei oo maksettu mainos, mutta jos sua inspiroi juhlat ja tapahtumat -niin käy kurkkaamassa blogiin tästä! Tulevaisuudessa olisi niin siistiä kirjoittaa eri yrityksille freelancerina. Samalla voisin valokuvata, tuottaa videoita ja olla vaan, no -luova.

Sillä kiireellä syntyy harvoin laatujälkeä, jätän huhtikuusta eteenpäin extrakeikat vähemmälle. Tuun keskittymään Villa Katayan duunikuvioihin ja siirryn lisäksi somevastaavaksi/harjoittelijaksi mun tuttavan yritykseen. Tästäkin oon superdyper happy! Pääsen toteuttamaan itseäni monipuolisissa työnkuvissa ruoan, valokuvauksen, somen, markkinoinnin ja kirjoittamisen saralla. Jee, elämä on laiffii!

PS: Auto on saatu myytyä, kiitos kaikille yhteydenotoista! PPS: Sen kunniaksi käyn huomenna katsomassa uutta kompaktikameraa videokuvaukseen, eli mulle saa laittaa viestillä vinkkejä.

<3: Piña

Youtube (soon): pinaycoco

Facebook (on going): pinaycoco.fi

Instagram (trying to be cool AF): pinyataa