ME AND MY SHADOW

Otsikko on yksinkertainen, minä en. Luulin aiheesta olevan helppo kirjoittaa, mutta se kääntyikin heti alkumetreillä minua vastaan. Mistä aloittaisin tämän tarinan? Tämä on avoimuuden kupla, ajattelen. Olen suklaassa kastettu vaahtokarkki iltanuotiolla. Olen eksynyt saksanpähkinä porkkanakakussa. Olen trendikäs lakritsisuola perinteisessä aamupuurossa. Olen avoin, armollinen ja vapaa sielu. Olen impulsiivinen kokonaisuus. Suurimpana intohimonani on valokuvaus ja matkustelu. Pyrin tekemään Älä tee -listoja, To do -listojen sijaan. Rakastan aamuasioita, kuten aamutreeniä, aamupuuroa ja (tulikuumaa) aamukahvia. Aamuissa on tunnelmaa jota ei pysty pukemaan sanoiksi. Aamuisin koen ilon tunteita pienistä asioista. Ne merkitsevät minulle paljon, yhdessä ne muodostavat toimivan kombinaation kaikessa. Suurimmat aplodit pinaycoco -blogin tukemisesta saavat mummoni: toinen on värikäs taiteilijasielu ja toinen huomioonottava moniosaaja. Rakastan. Mummoystäväni -tämä postaus on teille!

// The title is simple, which I’m not. I thought it would be easy to write about myself, but indeed it turned to be harder than expected. How would I start this story of mine? My life is a bubble of freedom. I’m a marshmallow dipped in a chocolate sauce, frizzled in the campfire. I’m the lost walnut in the sweetest carrot cake of Starbucks. I’m the sustainable licorice salt in the morning porridge. I’m very unpredictable and impulsive. My biggest passion is photographing and traveling. I’m trying my best to keep the “to do lists” out of my life. I want to be a better me everyday. I love everything related to mornings, such as morning workout, morning porridge and (piping hot) morning coffee. The feeling in the morning is something that can not be captured by words. During the mornings I love to experience the joy in the little things, because in the end they are the big things. All small things together are forming a functional combination in life. I want to thank my Grandmum’s for motivating me to start this blog. My other grandma is a true artist and inspirer and the second one takes everybody into account and truly loves them. They both are multi-talents and sparkles. All Grandma friends out there, this post is for you!

BEGINNING

Tänä vuonna teen sen, lupaan itselleni vuoden vaihtuessa. Sanon sen ääneen, ehkä todennäköisyys blogin perustamiselle kasvaa? Kasapäin kuvia ja kirjoitettuja tekstejä vuosien varrelta. Työpöytäni on täyttynyt ajatuksista, resepteistä ja ravintola- arvosteluista. Vasta nyt ymmärrän kirjoittamisen olleen aina tärkeä osa minua. Tarvitsen tätä luovuutta ja tilaa. Itseäni varten. Oikeaoppisesti ei kirjoittaminen minulta vielä luonnistu, mutta huominen olkoon valoisampi. Aloitan Piña y coco- blogin, jotta voin kiikkustuolissa muistella kaunista elämää, katumisen sijaan. Tänään päättyy vuosien kamppailu itseni kanssa ja alkaa mielenkiintoinen tutkimusmatka elämään. Mahdollisille lukijoille: upeaa kun eksyit tänne, olet ihana! Muistathan, että ikinä ei ole liian myöhäistä toteuttaa itseään.

// This year I will finally do it. I have spent the past 3 years of my life promising myself that I will start blogging. Saying it out loud for me at least has not increased my chances of actually doing this. Along the years I have written blogtexts and edited plenty of photos- which all are still waiting for the daylight in the silence. Soon. My computer is loaded up from my thoughts, food recipes and restaurant reviews. It took me all these years to realize that writing has always being a big part of who I am. I need this creativity and space. For myself. I was not planning to write all the posts also in English, but since the idea was going round in my head constantly- I decided to do so. At least for these 5minutes it has felt a pretty goddamn good choice! To all you potential readers: Lovely to have you here, you are beautiful! Please remember, It’s never too late to accomplish your dreams.