DO GOOD PEOPLE TURN INTO EVIL?

thinking7.jpg

Aamukahvi kädessä on hyvä pysähtyä hetkeksi jos toiseksi ja kuunnella ajatuksiaan. Itse istuin kahvin ääreen flunssan kourissa Café Tin Tin Tangoon Töölööseen. Ensivisiitti tässä persoonallisessa kahvilassa oli varsin hyvä, sillä paikka sai minut tutkimaan mielessä esiintyviä ajatuksiani syvemmin. Normaalisti aamu ja kahvi -kombo on täysi kymppi, mutta tänä päivänä tunsin oloni poikkeuksellisen epämukavaksi näiden kahden kanssa. Tunsin oloni muukalaiseksi, ohikulkijaksi ja pelon lähettilääksi. Hetken ajan jopa halvaannuin ja yritin tarttua kiinni jokaiseen positiiviseen ajatukseen kuin takiainen. Näin kuinka ränsistynyt pysähdyspaikka toivotti mut tervetulleeksi kotiin, se sanoi “Sä et ole riittävä, sä et elä sun elämää oikein, sun valinnat on vääränlaisia, sä et ole tarpeeksi hyvä eikä sun unelmat ole tavoitettavissa – tiedä se Pinja”.

Mitä nämä tunteet aamukahvin äärellä oikein olivat? Oman pääni tuotoksia, kauhukuvia, harhoja, pelkoja vai kenties totuudentorvi? Mitä kauemmin istuin, kuuntelin ja tarkkailin ympäristöäni, sitä tietoisemmaksi tulin pääni läpi kulkevista ajatuksista. En enää tarttunut jokaiseen mietteeseen, vaan annoin niiden leijua pääni sisällä kuin sumupilvi. Ymmärsin kahvikupin pohjaa tuijottaessani, että joku tai jokin oli hetkellisesti laukaissut pääni sisällä jopa loputtomalta tuntuneen negatiivisuuden filminauhan. Filminauhan, joka yritti manipuloida positiivisia ajatuksiani ja tunteitani. Tänä päivänä ulkoiset ärsykkeet saivat minut ajatusteni pyörteisiin. Minua ärsytti suunnattomasti kahvilassa iloisesti rupatellut pariskunta, siististi pukeutunut virkamies sekä vieressäni istuva vanhempi herra.

Miksi ihmeessä ja minkä vuoksi koin ärsykkeet näin vahvasti? Toisaalta, miksi edes tunsin nämä ärsykkeinä – positiiviset ihmiset aamupalalla? Hetken pohdittuani vastaus oli käden ulottuvilla. Nimitin nämä ihmiset ärsyttäviksi ja häiritseviksi, sillä koin itse pahaa oloa sisälläni – tunsin epämukavuutta omassa ihmiskuplassani. Negatiivinen filminauhani oli lähtenyt pyörimään heti aamusta, kun olin torkkuttanut herätyskelloani ja meinasin myöhästyä sovituista menoista. Sillä tosiaan on väliä, millä mielellä päivänsä aloittaa. Kun kuuntelin mieltäni, epämukava olo poistui ja sen tilalle tuli tyyneys. Vapautin mieleni ja sanoin hyvästit katastrofaaliselle filminauhalle. Hyvästi, älä tule hetkeen takaisin!

Koen itse kuuluvani siihen ihmisryhmään, joka tavoittelee korkealle kaikilla elämän osa-alueilla. Itsensä haastaminen on hyvästä, kun oppii kuuntelemaan ajatuksiaan. Nimittäin meille suorittaja persoonille on ensiarvoisen tärkeää kuunnella itseämme. Itse olen opetellut karsimaan asioita, elämään vähemmällä ja keskittymään kaikista tärkeimpiin asioihin. Sitä kautta olen löytänyt tasapainon ja positiivisen filminauhan. Tämä päivä oli hyvä muistutus minulle, että onnen eteen pitää tehdä töitä. Oikeat onnen muruset ovat kokoajan teissä, hyvät ystävät. Sulkekaa aparaatit ja avatkaa silmät maailmalle. Kuunnelkaa ja yrittäkää opetella sietämään mielessänne esiintyviä ajatuksia. Näin minun mieleni poukamat aukesivat ja pystyin myöntämään virheeni ja huutamaan: ” Anna tulla, olen tässä, iske ja kovaa! “.

Kuten minä olin armollinen, toivon että tekin olette sitä itsellenne. Kaikki tuntemukset ovat inhimillisiä, ne eivät tee teistä pahoja ihmisiä. Vaikka se ei aina siltä tunnu, ne yrittävät johdattaa meitä oikealle polulle. Ajatelkaa asiaa näin: jos mielemme ei yrittäisi manipuloida meitä, kuinka tylsää elämä olisikaan?

sitä vain istuu hiljaa: ajattelee, kuuntelee ja tunnustelee elämää
sitä pieni ihminen toivoo: rauhaa, hiljaisuutta ja positiivisia ajatuksia
tiedättekö ystävät? sen kaiken saa, jos sitä vain tarpeeksi halajaa

you.jpg

you2

//

Hey friends! Nice to talk to you once again. As you can see I’m back in Finland with all the great memories still packed in my backpag. Let’s get back to those flowerly beautiful memories later on. So, what really hit me on the head the other day was the feeling I got when I walked to a nearby café. The cute little place I visited is called Café Tin Tin Tango and it’s located in the neighbourhood Töölö, Helsinki, Finland. Here you can relax by the morning coffee and do your laundry on the same time – how smart is that? Or you can do as I did and take a fucking long moment to sit down with yourself.

My day started way too fast when I woke up late from my schedule and run out from the door. I managed to somehow get everything done on time and stopped to have a coffee. But what happened during that cute breakfast break of mine? What does the headline “Do good people turn into evil?” stand for? Well, that morning I felt like a miserable and insufficient human being. I was sitting in the café, casually holding one coffee coffee cup on the other hand and my own thoughts on the other. I was balacing between wrong and right answers, between negative and positive thinking.

I watched the door opening, closing, opening, closing – like a ticking cuckoo clock.

I watched the people smiling, laughing, smiling, laughing – endlessly repeating these two.

Why didn’t I feel happy and powerful with my mind open to the environment and space there is? I don’t actually have the answers to these questions, I just know that I felt bad because I believed so. I believed that a bad morning would rewrite my day. Letting yourself feel broken is the key to feeling whole. I needed that moment and feeling of jealousy – to understand that it’s all just randomly passing by in my head. Don’t believe everything your mind tells you, that’s not who you are and what you are capable of. It’s just thoughts. They exist to remind us that nothing is for granted and we shall remain humble to life. Hold on friends, you are going to the right direction -there is no way you could play games with your minds. Your mind will always win, so save your energy for positive thinking and be happy.

FIRST BLOGGING PROBLEMS TAKING OVER

Tänään mulle iski ekaa kertaa tää tunne, pieni paniikki. Oon avoimesti kertonut tutuille ja tuntemattomille tästä blogista ja kirjoittamisen tuomasta hyvän olon tunteesta. Mulle on ykkösjuttu se, että tää ei oo vanhan ajan pakkopullaa kuten ruotsinkielen opiskelu koulussa. Äsken mä kuitenkin avasin mun koneen ja eksyin vahingossa mun sivutilastoihin. Eli toisin sanoen, eksyin katsomaan kävijätilastoja eri päiviltä ja analysoimaan niitä kuin tohtori Einstein aikoinaan. Halusin kirjoittaa aiheesta: »Mitä me oikeasti syömme?» mutta kävijätilastoja selatessani, ajatus muuttui kokoajan kaukaisemmaksi. Aiheet, ajatukset ja läsnäolo tuntuivat vierailta. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että mun blogissa ei ole vierailtu kolmeen päivään. Ei yhden yksi vaeltaja ole löytänyt tietään tai kysyvä kaivannut kuuntelijaa. Tähän saakka oon hyppinyt tasajalkaa kun edes yksi ihminen on kurkannut sisältöä päivän aikana.

Paras tunne on, kun joku ihana hyyppä lukee mun juttuja. Tuntuu, etten oo ihan yksin sekalaisten ajatusten kanssa. Oikeastaan tää on vaan turhauttavaa ja ohimenevää, tiedän sen. Laitan paljon rakkautta tänne ja tänään tuntui siltä, että se rakkaus ei löydä perille ihmisten luokse. Rupesin pohtimaan, että onko mun kommenttiboksi epähoukutteleva tai tekstinsisältö turhan kapeaa ja kankeaa? Olenko itse tarpeeksi aktiivinen somessa ja mainostanko blogiani tarpeeksi? Sisimmässäni tiedän, että kirjoitusten laatu voittaa kaiken muun. Kirjoitan itselleni, mutta tottakai saan mielihyvää siitä, että ihmiset lukevat mun tekstejä. Jos en haluaisi tuottaa sisältöä muille, pitäisin sen visusti salassa kuten kaikki vuodet tähänkin asti. Yhden asian tiedän viisaana, blogin ei ole tarkoitus miellyttää kaikkia. Etsin tasapainoa ystävät. Pieni ihmismieli rupeaa tekemään kuperkeikkoja yksinään.

Rakastan rehellisyyttä, joten olisi mieletöntä kuulla teiltä mielipiteitä blogistani. Onko siellä ruudun takana aito lukija vai kenties eksynyt ihanuus? Ehkä molemmat? Mistä Sinä haluaisit lukea ja mistä Sinä saisit elämän energiaa? Mitkä aihealueet kiinnostavat Sinua eniten: matkustelu, elämä, ruoka vai koko kolmen kombo? Avosylein otan vastaan kaiken kuran ja kauneuden, kaikki on sallittua. Tämä avoimuuden kupla on valmis vastaanottamaan palautetta! Pistä vaikka privaviesti Instassa: pinaycoco ja piristä mua kommentoimalla. Seuraavaksi kipitän keittiön puolelle ihastelemaan mun ihanaa miestä, joka valmistaa meille kreikkalaista moussakaa. Tää on helkutin harvinaista, hyvää ja ehdottomasti tarpeen viikonlopun jälkeen.

//

Today I’ve been the struggeling blogger. The one with all the insecurity, criticality, scars, fears and reflections. They are all inside of my mind but normally I’m capable of holding them back. Today is different. When I started to write the blog, I was aware that blogging nowadays is much more harder than it was 5 years ago. The competition is getting inside our nerves and blogging overall is just everyday life for young people. No one has “the best idea for a blog” anymore. Everyone has what I call excitement and confidence. And that’s all you need in the end of the day.

I don’t mean to be rude but hey, the world is full of shitty bloggers that are still famous because they did something right. Some of them are good photographers, models, chefs and perhaps all of these things. But like everything in life, some people have the better cards to play with and some don’t. How simple and yet boring life would be if everyone had the same cards? That’s why I’m not saying I’m actually struggeling here, I would say I’m growing and learning while doing.

Getting back to the real subject: I want to grow as a writer and photographer. That’s why I would appreciate comments about my blog content here or on Snapchat/ Instagram/Facebook. Is there something more You would want to read, know, learn? Could I be the sunshine behind Your day through my ideas? What do you like the most: traveling, lifestyle, food or perhaps all of them? Am I even close to what You wish for? I’m making mistakes to the right and left side of the paths. I’m not trying to please everyone, but I would love to please at least some of you. Take care guys and love life! <3

HOME IS WHEREVER I’M WAKING UP TOMORROW

Rakkaus on täyttänyt mun sydämen. En voisi ajatella elämää ilman matkustamista, tunnen olevani kotona kun olen tien päällä. Olen työskennellyt ja opiskellut mm. Espanjassa, Costa Ricalla ja Arabiemiraateissa. Reissannut työn, koulun ja intohimon perässä. Kameran linssin lisäksi yksi yhteinen asia on seurannut minua läpi maailmaa ja se on koti. Minulle koti on tässä ja nyt: Mexicossa, Isla Mujereksen rannalla ‘”Elämänilon salaisuus ja onnellisuuden tiede” -kirja kädessä.

Haluaisin teleportata rakkaani kanssani tähän hetkeen. Ikävöin poikaystävääni Kauria, koiraani Panchoa ja ihanan hullua perhettäni. Tämä onnen kukkula ei ole itsestäänselvyys vaan todellisuus, mahdollisuus ja puhdas lahja. Tämä on elämää jonka itse luon ja rakennan -elämää johon en välttämättä pystyisi jos en olisi syntynyt Suomeen. Ihaninta kaikessa on, että parhaimmat ystäväni (lukuunottamatta rakasta pikkusiskoani Paulinaa) ovat reissussa mukana. Kolmenkopla Linda, Mariela ja Nata ovat tässä hetkessä kanssani. Mitä ikinä olenkaan tehnyt oikein elämässä, niin kiitos.

Miten koti voisi olla muualla kuin tässä hetkessä? Koti on missä sydän on.

// My heart is filled up with love. Love towards people, animals, ocean, air, trees – all humankind. Probably you have noticed this love vibes of mine? These vibes are called happy vibes and I know I’m writing about them all the time. Traveling has opened my eyes, pured my soul and filled up my fears. Wanderlust does funny things to you, traveling is not about escaping ‘the real life’ it’s actually living the real life.

Working and studying in Spain, Costa Rica and United Arab Emirates have helped me to open up purely to life. What keeps me on the road is the fact that wherever I travel I feel at home. Wherever I wake up the next day is called home. Right here on the beach of Isla Mujeres, Mexico. Tomorrow in the clubs of Playa del Carmen. Next thursday in the rainy streets of Finland. Home is inside of me, in every aspect of my brains, soul and body.

The one and only minus in traveling is missing your love ones. For my coming birthday I wish for a magic wand that would teleport my freaky boyfriend, fluffy dog and crazy family (especially my little sister Paulina) here beside me. However I’m very grateful to have my bestfriends Nata, Mariela and Linda here with me. We are all so grateful to be able to travel. We don’t take this for granted, this is a gift.

Now close your eyes and take a minute to play back your day and try to appreciate all the small details within. Love <3

ON THE ROAD

Ananas ja kookos ovat matkustaneet nyt viikon verran tien päällä ( Jacó – Manuel Antonio – Monteverde – La Fortuna – Tamarindo). Maanantaina vaihdoimme maisemia paikallisbussilla Jacósta Manuel Antonioon. Kahden yön auringon palvomisen ja luonnonpuistossa vaeltamisen jälkeen vuokrasimme auton (ei joskaan kuvassa näkyvää, höh!) Uuden nelivetomme määränpääksi valikoitui Monteverden sademetsät, joiden viileässä huomassa kirjaimellisesti jäädyimme. Lämpötilat tippuivat molempina päivinä alle 15 asteen, johon olimme varautuneet más o menos eli vähän niin ja näin. Voin silti sanoa onnellisena, että viihdyin Santa Elenan kaupungissa ja koin suuria onnellisuuden puuskia Selvatura puistossa. Päällimmäisenä sademetsistä jäi mieleen unohtumaton zipline -rata, riippusillat ja ihanat ihmiset.

Perjantaina maasturimme saavutti pienen La Fortunan kaupungin Costa Rican sisämaassa, lähellä Arenalin tulivuorta. Kyseinen tulivuori on aktiivinen ja mielettömän kiehtova. Heitettiin iltapäivällä tavarat vuokraamaamme airbnb asuntoon ja lähdettiin samalla ovenavauksella kohti La Fortuna – vesiputousta. Sanaton. Vapaa. Puhdas. Näihin kolmeen sanaan jätän toistaiseksi vesiputouksen voiman. Viimeiset valonsäteet tältä päivältä vastaanotimme luonnon omalla kuumalla lähteellä nimeltä Tabacon Hot Springs. Nämä luonnolliset lähteet sijaitsevat aivan Tabacon resortin edustalla ja sopivat meille paremmin, kuin ihmiskäden muokkaavat kuumat lähteet muurin toisella puolella. Yhden La Fortunassa vietetyn yön jälkeen ajoimme vesiputouksen kautta takaisin aurinkoon – rantakaupunki Tamarindoon. Hinnat ovat selkeästi sisämaata kalliimmat ja jenkkiturreja riittää jonoksi saakka. Upeat rannat ja laaja kasvisruokatarjonta ovat pitäneet minut tyytyväisenä. psst! reissuvideota on tiedossa, joten ette jää mistään kivasta paitsi 😉

Mitä huominen tuo tullessaan, ken tietää. Jos toivoa saa – aurinkoa kohti voidaan kiitää.

// Pineapple and Coconut have been traveling already over a week today ( Jacó – Manuel Antonio – Monteverde – La Fortuna – Tamarindo). It feels that time flies so fast and walks hand to hand with the adrenaline given to us. I know it’s true – when I’m this high in love I forget who I am. I forget where I am. I forget the time there is. We wanted to pump up the feeling of freedom and rented a car on Wednesday through Alamo. We paid 490€ for a week with all insurances included what so ever. We can higly recommend you to do so as well and book your car via Ivan from Alamo/Quepos. Thumbs up for you. Pura vida. For us the car saved a lot of time and nerves. Especially one road on the way to Monteverde was super bumpy and I’m happy we didn’t take the local autobús.

It’s been raining quite much after we left Manuel Antonio so we have been basically freezing ever since. Monteverde (precisely Santa Elena city) and Selvantura park both had only +15 degrees. After the beach style this felt so cold but also very much needed on the same time. However we left the cold towards Tamarindo city yesterday, after a one night stop in La Fortuna. I hope the last four days in Costa Rica will be shiny, happy and bright for us. I will do more precise posts and share videos with you later on when I’m back in Finland.

Now we are off to eat some sunday funday hangover food – hugs!