Yksinäinen, lue tämä!

Kenestä vaan voi tulla yksinäinen, joten tämä teksti koskettaa meitä kaikkia. Yksinäinen yksin elijä ei ole automaattisesti yksinäinen ja yksinäisyyttä ei pitäisi sekoittaa yksin olemiseen. Toiset ihmiset (kuten minä) viihtyvät paljon yksin ja kuormittuvat herkästi sosiaalisissa tilanteissa. Sitten on olemassa ihmisiä, jotka latautuvat toisista ihmisistä ja tarvitsevat elämäänsä paljon erilaisia ihmissuhteita. Uskonkin, että ihmissuhteiden määrä ei tee onnelliseksi, vaan niiden laatu ja siitä syntyvä yhteenkuuluvuuden tunne.

Kuten mainitsin, viihdyn paljon yksin. Silloin pystyn parhaiten keskittymään kirjoittamiseen, kuvien editoimiseen ja itseeni. Saan tunnit kulumaan silmissä ja joskus huomaankin koko viikonlopun kuluneen itseni kanssa. En tee jonkun mielestä ihmeempiä, sillä olen vaan. Teen ruokaa, vien koiran, kirjoitan ja pesen pyykkiä. Nautin paljon siitä vapaudesta, että saan päättää omasta elämästäni. Erona yksinäisyyteen, minä pystyn valita, milloin haluan olla yksin ja milloin taas nähdä ystäviäni.

Olen kuitenkin kokenut yksinäisyyttä, sekä ystävyys- että perhesuhteissa. Olen ollut ihmisten ympäröimänä fyysisesti, mutta henkisesti kiinnostukseni on ollut täysi nolla. Tätä tapahtuu yhä, mutta nykyään osaan suodattaa ihmisten ideat ja ajatukset läpi korvieni. Yritän kuitenkin vaikuttaa kiinnostuneelta ja luoda keskustelua. Olen siis läsnä, mutta koen kuitenkin sisälläni merkityksettömyyttä. Hyvänä esimerkkinä on neljä ystävääni, jotka ovat saaneet vuoden sisällä lapsia. Istun kahvipöydässä, nyökyttelen ja päässäni ajattelen, miltä riesling maistuisi nyt ja onkohan mulla huomenna kauhea krapula.

Suuret elämänmuutokset ja siirtymävaiheet ovat rehellisesti aiheuttaneet minulle vuoden sisällä yksinäisyyttä. Ihanat ystäväni ovat perheellistyneet ja tottakai se väljäämättäkin muuttaa ystävyyttämme. Arvomaailmamme ja askareemme muuttuvat ja toisen näkeminen on vaikeampaa. Näkeminen vaatii ponnisteluja, suunnitteluja ja aikaa. Se tuntuu myös yksin puurtamiselle ja yksipuoliselle. Koenkin, että tällaiset siirtymät, joita voi olla myös muutto, koulun vaihto, eläköityminen tai ero – ovat niitä ystävyyden puntaroinnin paikkoja.

yksinäisyys_pinja-2

yksinäisyys_pinja

Jatkaako toisen näkemistä muodonvuoksi, vaikka itse tuntee olevansa täysin ulkopuolinen? On olemassa tilapäistä tai pitkittynyttä yksinäisyyttä. Kuten itselläni, tilanteeeni on ohimenevä ja yksinäisyyden tunteet varmasti turtuvat ajan kanssa. Saatan itse saada lapsia tai päättää olla saamatta, mutta joka tapauksessa yksinäisiin ajatuksiini ei nyt sopisi muksujen pyöräyttely. Lasten hankinnan lisäksi, sinkku ystäväni ovat löytäneet sielunkumppaneitaan. Tämäkin on ystävyydelle tasapainolaudan heiluttelen hetki, mihin suuntaan lähdetään? Nämä muutokset saavat minut miettimään, että mitä jos jään ihan yksin?

Tuo tunne on ainut ja oikeasti ainut, minkä vuoksi pelkään yksinäisyyttä. Se on pelko tulevaisuudessa ja asia johon pystyn vaikuttamaan teoillani tässä hetkessä. Plussaa omassa elämäntilanteessani on, että olen saanut joogan ja somen kautta paljon uusia kavereita. Minulla on aina joku jolle soittaa ja purkaa ajatuksiani. Suosittelenkin ihmisiä hieman väkipakollakin harrastamaan ja sitä kautta kenties hakemaan kuuluvuuden tunnetta, edes sen hetken ajan. Nuorempana sain itse kiksejä tanssitunneilla ja muuten koinkin olevani yksinäinen. Ne tanssit kuitenkin riittivät ruokkimaan tyhjiötäni.

Myönnän kyllä, että molemmat eroni ovat olleet sellaisia hetkiä, jolloin olen kokenut yksinäisyyttä. Se tunne on kyllä ihan kammottava. Koska ei kukaan ympärillä tunnu ymmärtävän sinua. Yksi seuraajistani kiteytti asian näin viisain sanoin: “Mulla yksinäisyys ei ole ollut kiinni siitä, etteikö olisi ihania ihmisiä ympärillä, mutta ennemminkin siitä vaikeudesta jakaa omaa sisäistä maailmaa silloin, kun on vaikeita juttuja meneillään. Luulen, että ihminen aika vaistomaisesti kääntyy sisäänpäin vaikeina hetkinä. Ylipäätään meidän kulttuurissa on sellainen “vaikeuksista vaietaan” -ajatusmalli, minkä takia monet jäävät elämän käännekohdissa yksin.”

Mistä apua yksinäisyyteen?

  • Itselleni auttaa tunteiden ylös kirjoittaminen
  • En lähde väkisin sosialisoitumaan jos ei ole fiilistä
  • Yritän esittää kiinnostunutta, vaikka jotkut aiheet ryhmässä eivät koskettaisi itseäni juuri nyt (Mitä voin oppia tästä keskustelusta?)
  • Puhun ventovieraille: kaupan kassa, ihmiset koirapuistoissa tai ventovieraiden kehuminen kadulla
  • Puhun aiheesta avoimesti aina kun siihen on tilaisuus (vertaistuki)

Jos oireeni kävisivät joskus sietämättömiksi ja pitkittyneiksi, ottaisin varmasti yhteyttä kunnalliselle lääkärille. Kysyisin neuvoa, varaisin ajan terapiaan ja lähtisin selvittämään mahdollisia syitä yksinäisille fiiliksilleni. Olenko tehnyt tarpeeksi aloitteita vai onko omassa käyttäytymisessäni parannettavaa?

Mielestäni yksinäisyys on nyt joulun tienoilla erittäin ajankohtainen aihe. Haluaisin omalta osaltani auttaa yksinäisiä ihmisiä ja tuoda hieman lämpöä heidän arkeen. Tunnetko jonkun yksinäisen? Ilmianna hänet ja yllätetään tuttusi yhteisellä tekemisellä. Jos keksit muutakin yhteistä tekemistä, josta yksinäiset saisivat apua ja kenties uusia ystäviä, pistä mulle viestiä: contact@pinaycoco.fi. Haluan aidosti osallistua ja auttaa, opetella vaikka kutomaan tai leipoa korvapuusteja vanhuksille aattona!

” Useimmilla meillä on kaapit ja pöydät täynnä jouluruokaa, ei se yhden lisävieraan takia kesken lopu. Monet meistä haluavat viettää rauhallisen ja perhekeskeisen joulun. Voisiko perheen käsitettä laajentaa, voisimmeko me ajatella, miten haluaisimme itse tulla kohdatuksi ja kohdelluksi jouluna?

Vai voisimmeko me saada iloa siitä, kun katselemme naapurin leskiherran loistavia silmiä, kun hän saa istua perheemme mukana jouluaattona. Voisimmeko me jättää pari lahjaa kauppaan ja laittaa ne rahat Pelastusarmeijan joulupataan ja samalla viedä sinne käyttökelpoiset vaatteet, joita emme itse enää tarvitse.”

Pidetään yhdessä huoli, että kenenkään ainut vieras ei tänä jouluna ole ambulanssin henkilökunta. //  Maarit Auranen, Ensihoitaja

Tutkimustietoa yksinäisyydesta

Keskusteluapua

  • Kirkon ja seurakuntien toimista saa tietoa osoitteesta www.evl.fi
  • Valtakunnallinen kriisipuhelin (Suomen mielenterveysseura) 0101 95202
  • Mielenterveyden keskusliiton neuvontapuhelin 0203 91920
  • MLL:n lasten ja nuorten puhelin: 116 111 ja www.mll.fi

Koetko sinä yksinäisyyttä? Onko sinulla ketään, kenen kanssa jutella asioista? Herättikö tämä teksti sinussa jonkun tunnetilan, minkä? <3: Pinja

Elämä ei saisi olla pelkkää suorittamista

Hitto vie, mä en ole vastuussa muiden ihmisten onnellisuudesta. Mä en pysty auttamaan loputtomiin ihmisiä, jotka näkevät jokaisen asian esteenä elämälle. Ihmisiä, jotka näkevät tulevat mäet takapakkina menneisyyteen. Mun voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä ruokkimaan muiden asennetta, kun juuri pystyn omastani huolehtimaan. Miksi kuitenkin vedän puoleeni näitä eksyneitä sieluja? Kertooko se kuitenkin eniten omasta mielentilastani ja asenteestani? Kuka tässä oikeasti tarvitseekaan apua?

…Tästä ajatusjanasta,

heräsin tähän aamuun kymmenen tuntia unta takana. Olo oli vähän tokkurainen, sellainen ylinukkunut fiilis. Ennen olisin ahdistunut aamun menetetyistä tunneista, mutta tänään en sallinut moiselle tilaa. Jos nukuttaa, pitää nukkua. Varsinkin kun siihen on mahdollisuus. Kaikkia tunteja päivässä ei pysty hyötykäyttämään, vaikka kaikin voimin yrittäisi. Näin vain polttaa itsensä loppuun. Mulla on herkästi taipumus suorittaa vapaa-ajallakin ja siitä pois oppiminen vaatii päivittäistä työtä. Oon muodostanut mun aivoissa sellaisen suorittaja moden, jonka pois kytkentä on taistelua.

Onko kukaa muu suorittaja? Tässä suorittamisessa on isona ongelma se, että pienet askareet eivät enää hetken päästä tunnu miltään. Toleranssi kasvaa nopeammin kuin juoksijalla. Aivot janoavat lisää, lisää ja lisää suorituksia. “Tavallinen arki” tuntuu suorittajalle tylsältä, siltä, että siitä puuttuu se joku. Se joku, joka pitää sanattomasti pariskunnat yhdessä läpi vaikeiden aikojen. Se joku, joka vie sinut juoksijan taivaaseen. Sitä ei suorittaja ihminen saa tavallisista arkiaskareista. Tai no, kerro sinä, saatko kicksejä arjestasi?

talvipuutarha_pinja

Olen edistynyt huimasti suorittajana. Nykyään kutsuisin itseäni enemmänkin ajoittain-liikaa-stressaavaksi-monsterihirviöksi-joka-tuntee-kaiken-joka-solullaan. Välillä on ihan perseestä, kun mikään ei konkreettisesti tunnu miltään. Mutta ei se tuntunut silloinkaan, kun painoin menemään varapattereilla. Nyt päivät tuntuvat kuitenkin hitailta ja tylsiltä, kun olen jättäytynyt ravintola-alan duuneista. Elin niin kasista yömyöhään lyhyillä yöunilla, että kroppani ehti tottua tuohon rytmiin. Nyt minulla näyttää ajallisesti olevan paljon enemmän tunteja päivässä, mutta en käytä niitä mielestäni viisaasti.

Olen siinä tilanteessa, mitä olen vuosia toivonut: vapaa yötöistä. Nyt teen satunnaisia keikkoja, jotka itse määrittelen. Saan niistä jopa puhtia arkeeni, kun tarjoileminen menee nykyään enemmänkin harrastuksena. Se on työnä herkän helppoa ja vastoinkäymiset eivät tunnu enää ollenkaan niin raskailta. Joskus muinoin saatoin ottaa kaikki asiakaspalautteet itseeni ja olin aivan ylikuormittunut kaikesta. Nyt elämäni rauhoituttua hiukan, olen ymmärtänyt suorittaja identiteetistä luopumisen olevan pitkä matka itseeni.

Tämän artikkelin pohjalta, haluan kysyä kaikilta teiltä suorittajapersoonilta siellä ruudun takana seuraavaa:

  1. Oletko valmis muuttamaan tapojasi? Mikä tämänhetkisessä elämässäsi olisi vaakalaudalla, jos lopettaisit suorittamisen? Itse hellitin, sillä huomasin, että kannattelen muita enemmän, kuin itseäni. Kun oma hyvinvointini ei ole enää kysymysmerkki, on minun paljon helpompi auttaa muita.
  2. Mitä pelkäät tapahtuvan jos löysäät otettasi? Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin: Miten päästää irti tulevaisuuden peloista? Suosittelen aloittamaan tuon tekstin lukemisella.
  3. Oletko katsonut todellista ongelmaa koskaan silmiin? Itse tein paljon töitä, sillä silloin en ehtinyt keskittymään todellisiin ongelmiini. Käsittelemättömiin asioihin, traumoihin, joista kärsin. Niiden sysääminen vaatekaapin syvyyksiin, tuntui paljon nopeammalle vaihtoehdolle edetä elämässä, kuin niiden kohtaaminen.
  4. Mikä osa-alue elämässäsi saisi enemmän tilaa, jos päästäisit irti suorittamisesta? Itselle tämä oli motivaattori elämäntyylini hellittämisessä. Se valo tunnelin päässä, joka sanoi, että “tule tänne, tarjoan sinulle tilaa tehdä elämässäsi, mitä ikinä tahdotkaan.” Vapaus valita suoritanko kaiken vaiko en, toi minulle tilaa panostaa ennennäkemättömän paljon ystävyyssuhteisiini ja harrastuksiini.
  5. Mitä tekisit, jos sinulla olisi kaikki aika maailmassa? Tekisit sen asian, vaikka et saisi siitä rahaa. Minkä asian aloittaisit tältä seisomalta? Miksi et tee muutosta nyt heti? Itse aloitin uudestaan tanssimaan, kirjoittamaan ja panostamaan valokuvaukseen tosissani. Tämä on tuonut enemmän iloa, kuin yksikään to do -listan tekemisen yliviivaus.

Ketä minä yritän miellyttää ja miksi? Tämä kysymys nousi minulle kaikkien muiden kysymysten yli. Olen liian pitkään tehnyt, kuten luulin, että kuuluu tehdä. Opiskella, hankkia vakituinen työpaikka ja miettiä perhettä. Taistelin sitä vastaan alusta saakka, mutta en ymmärtänyt lopettaa. En silloin, kun melkein 7 vuotta koulun penkillä ja töissä oli kuluttanut minut aivan loppuun. En vuosi sitten, kun diagnoosina oli työpohjainen masennus. Koska eihän suorittaja hyydy, masennu tai kyseenalaista?

Tällaisiin ajatuksiin, ihanaa keskiviikkoa! -Pinja

Ensimmäinen kosketukseni klassiseen homeopatiaan

Blogi on mahdollistanut minulle jo pieneen ikäänsä nähden suhteellisen paljon ihania kohtaamisia. Olen päässyt tekemään muutamia yhteistöitä henkisen hyvinvoinnin saralla, johon minulla on palava kutsumus. Olen itse rakentanut tämän päiväkirjamaisen blogin, johon pääsen avautumaan aina uudestaan ja uudestaan. Toivon, että kirjoittaminen vielä joku päivä työllistää minut ja saan siitä hyvän olon lisäksi puuttuvat vuokrarahat. Tällä kertaa innolla kirjoitan teille omasta kokemuksestani homeopaatti Daniela Salomaalla. Tämä postaus on yhteistyö.

Keskustelu homeopatian ympärillä aiheuttaa katseita ainakin yhtä paljon, kuin postaukseni huulten täytöstä. Ihmiset keräävät käyttökokemuksia, varmuutta homeopatian toimivuudesta: niin myönteisiä että kielteisiä. On sanomattakin selvää, että itse päädyin homeopatian pariin yhteistyön kautta. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, ettenkö olisi ollut erittäin kiinnostunut tästä kokonaisvaltaisesta terveydenhoitomuodosta. Klassisen homeopatian toimintaperiaatteet ovat nimenomaan ihmisen elämän kokonaisvaltainen tilannekartoitus ja sitä kautta toimivan yksittäisen homeopaattisen lääkeaineen valinta.

Minun matkani alkoi homeopaattisesta haastattelusta, josta haluan kertoa teille heti alkuun vähän tarkemmin. Haastattelu kuulostaa hieman yksipuoliselle, mutta todellisuudessa tilanne oli hyvinkin luonnollinen ja vapautunut. Kutsuisin ensitapaamista mielummin konsultaatioksi tai kevyeksi terapiatunniksi. Homeopaatti Daniela Salomaa kertoi aluksi klassisen homeopatian periaatteita ja teki ilmapiiristä erittäin positiivisen.

Perustietojen yhteydessä korostettiin tietojen luottamuksellisuutta ja sitä, että homeopaatti ei puutu lääkärin määräämiin diagnooseihin eikä lääkemääräyksiin. Homeopaattiset lääkkeet eivät sodi muiden lääkevalmisteiden kanssa, joten niitä voi huoletta käyttää lääkärin määräämien droppien kanssa. Kerroin haastattelussa omista allergioistani, pitkäaikaisesta hengityssairaudestani eli astmasta, sekä kaikista lähisukuni sairauksista. Näitä riittikin liuta kerrottavaksi, ennen kuin pääsimme siirtymään henkilökohtaiseen terveyshistoriaani.

Olin yllättynyt siitä, miten nopeasti keskustelu eteni syvälliseksi. En ollut varautunut kertomaan nuoruuden traumoista, suruista tai fobioistani. Nämä kaikki ovat kuitenkin oikean lääkeaineen valinnan kannalta tärkeitä, joten avasin päiväkirjani kaikki sivut. Kerroin esimerkiksi siitä, miten käyttäydyin lapsena pakko-oireisesti. Saatoin toistaa jotain sanaa pystymättä lopettamaan sitä tai ymmärtämään, mistä tilanteessa oli kyse. Daniela kertoi, että lapsena annetut rokotukset saattavat aiheuttaa vastaavia sivuoireita.

Olisinpa tiennyt tuon aikaisemmin, oli sitten kyse rokotuksien sivuoireista tai ahdistuneisuushäiriöstä. Pienet lapsen aivoni eivät tuolloin ymmärtäneet pakonomaista käytöstä ja olen ylpeä itsestäni, että sain tuon oireilun omalla toiminnallani hallintaan. Nyt aikuisiällä tajuan oireelleeni jo pidempään, mutta nyt ohjat ovat omissa käsissäni. Pystyn itse kieltäytymään lääkkeistä, tai ainakin elämään mahdollisimman lääkevapaata elämää. Haluan kyseenalaistaa länsimaalaista lääketiedettä ja uskoa siihen, että ihmiset pystyvät itse parantamaan itsensä sisältä käsin.

Olen myös kyllästynyt ihmisten virnuaviin katseisiin homeopatian ympärillä. Toivoisin hieman avarakatseisuutta erilaisten lääkemuotojen rinnalle ja aitoa keskustelua jokaiselta homeopatiaa testanneelta. Homeopatia ei ehkä paranna kroonista sairauttani, mutta on auttanut jo viikon sisällä akuutteihin vaivoihini. Sain homeopaattiset lääkkeet silmätulehdukseen, viisaudenhampaan tulehdukseen, kuivaan yskään ja tukkoiseen nenään. Nyt nuo akuutit vaivat ovat flunssaa lukuunottamatta poissa ja ihan ilman antibiootteja.

Ehdin välissä soittaa paniikissa hammaslääkärille, jonka ensimmäinen reaktio oli määrätä vahvemmat antibiootit. Onneksi en ottanut niitä siltä seisomalta, sillä edellinen antibioottikuurini oli vasta loppunut. Antibioottiresistentti kasvaa tietääkseni herkästi, joten halusin ensisijaisesti kokeilla homeopatiaa. Otin yhteyttä Danielaan ja sain Arnikki -kasvista valmistettua Arnicaa vaivoihini. Tämä vuoristoissa elävä keltakukkainen yksilö on tunnettu mustelmien ja verenvuotojen hoidossa. Homeopatiassa sitä käytetään mm: pahoinvointiin, merisairauksiin, tapaturmiin, shokkitilaan ja selkäkipuihin. Minulla se nopeutti viisaudenhampaan poiston jälkeistä paranemista yhdessä muiden homeopaattisten lääkkeiden kanssa.

Wild Nutrition-ravintolisäsarjan vitamiini- ja hivenainevalmisteet ovat nyt osa arkeani yhdessä homeopaattisten valmisteiden kanssa. Otin nämä käyttöön homeopaatin vinkistä, sillä ne ovat laadukkaat ja luonnonmukaiset ravintolisät.

Seuraavaksi lähdemme katsomaan, miten homeopaattiset lääkkeet tepsivät juuri minulla. Seurantakäyntini on alkuvuodesta ja tuolloin teemme tarvittavat muutokset lääkeaineissa. Lisäksi teemme kattavan ravintoainemittauksen, jossa katsomme syvemmälle terveydentilaani. Minulla on suunnitteilla myös “kysymyksiä ja vastauksia homeopatiasta -postaus”, johon otan kaikki kysymykset mielelläni vastaan. Yhteistyö Danielan kanssa siis jatkuu ja voit jättää kaikki kysymyksesi homeopatiasta tai ravintoneuvonnasta tämän postauksen kommenttiosioon.

Jos harkitset homeopatiaan siirtymistä tai sen ottamista osaksi elämääsi, voin lämpimästi suositella Daniela Salomaata. Tähän työhön vaaditaan aitoa läsnäoloa, ihmisen kuuntelua ja jyrkkää ammattitaitoa. Homeopatian avulla voit saavuttaa tasapainoisen olotilan luonnonmukaisesti ja tukea oman kehosi energiavarastoja. Homeopatiassa mennään pintaa syvemmälle, ihmisen alkujuurelle. Lääkkeitä tarjotaan joka vaivaan, mutta usein elintavat tai luonnonmukaiset hoitokeinot voivat toimia yhtä lailla.

Daniela Salomaa

” Kokonaisvaltainen hyvinvointi on kiehtonut minua pitkään ja polkuni on vienyt pikkuhiljaa siihen, missä nyt olen. Tätä nykyään olen klassinen homeopaatti, ravintoneuvoja ja hyvinvointivalmentaja. Intohimoni on kaikki kokonaisvaltaiseen terveyteen, luonnonmukaisuuteen ja henkiseen kasvuun liittyvä.

Missioni on tukea muita polulla kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia ja henkilökohtaista kasvua. Haluan auttaa ihmisiä oivaltamaan syyt terveysongelmien tai henkisen pahoinvoinnin takana ja tukea heitä ottamaan vastuun hyvinvoinnistaan. “

TARJOUS

  • Mainitsemalla varauksen yhteydessä PINAYCOCO saat homeopaattisen konsultaation 90min hintaan 99€ (ovh 120€)
  • & seurantakäynnin 60min hintaan 65€ (ovh 80€)
  • Lisäksi kaikille uusille asiakkaille 10 minuutin maksuton puhelu, jossa voit esittää konsultaatioon ja hoitomahdollisuuksiin liittyviä kysymyksiä
  • Hinnat voimassa vuoden 2018 loppuun asti

Lisäksi hinnat sisältävät tarvittavat homeopaattiset lääkkeet, kirjallisen homeopaattisen lääkeainemääräyksen ja ohjeet, sekä tarvittaessa ravintolisät/yrttivalmisteet, ravintoneuvot ja muut hyvinvointivinkit.

Varaa ensimmäinen käyntisi tästä, kysymykset konsultaatiosta numeroon 040-7314011 ja viestit osoitteeseen daniela@danielasalomaa.com. Lisää homeopatiasta osoitteessa www.danielasalomaa.com sekä wellbeing_danielasalomaa

Oletko sinä saanut apua homeopatiasta tai innostuitko kokeilemaan sitä tämän postauksen myötä? Jaa tarinasi kommenttiboksissa. <3: Pinja

*Postaus on toteutettu yhteistyössä homeopaatti Daniela Salomaan kanssa ja olen saanut häneltä akuuttia homeopaattista apua sekä kattavan homeopaattisen haastattelun. 

Auttamisen ja antamisen iloa

Lahjojen antamisen juhlakausi lähestyy. Se sai minut pohtimaan vuosittaista keskustelua perheeni ja ystävieni kanssa antamisesta. “Tänä jouluna ei sitten osteta kalliita joululahjoja, jooko? Sovitaan joku summa, jonka sisällä pysytään.” Tässä fraasissa on aika monikin asia vinksallaan. Ensimmäinen on se, että se rajaa erittäin tylsästi lahjat materialistisiin lahjoihin, eikä hirveästi tue luovuuteen. Toisekseen se kyseenalaistaa joulun perimmäistä tarkoitusta, joka on juhlia Jeesuksen syntymää.

Mä en tullut tänne kuitenkaan ateistina avautumaan mun jouluperinteistä, vaan puhumaan antamisesta ja auttamisesta. Toisille antaminen on mun mielestä yksi arjen rikastuttavimpia asioita, sillä antamisen ilon vaikutukset tuovat hyvän olon heti. Saan itse paljon voimaa tuntemattomien auttamisesta ja näin olenkin aikoinaan aloittanut harjoittelemaan avunantoa. Tuttujen ja ystävien kanssa asetelma on alitajuntaisesti se, että saattaa odottaa toiselta vastapalvelusta. Kivaa elettä, vastaavaa avunantoa, sellaista tunnetta, että “toinen on sinulle velkaa”.

Tuntemattoman kanssa tätä asetelmaa ei ole, sillä todennäköisyys randomin uudelleen kohtaamiselle on hyvin pieni. Antaminen on oikeasti paljon haastavampaa, kuin osaamme ymmärtää. Se pitää sisällään latauksen, odotuksen, energian ja käyttäytymismallin. Se vaatii siis harjoitellua, jonka vuosi kaikki ihmiset eivät ole oppineet samassa vauhdissa. Näin emme voi olettaa saavamme takaisin omasta avusta, ainakaan samalta ihmiseltä kenelle olemme itse antaneet. Haluan kuitenkin uskoa, että hyvä kiertää ja tulee takaisin toisen kulman kautta, kun sitä vähiten osaamme odottaa.

Mitä sitten antaa ja kenelle? Tuntuuko, että sinulla ei ole mitään annettavaa? Tunsin joskus, että minulla ei ole mitään annettavaa joillekin ihmisille tai tilanteille. Silloin en antanut mitään itsestäni. En antanut, sillä olin itse vajavainen juuri sillä elämän osa-alueella, miltä minun olisi pitänyt antaa. Sehän tarkoittaa, että olisin antanut ilmaiseksi palan sieluani ja jäänyt näin sieluttomaksi. Oikeasti olisin itse kaivannut muita antamaan minulle aikaansa, sillä olin tuntenut oloni yksinäiseksi. Minulla oli mennyt sekaisin antamisen lainopit, olin vielä keskeneräinen oppilas.

Tässä kirjoituksessa käsiteltiin hienosti antamisen ilon nyrkkisääntöä:

“Jos sinulla on puutetta jollakin elämäsi osa-alueella, et tee kyseisellä alueella tarpeeksi antamista. Jos vaikkapa et koe olevasi rakastettu, et anna riittävästi rakkautta muille. Jos sinulla ei ole riittävästi ystäviä, et ole ystävällinen muille. Jos sinulla on rahahuolia, et anna rahaa pois.” -Ajatellen sivusto, 2012

Oletko sinä syvällä sisälläsi antaja vai tunsitko pienen piston sydämessäsi? Mielestäni molemmista saa ja pitää nauttia, ne eivät poissulje toisiaan. Lahjoja saadessa ei kuitenkaan pitäisi esittää kiitollista, tuntiessaan sisällään vihaa. Samalla antaessa lahjaa, ei pitäisi tehdä oletuksia toisen ihmisen vastaanotosta sitä kohtaan. Lahjan voi antaa tai jättää antamatta ja katsoa sivusta mitä tapahtuu. Ensiksi tuntemattoman kanssa, myöhemmin tuttava vierellä. Muistatko viime kerran, kun annoit tai sait lahjan? Mitä tunsit silloin?

Antamisen ilo. Se tulee olemaan läsnä nyt pikkujoulukauden ollessa edessä. Muista, että tulet saamaan (ainakin henkisen palkintosi) myöhemmässä elämässä, vaikkei se tulisi antamisen hetkellä esille. Antamiseen kuuluu kaikki pienetkin teot, eleet ja tilaisuudet. Voit antaa hymyn vastaantulijalle, avata oven vanhukselle, auttaa vapaaehtoisesti eksynyttä turistia, kysyä kaupan kassalta kuulumisia -Mahdollisuuksia harjoitella ja tuntea kiitollisuutta on ympärilläsi kokoajan. Antaminen ei vaadi rahaa, nyt tai tulevana jouluna. Tartu mahdollisuuksiin ja ole kekseliäs!

Lue myös: 

Tästä artikkelista inspiroituneena päätin kirjoittaa tämän postauksen ja pitää päiväkirjaa, johon kirjaan kaikki tekemäni hyvät teot ylös. Nämä voivat olla toiselle ihmiselle, itselleni tai vaikka universumille tehtyjä tekoja. Yritän kääntää pienet avunannot muille voitokseni, jotta egoni ei ajattelisi minun “tuhlaavan aikaani”, vaan päinvastoin varastoivan aikaani muiden auttamisella.

Tee sinäkin tänään pieni teko, se voi olla toiselle suurempi kuin uskotkaan. <3: Pinja

PS: Kuvissa mallina ihana Tiina, jonka kanssa kävimme kuvaamassa talvipuutarhassa. Jos kaipaat itsestäsi kuvia, laita mulle viestiä alla olevan yhteydenottolomakkeen kautta ja sovitaan yksityiskohdista! Mun kädenjälkeä näet lisää Instagramissa: pinyataa (tai scrollaamalla nettisivuni alapalkkiin asti).

Anna mun kaikki kestää

Mä ymmärrän, että ihmiselle voi tulla tauti. Sitten voi tulla jälkitauti, jälkitaudin tauti ja jälkitaudin taudin jälkitauti. Mutta c’moon, kuinka monta viikkoa mun pitää vielä odottaa tervehtymistä? Jos on juonut kaapin tyhjäksi teestä, nuollut jäätelöpakketteja hammaskipuun ja syönyt sosekeittoja nälkään. Kahden viikon kipeilyn jälkeen, mun henkinen puoli rupeaa rakoilemaan. Pää ei vaan kestä kipeyttä.

Nyt on sunnuntai ja mulla on menossa ties kuinka mones nenäliinapaketti. Kiinteät ruoat ovat menneet alas nyt kolmatta päivää, mutta silti jokaisen ruokailun jälkeen tunnen hampaassani sydämen sykkeet. Viisaudenhampaan poisto nimensä mukaisesti vetää viisaankin hetkeksi hiljaiseksi. Mua tekisi mieli suunnitella mun tulevan yrityksen konseptia. Leipoa korvapuusteja (tai syödä valmispuusteja ilman kipua) ja olla vaan luova. Tekisi mieli pukea korkkarit jalkaan ja lähteä ulos tyttöjen kanssa (yritin tätäkin perjantaina, mutta puolitiehen jäi.)

En kuitenkaan jaksa leipoa, suunnitella konsteptia, lähteä ulos tai olla luova. Tai no, jos tämän postauksen kirjoittaminen lasketaan, niin sitten olen saanut yhden papukaijamerkin luovuudesta. Suoraan sanoen vaan vituttaa olla kipeä. Toi hammas ei ole enää ees se pahin, vaan tää niistäminen. Mun nenä on niin punainen niistämisestä, että se valaisee mua varmasti pimeässä Petterin nenän tavoin. Oon ottanut nyt kipeänä varaslähdön jouluun ja mun kotiin on virallisesti saapunut joulu. Kuuntelen par’aikaa kauniita joululauluja, sillä näiden tahdissa hellittää pahimmatkin kivut.

Kävin myös clasussa ostamassa 5€ jouluvalot ikkunoihin, jotta naapuritkin saavat osansa mun rakkaudesta. Lisäksi kaivoin kynttilät esille, kävin kaupassa hakemassa fasun piparkakkusuklaata ja glögiä. Punaviiniglögin voittanutta ei kyllä ole! Uskon, että se jos joku tehoaa tähän flunssaan. Lisäksi tapasin viime viikolla homeopaatin, jonka kanssa tullaan tekemään yhteistyötä. Pidän teidät tästä ajan tasalla, mutta oon ehdottoman innoissani tästä luonnonmukaisesta suunnasta. Mun ensimmäinen konsultaatio on siis tulevalla viikolla ja kieltämättä jännittää, mitä kaikkea sieltä nousee pintaan.

Onko teistä joku kokeillut homeopatiaa? <3: Pinja