ONNEA 25 -VUOTIAS MINÄ

Tänä päivänä vuonna 1993 kello 21:02 putkahti tähän maailmaan vanhempiensa esikoinen, tyttö nimeltä Pinja. Tämä kyseinen tyttö siemailee par ‘aikaa tuplaespressoa Lissabonin auringon alla, kuvitteellinen tupakka oikeassa kädessään.

Kirkkain silmin hän katsoo tulevaisuuteen, ylpeänä omista saavutuksistaan. Nuori ja kaunis kuvailevat häntä loistavasti. Hän on kasvanut mielettömästi viimeisten vuosien aikana ja avannut hurjia luovuuden lukkojaan.

Aidosti onnellisena tästä ikäpaalusta, kirjasin ylös 25 asiaa, joita rakastan itsessäni.

  1. Empatiakyky – osaan astua muiden ihmisten saappaisiin
  2. Mieletön huumorintaju – omat vitsit on tosin parhaimpia
  3. Ulospäinsuuntautuneisuus – heitä mut susille, musta tulee osa laumaa
  4. Nauruääni – jakaa mielipiteitä
  5. Rakastan olla yksin – olen itse itselleni parasta seuraa
  6. Omaan hyvän tilannetajun
  7. Nautin pienistä asioista eniten
  8. Mulla on vahva side maahan, luontoon ja eläimiin
  9. Olen huippuhyvä kirjoittamaan,
  10. runoilemaan,
  11. valokuvaamaan
  12. ja videoimaan.
  13. En muista koskaan kieltäytyneeni ulkomaanmatkoista
  14. Elän hyvälle ruoalle (etenkin makealle) ja viinille
  15. Olen löytänyt henkisen, ehdottomasti kauneimman puoleni
  16. Minulla on kauniit silmät,
  17. rinnat,
  18. pylly,
  19. jalat
  20. ja kasvot.
  21. Olen loistava kokki,
  22. tarjoilija,
  23. asiakaspalvelija
  24. ja työntekijä.
  25. Rakastan itseäni juuri tällaisena.

PS: Pitäisikö olla huolestunut, jos kirjoitti tämän listauksen alle puoleen tuntiin ja keksi samalla vahingossa melkein 30 kohtaa?

pinkie-3

Terve itserakkaus on minulle ehdottomasti sitä, että pystyn olemaan aidosti minä välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä. Se on oikeasti parasta, sillä vain minä olen oman elämäni supernainen.

Yhdistän itserakkauteen vahvasti itsensä hyväksymisen, virheineen kaikkineen. Tänään kuitenkin halusin keskittyä ainoastaan niihin positiivisiin puoliin, sillä niitä ei voi korostaa liiaksi. Jotta tämä teksti menisi potenssin siirappisemmaksi, niin lähetän vielä lopuksi universumille synttäritoiveeni.

Rakas universumi, toivon sinulta suurta kakkupalaa, muutaman satasen lainaa, pulloittain Möettiä ilman darraa, sopivasti tennareita ja rakkautta halaan, mutta älä unohda lämmöllä muistaa muita, ketkä apua kaipaa.

<3: Piña

Somessa esillä – Epäpuhdas ja hormonaalisesti epätasapainoinen iho

Mua rupes eilen ahdistamaan, millaisen kuvan annan itsestäni näiden kaikkien kauniiden kuvien keskellä. Somessa on normaalimpaa jakaa epärealistisia kuvia itsestään, kuin otoksia aamukakalta tai finnitohtorilta.

Vain harvat instavaikuttajat, kuten elämänmuutoksen tehnyt  katrimarikahaapanen, jakavat aitoa sisältöä.

Oikeastaan suurimman osan somettajista (aika ajoittain itsenikin) luokittelen kertovan vain pintaraapaisun arjestaan. Don’t take me wrong –  toki väliin mahtuu aina rajan rikkojia, niitä pommin pudottajia ja elämästään sensuroimattomasti kuvaavia tyyppejä.

Olen itse erittäin tarkkasilmäinen kuvieni laadusta. Pidän tasaisesta ja kuulaasta ihosta, joten tarvittaessa photoshoppaan finnit pois naamaltani. Ihoni oireillessa yhä viikottain, ovat photoshop ja lightroom parhaita ystäviäni.

Kuvien käsittely tuntuu tavallaan valehtelemiselle, sillä peitän sillä jotain “joka on osa minua”. Toisaalta olen vakavasti sitä mieltä, että näppylät eivät ole osa naamatauluani, vaan ainoastaan vierailemassa siinä.

Näppylät ovat yököttäviä, eikä niitä tarvitse kenenkään minun lisäkseni katsella. Säästän mielelläni teidät siltä totuudelta! Aknearpia en tule hetkessä taikomaan pois, joten myönnettäköön, että ne ovat nyt osa minua. Tähän on onneksi hoitovälineet, kun ihon tulehdustila on saatu haltuun.

Olin muokkaamassa ensimmäistä videotani Lissabonista, kun päädyinkin extempore kuvaamaan ajatuksiani aknesta. En uskonut puhuvani julkisesti iho-ongelmistani, kunnes ne ovat täysin parantuneet. Tulin toisiin aatoksiin eilen ja olen ylpeä siitä, että pystyin julkaista alla näkyvän videon.

Käy ihmeessä katsomassa, kommentoimassa ja kauhistelemassa!

Lisäksi kirjoitin vastikään iho-ongelmistani myös blogin puolella: “jouduin aloittamaan lääkityksen”.

Nyt parkkeerasin mun pyllyn LxFactoryyn, joka on varmasti yksi Lissabonin trendikkäimmistä alueista. Tulee hieman mieleen Berliini ja Budapest. Suljen nyt läppärin, joten moikku!

<3: Piña

HEI ME LENNETÄÄN

Harmaa pilvipeitto hajoaa silmieni edessä, kun lennämme läpi auringon valaiseman pumpulimeren. Nousemme pilvien valloittamaan laaksoon, kilometrien päälle maan pinnasta. Minulla on turvallinen olo. Uskallan väittää, että turvallisempi olo kuin aikoihin.

Kuulokkeet visusti korviini painautuneena syvennyn kuuntelemaan Spotifysta ”yoga girl playlist of the month” -kokoelmaa. Oloni on ennenäkemättömän rauhallinen ja sormeni halaavat kirjoittamaan. Niinpä otan tämän läppärini esille ja kuuntelen fyysisesti väsyneen kroppani sijaan mieleni toivetta.

Ajattelin tänään aamulla olevani täysin etuoikeutettu elämässäni. Minulle on jaettu korttipakasta kerta toisensa jälkeen ne mielenkiintoisimmat kortit, jotka olen itse kääntänyt voitokseni. Etuoikeus ja vaikeudet kävelevät mielestäni käsi kädessä. Jotta voi aidosti tuntea oikeutta, kiitollisuutta ja positiivisuutta – täytyy ensin kokea sopivasti turbulenssia.

Rakastan matkustelua. Unohdan välillä rakkauteni värikynät. Sitä helposti palaa reissujen jälkeen takaisin suorituskeskeiseen elämäntyyliin, jolloin reissukuume hiljalleen hiipuu. Olen aina tiennyt, että tulen “aikuisena” asumaan ulkomailla. Vielä en ole kuitenkaan tuntenut intohimoista paloa ulkomaille muutosta.

Voisiko Portugali olla my future home?

Uusi kieli, kulttuuri ja kaupunki kiihottavat minua. Nyt tosin harmittaa, etten osaa Portugalia, mutta toivotaan, että pärjään Ranskan ja Espanjan sekoituksella. Eikö se ole vähän kuin Portugalia?

Olen lähtenyt reissuun perinteisellä tyylilläni, huolettomasti. Meidän majoituskuviot ovat yhä auki, mutta pääasia, että ensimmäiselle yölle on peti pedattuna. Turha sitä stressailla elämää, antaa sen vaan viedä mukanaan.

Oletteko te muuten milloin viimeksi pysähtyneet katsomaan ympärillenne? Mulla on näiden pilvien seassa niin hyvä olla, että harkitsen salaa vaihtavani ammattia ilmailualalle.

Lissabonista terkut <3 Piña

NOUSIKO MENESTYS PÄÄHÄN?

Moikku!

Se ois tiistai seitsemästoista ja viimeinen duunipäivä ennen lomalle lähtöä. Tai no, voiko sisällöntuottajien matkoja kutsua edes lomiksi? Luulen, että peruslomaan ei kuulu kalenteri, johon merkitään parhaimmat kuvauslokaatiot ja videoiden käsikirjoitukset. Satuin jättämään pakkaamisen viimetippaan, joten vaatteet eivät ole vielä edes löytäneet matkalaukkuun. Sen sijaan adapteri, laturit, kamerat ja muistikortit ovat hienosti valmiustilassa.

En malttaisi pysyä halpispikkareissani tästä reissusta! Haluaisin vain teleportata itseni Lissaboniin, jossa aion halia mun bestiksen tunnottomaksi. Me ollaan yhdessä kaksi herkkää sielua, jotka antavat toisilleen vain huonoja elämän neuvoja. Videomateriaali tulee youtuben puolella olemaan varmasti levotonta, joten tilaathan kanavan!

Mun pointti oli kuitenkin kertoa teille, että kävin tänään laittamassa tukan kuntoon. Tää reuhka on päässyt kasvamaan pituutta ja väriä viime heinäkuusta asti. Mun hiustyyli on viimeiset kuukaudet ollut sotkunuttura, joka on kuvannut selkeästi mun mielialaa. Olen elävä todiste siitä, että hiustyylit kävelevät käsi kädessä ihmisten elämäntilanteiden mukaan: eron jälkeen pinkkiä päähän, elämän tasoittuessa tasoitellaan. Laventelia virkistämään, leikkauksia lannistamaan.

Tänään tehtiin menestystukka motivoimaan. Luit oikein, mulla nousi menestys päähän. Puhtaasti koska mun intohimo ja rakkaus energia ovat vaan niin high! Mikään muu tukkatyyli ei olisi voinut kompensoida mun sisäistä menestystä. Sitä menestystä ja matkaa, jonka olen tehnyt itseeni. Kuulkaa, mä suosittelen niin hiton lämpimästi revittelemään ja pistämään uutta lookkia hiuksiin! Best feeling ever.

2018-04-17 09.20.27 1.jpg
Mitä mieltä muodomuutoksesta? Menestys vai erehdys, kommentoi postaukseen!

Jos sun kruunu kaipaa huoltoa nyt kevään tullen, nappaa seuraava tarjous talteen: Mun luottokampaaja Tiina-Maija tarjoaa Salon Camussa kaikki väri + leikkauspaketit -20%  lukijoilleni (eli esim keskipitkät hiukset ovh 150€, nyt 120€) . Tarjous on voimassa 15.5 asti ja sen pystyy hyödyntämään kertomalla blogitarjouksesta varauksen yhteydessä.

Ajanvaraus Tiina-Maijalle tai numerosta 09-42890229 // huom! nappaan mun kampaajan messiin villille sinkkulomalle, joten varaukset ovat kiinni 18-23.4.

Pakkailuterveisin, Piña

Kiitos kritiikistä – palautteen antaminen ja vastaanottaminen

Matkamme tällä pallolla on yksi oppimisen jatkumo. Aistimme ja opimme elämästä päivittäin monia taitoja, niihin kuitenkaan tietoisesti ajatuksia kiinnittämättä. Oppimistilanteita vaanii joka nurkan takana. Muistatko esimerkiksi kun opit polkupyöräilemään? Minä muistan.

Oli kaunis kesäpäivä ja asuimme perheeni kanssa Pitäjänmäellä. Apupyörille oli heitetty yläfemmat edellisenä päivänä ja isäni kannusti minua tien laidalla. Sinä päivänä olin päättänyt oppia pyöräilemään, vaikka horjuinkin kiitettävästi istuimen selässä. Isäni positiivinen tuki ja palaute tien poskessa inspiroivat minua onnistumaan.

Tuleeko sinulle mieleen, mitä viimeksi opit? Mitä ajattelit tai tunsit sillä hetkellä?

farku-1.jpg

Minulle oli varsinkin nuorempana vaikeaa vastaanottaa kriittistä palautetta. Olin asennevammainen. Yhä huomaan työelämässä käyttäytyväni välillä kuin 15 -vuotias teini. Saatan olla valmis irtisanoutumaan työstäni, jos minua loukkaa “väärillä sanoilla”. Tyhmää, mutta inhimillistä.

Haluaisin kehittyä palautteen antajana ja vastaanottajana. Olisi ihana osata antaa muille kriittistä palautetta ilman surun kyyneliä. Toki on itsestäänselvää, että positiivista palautetta on paljon mukavampi antaa kuin korjaavaa. Kuitenkin oppimisprosessin kannalta on oleellista tuoda esille juurikin niitä kehityskohteita.

Palautteen antaminen ja muutoksen tapahtuminen ovat nimittäin keskiössä näkyvän tuloksen ja oppimisen takaamiseksi. Hyvällä ihmistuntemuksella pärjää palautteen annossa pitkälle. Anna palautetta hyvillä perusteilla ja henkisesti valmistautuneena. On hyvä kuitenkin muistaa, että toiselle osapuolelle palaute saattaa tulla puhtaana yllätyksenä.

Toivoisin työpaikoille enemmän vapaata keskustelua työntekijöiden näkökannasta katsottuna. Ei ole ainoastaan esimiehen tehtävä antaa alaisilleen palautetta. Usein ongelmat työympäristössä nähdäänkin kaukaisina, vaikka tosiasiassa, kaikki voisivat katsoa itseään peiliin. Tiimi on vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki -oletko se sinä?

farkku-6.jpg

Luin joskus kouluaikoina hampurilaismallista. Eli sellaisesta palautteen antamisen mallista, jossa ensin kehutaan, sitten tungetaan kengänpohjapihvi kriittisesti toisen suuhun ja hukutetaan koko burgeri majoneesiin, kehujen saattelemana. Hämmentävää.

Voisin höpistä ummet ja lammet paskoista palautteista, joita olen saanut ja antanut. Jätän ne kuitenkin toiselle kertaa. Tänään halusin lyhyesti muistuttaa teitä (sekä itseäni) siitä, että elämä on yksi oppimisprosessi. Tässä matkassa yksi cooleimmista asioista on sen pituus. Joskus virheistä oppii saman tien, välillä kuukausien päästä ja toisinaan opinahjot vaativatkin vuosia (tulee mieleen esim. ihmissuhteet).

Tässä vielä kiteytettynä mun palautteen antamisen ja vastaanottamisen ABC:

  • Anna myönteistä ja kriittistä palautetta – älä kielteistä
  • Älä vertaile toisiin ihmisiin tai tilanteisiin -pysy tässä ja nyt
  • Anna palautetta toiminnasta, älä ihmisen persoonasta
  • En suosittele toistamaan eri vertausten kautta, negis palaute menee kyllä kerrasta perille
  • Pirujen maalaaminen seinille ei edesauta viestin ymmärtämistä, suosittelen antamaan yhden kriittisen palautteen kerralla
  • Käytä harkiten seuraavia sanoja: aina, ikinä, toistuvasti, koskaan
  • Vältä sarkasmia, palaute ei pitäisi olla leikin asia
  • Kuuntele ja arvosta toista ihmistä (pätee sekä antamiseen, että vastaanottamiseen)

Lähti hieman työhön nojaten tämä pohdinta, mutta ei sen väliä. Kaikkia oppeja pystyy kuitenkin ammentamaan ihmissuhteissa. Haluan tähän loppuun vielä sanoa, että kaikki me suojellaan itseämme palautteen saamiselta. Poimimme omenasadon peräjunasta. Aluksi joudumme pään sisällä käsittelemään niitä aggressiivista tunteita, joita kriittinen palaute meissä herättää.

Lisäksi olen sitä mieltä, että palautetta ei voi koskaan antaa liikaa. Jos saat vastaan positiivista palautetta, älä vähättele itseäsi. Varsinkin meille suomalaisille on taitolaji ottaa vastaan kehuja.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on palautteen antamisesta tai vastaanottamisesta? Kokeile tänään antaa rehellistä palautetta sun työkaverille tai perheenjäsenelle. Tulkitse, mitä tapahtuu. Onko tilanne sinulla hallinnassa, vai hallitseeko se sinua?

<3: Piña