Samasta puusta kaiverrettu

Tein tänään kaksi hyvää havaintoa. Ensimmäinen syntyi siitä, kun meinasin perua tulevan illan dinnerikutsun. Perustelin itselleni valintaani hyväksi, sillä “olenhan aikuinen ja saan muuttaa mieltäni, haluaisin jäädä kotiin katsomaan telkkaria, enkä viinitellä tulevien ystävien kanssa.” Täh? Olen sopinut menon perjantai illalle, jonka viimetingassa ajattelin perua oman väsymykseni vuoksi. Häpeä nainen! Tämä päänsisäinen dialogi, jota aikaisemmin…

Continue reading →