Vain sadepisarat rikkovat hiljaisuuden

Ulkona sataa. Meidän kotona ei ole kuukausiin ollut näin hiljaista. Kaspian on yökylässä ja meidän olohuoneen täyttää vain tietokoneen näppäimistön äänet, sekä ikkunoita heiluttava tuuli. On niin hiljaista. Niin hiljaista, että en muista milloin viimeksi olisin istunut tässä ihan hiljaa. Päässä on sumeaa, sumu on ollut vieraana jo hetken. Sellainen aivosumu, jonka nukkumattomat yöt ovat…

Continue reading →