LOPUTON SUMU

Tänään on kahdeskymmeneseitsemäs päivä joulukuuta vuonna 2017. Tajuutteko? Tää vuosi lähenee loppuaan. Mä tajusin sen vasta nyt, että maanantaina taivaalle pamahtaa kasapäin muovia ja haitallisia aineita. Vuosi vaihtuu.

Haluisin olla innoissaan, onnellinen ja jännittynyt. Säkenöidä sokeudesta, hyppiä pois mun collegehousuista ja maalata mielessä muotokuvia. Mut en mä oo. En oo innoissaan, en oo onnellinen tai jännittynyt. Sen ääneen sanominen ja kirjoittaminen helpottaa, mutta ei se poista näitä tunteita. Tunnen Yinin & Yangin ääretöntä läsnäoloa.

Aistin vahvasti nämä kaksi maailmankaikkeuden vastakkaista, toisiaan hyljeksimättä täydentävää perusvoimaa. Yin lähestyy mua pimeyden, passiivisuuden, pelon ja herkkyyden voimalla. Yang puolestaan on taka-alalla kuin haamu. Aistin sen vahvasti, mutta en saa siitä kiinni. Yang on aktiivisuus, positiivisuus ja valo tunnelin päässä.

Tiedättekö kaverit, tämmöiset tuntemukset ovat suurimpia kasvunlähteitä. Tänään voin tuntea pettymystä, mielipahaa ja ahdistusta. Aion tuntea vuosien edestä. On turhauttavaa etsiä taukoamatta suuntaa, etsiä vastausta ja etsiä helpotusta. Mun realistinen Yang sanoo, että etsimällä eksyn suurimpaan sumuun. Mun Yin sanoo, että myöntäminen on edistysaskel. Myöntäminen, että mä en kaipaa kuin mielenrauhaa ollakseni onnellinen.

Onnen kautta saan elämääni ne asiat, jotka ovat tullakseen. Mun elämää tahdittamaan ja sen rumpua soittamaan. Suunnan mun kädestä nappaamaan ja sokeasti ohjaamaan. Ohjaamaan kohti sitä, minkä mun sisin on tiennyt ainiaan. Kohti elämänpituista matkaa onneensatamaan.

Sumuisin terveisin, Piña

Aineettomat joululahjat

Puhuin vast’ikään insta storiessa siitä, että tänävuonna kaikki multa saadut joululahjat tulevat noudattamaan yhtä punaista lankaa. Tuo lanka on ympäristöystävällisempi ja kestävämpi Joulu, sen kaikissa aspekteissa.

Me kaikki voimme yrittää tehdä Joulusta perinteistä tuhlausjuhlaa paremman sillisalaatin. Pohdi hetki, tarvitsetko uusia, ylimääräisiä koristeita tai kelpaavatko vanhat yhä? Voisiko osan joulupöydän antimista korvata kasvisruoalla?

Kumpaa sinä arvostat enemmän: (usein varsin turhaa) villapaitaa vai yhteistä aikaa ja elämyksiä? Lahjakorttia huonekalukauppaan vai itse kirjoitettua runoa? Täältä pesee lumipesun täydeltä:

Aineettomia lahjavinkkejä à Piña

  • Tarjoa itse tehty aamupala
  • Ilmoittaudu lastenhoitoavuksi
  • Järjestä leffailta kavereille kotona
  • Kirjoita runo lahjan saajalle siitä, miten olette tavanneet ja kuinka häntä rakastat
  • Oletko harkinnut E-kirjaa perinteisen painavan kirjan sijaan?
  • Auton renkaiden vaihto (miehet, help me!)
  • Illan joulupukki lapsille
  • Tarjoudu siivoamaan toisen koti
  • Extreme -elämys yhdessä
  • Itse kerätyt marjat, tai vielä parempaa: itse kerätyt marjat ja niistä tehty mustikapiirakka vuoassa!
  • Sinä kielitaitoinen: pidä kielikurssi vaihtoon lähtevälle kaverillesi
  • Ehdota, että voit hoitaa kaverin koiraa
  • Unicef -lahja
  • WWF:n -suojelukohde
  • Toisenlainenlahja -Kirkon ulkomaanapu

Muistathan pitää lupauksesi lahjojen suhteen. Vanha muori kyllä muistaa hänelle luvatun hieronnan & sisko lupaamasi aamupalan.

Näiden lisäksi suosittelen koluamaan lähikirpparit, joista voit tehdä loisto kirjalöytöjä. Lahjaan voi näppärästi kirjoittaa “rakkaudella kierrätetty tai puhtaasti second hand”.

Inspiroiduitko sinä aineettomista joululahjoista?

<3: Piña

Miten välttää joulustressi?

Mietiskelin viimeyönä, miksi ihmiset potevat joulustressiä? Tuntuu, että se “yllättää” vuosittain kansan samalla tavalla kuin lumi autoilijat. Hätäsesti päin tolppaa. Etuvalot rikki pamahtavat autot vasten toisiaan. Hiipien se kehittyy, kuin hätäinen jarrutus ennen ketjukolaria.

Mun J-stressit on ennakoitu viimeiset parivuotta keskittymällä hetkeen. Luit oikein, tähän hetkeen. Tämä aika, jona silmäsi tutkailevat näitä kirjaimia ja muodostavat aivoissasi niistä sanojen kautta lauseita. Mielipiteitä. Vain tässä hetkessä näet elämän, joka silmiesi eteen avautuu.

Mitä silmäsi katsovatkaan? Jos olet tyytyväinen nyt, olet todennäköisesti sitä huomenna, ylihuomenna ja jouluaattonakin. Mikä voisi lamauttaa tyytyväisyytesi? Väitän, että et olisi avannut tätä postausta jos pieni tonttu-ukko olkapäälläsi ei muistuttaisi sinua joulusiivouksesta, lahjoista ja ruoanlaitosta. Sen tonttu-ukon kanssa voit joko kävellä käsi kädessä tuiskussa tai antaa sen johdattaa sinua stressisatamaan. Miten valitset?

iida-11

Mitä (sitten) jos -lista:

  • Kinkku palaa uuniin
  • Joulukuusen hankinta viivästyy
  • Kaupoista on loppu haluamasi joululahjat
  • ..et ehdi paketoimaan niitä kauniisti
  • Joulusiivous pitäisi tehdä, mutta milloin?

Me naiset varmasti stressailemme enemmän kuin miehet. Miehet ovat tiedettävästi elämässä “hieman” suoraviivaisempia, joten heitä ei pienet joulupyhät hetkauta. On kuitenkin hyvä muistaa, että matka kohti pyhäpäiviä on se itse tärkein. Joulussa toistuu sama kaava kuin uudesaavuodessakin: sitä odotetaan, suunnitellaan ja pissat housuissa jännitetään. Odotukset ovat kertakaikkiaan liian korkeat. Näin sisäinen perfektionisti kannattaa pyhien aikaan pakata lahjapakettiin ja sen sijaan valita humoristiset otteet. Näin välttää todennäköisemmin mm. stressin laukaiseman flunssan ja kuumeen.

iida-15.jpg
Käytiin kuvaamassa sopivasti jouluisissa väreissä Iidanmatkassa -bloggaajan kanssa.

Yritän itse muistuttaa itseäni siitä, että en sopisi liikaa menoja juuri ennen joulua. Kahvikutsuja, pikkujouluja, synttäreitä ja naapureiden kekkereitä. Miten priorisoida kallisarvoinen aika? Rauhoittuminen on mulle henkilökohtaisesti se Joulun juttu, sen vuoksi yritän olla ylibuukkaamatta liikaa itseäni. Koskaan ei kuitenkaan näe tarpeeksi tutuja & aina joku on mielensäpahoittaja.

Vinkkivitoset pyhiin valmistumiseen:

  • Pidä odotukset Joulun suhteen realistisina
  • Älä suostu kaikkiin kahvikutsuihin
  • Muista, että sukulaisesi ovat yhä (ihania) omia itsejään
  • Joulusiivous on mitä sen itse päätät olevan. Lakanoiden vaihto & tiskaaminen riittävät!
  • Nuku tarpeeksi – lue täältä lisää vinkkejä nukkumiseen
  • Raha ei ole este – käytä luovuuttasi: kierättys, kirpputorit, omat tarpeettomat tavarat jne. Joulun tarkoitus ei ole siirtää luottokorttilaskua tammikuulle!
  • Rakasta päivittäin.

Joulussa, kuten elämässä muutenkin ei sovi vertailla toisiin. Muiden odotukset ja ulkoiset paineet ovat kontroloitavissa. Muut ihmiset eivät istu sinun pöytääsi tai avaa sinun luovia joulupaketteja. Onni ei ole määriteltävissä ruoan määrällä, lahjojen arvolla, asunnon siisteydellä tai joulukorttien kauneudella. Ole siis lempeä itsellesi, niin Joulu pärähtää kuin punaviiniglögi!

Miten sä valmistaudut Jouluun, joko joululaulut raikaavat?

<3: Piña

MATKALLA UNIVIIDAKOSSA

Voiko unta siirtää seuraavalle päivälle ja tauottaa päiväunilla? Mitä tämä varsin usein ilmoille heitetty toteamus “aion nukkua viikonloppuna univelat pois”, tekee voimavaroillemme? Voiko olla, että tietoisen epätietoisesti ja aivan altavastaavan itsekkäästi siirrämme vastuuta nukkumisesta tulevaisuuteen? Nollaantuuko unipisteet jos nukkuu jo yhden viikon hyvin?

Muistan kouluaikoina nukkuneeni roughly 6-7h/yö ja kirineeni tunteja viikonloppuisin. Liikuin aktiivisesti (partio, juoksu, tanssi) ja olin valmis sänkyyn illan tullen. En muista rankkoja opiskelujaksoja ennen tenttejä, sillä en ollut hirveän aktiivinen psyykkinen ponnistelija. Voisin silti kuvitella, että opiskelijoille tekee tiukkaa nukkua tarpeeksi tenttiviikkojen ympärillä. Tunnit päivässä eivät yksinkertaisesti riitä, onko näin?

Itse pinnistelin teininä liian lyhyillä yöunilla, vaikka unen päästä olenkin aina saanut nopeasti kiinni. Tämä hereillä eletty elämä ja oleminen on vaan niin paljon siistimpää. Mulle jäi aikuisiälle päälle toi kouluajan nukkumistyyli, josta haluaisin pikkuhiljaa päästä eteenpäin. Olenkin satavarma, että pidempien ja parempien yöunien avulla, tämä nykyhetki olisi vieläkin coolimpaa. Siksi päätin pari viikkoa taaksepäin panostaa pidempiin yöuniin ja tutkiskella unen vaikutusta elämäni kulkuun. Ajattelin sheikata hieman rutiinejani ja katsoa, miten fyysinen ja henkinen puoleni ottavat vastaan enemmän unta.

En tiedä, olisiko unen pohtiminen tullut näin ajankohtaiseksi, ellen olisi palanut loppuun alkusyksystä. Mullahan meni syksy lähinnä nukkuessa, kun vuosien univelka vaan räjähti vasten mun kasvoja. Parin kuukauden unikooman ja uuden työpaikan saattelemana, nyt on aika oppia vanhoista virheistäni. Epätietoon jää, olisinko laittanut tähänkään mennessä tikkua ristiin, ellei pilkka olisi osunut omaan nilkkaan.

Hitaasti kynttilää molemmista päistä polttaneena ja siitä pikkuriikkisen viisastuneena, ajattelin kertoa nyt mun selkeistä univajeoireista ja mun top3 vinkit nukahtamiseen. Tosin, mun vinkeillä ei pitkälle pötki, sillä lista on varsinaisen lyhyt. Mulle ajan “puute” eli väärin priorisointi ja unen tarpeen vähättely on ollut selkeästi isompia ongelmia kuin nukahtaminen. Mun on vieläkin vaikea myöntää itselleni, että tarvitsen enemmän unta. Oonko mä jotenkin alitajuisesti omasta mielestäni more cool vähemmillä yöunilla? Tämä lista todistaa, että en tod:

Mun selkeät oireet univiidakossa:

  • Vaikea keskittyä
  • Huonotuulisuus & lyhyt pinna
  • Aamulla ei maistu ruoka
  • Toistuva päänsärky (nuorempana mulla oli paha migreeni ja päänsäryt ovat tulleet nyt aikuisiälle vasta takaisin)
  • En pysty olemaan luova
  • ..tai ajattelemaan tavoitteita seuraavaa minuuttia pidemmälle
  • Voisin nukahtaa mihin vain: ratikkaan, bussiin, junaan tai auton rattiin

Mikä mua auttaa nukahtamaan “top 3”

  • Seksi/orgasmi
  • Meditaatio/yoga
  • Pimeä ja kylmä huone

Univelat jätti toki arpensa, mutta nyt osaan kaikessa karmivuudessaan kuulostella paremmin mun kroppaa. Mulla huonosti nukkuminen lähti kerääntymään vuorotyön saattelemana joskus 16 vuotiaana. Ymmärsin kyllä matkan varrella nukkuvani liian vähän, mutta en silti tehnyt asialle tarpeeksi. Vuosien univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun yöunilla kuin hetkellisesti. Mutta aina on uusi yö & uusi mahdollisuus olla viisaampi kuin eilen. Voimme joka yö yrittää olla hieman viisaampia!

Jos sä haluat olla luova, kekseliäs, monipuolinen, ajatteleva, rakastava, kaunis ja virkeä hereillä ollessa: niin älä skippaa tai siirrä sun yöunia. Jätetään sivuun univiidakon paheet ja nukutaan yhdessä. Mä todellakin tahdon ja aion hypätä tänäyönä pumpuliunimaailmaan ajoissa.

Nähdäänkö siellä? <3: Piña

MITÄ OIKEASTI HALUAN ELÄMÄLTÄ?

Mitä haluan elämältäni? Miksi minusta tuntuu yhä näiden vuosien jälkeen, etten osaa vastata tähän kysymykseen? Tiedän, että siellä ruudun takana on paljon sielunsiskoja,  jotka pystyvät samaistumaan näihin fiiliksiin. Aion nyt syventyä aiheeseen kirjoittamalla. Oikeastaan, en odota löytäväni vastausta tähän kysymykseen koskaan. En usko, että siihen on edes lopullista vastausta. Haluan lähinnä avata omia tunnelukkoja ja löytää loppumattomalle ahdistukselle lievennystä. Mikäs sen parempi tapa, kuin pohtia, mitä todella rakastan elämässä ja mitä tekisin elämälläni, jos mitään rajoja ei olisi olemassa?

Haluan palata aikaan, jonka muistan huolettomana. Se oli aika peruskoulun jälkeen, jolloin hain fiilispohjalta eri ammattikouluihin, eri aloille opiskelemaan. Päätökset tein erittäin sponttaanisti, niitä oikeastaan punnitsematta tai syvällisemmin harkitsematta. Vaihdoin viimetipassa valintani, intuition pohjalta. Päädyin kokkikouluun, jolloin ymmärsin, että käsillä tekeminen ja luovuus ovat minulle tärkeitä asioita. Tuo kouluaika, eli vuodet 2009-2012, olivat minulle fyysisesti ja henkisesti erittäin raskaita.

Join paljon alkoholia, joka ei ollut hyvä kombo fyysisesti vaativan koulun ja raskaan työn ohella. Olin kokoajan väsynyt, mutta en antanut väsymykselle tarpeeksi tilaa. Tämä heijastui tietenkin kaverisuhteisiini, joista muutamat päättyivät draaman saattelemana. Lähdin noina vuosina yksin Espanjaan töihin ja palasin takaisin suurten tunteiden ja negatiivistenkin muistojen kera.

Koulunkäyntini kärsi lisäksi pahasti, sillä kamppailin kuukausia pahojen silmätulehdusten kanssa. Menetin näköni toisesta silmästä ja tulehdus levisi pahasti myös toiseen silmääni. Tilanne paheni nopeasti ja silmäni eivät pian sietäneet enää valoa, tuulta tai kosketusta. Tämä poissulki ulkona käymisen, telkkarin katsomisen ja no, kaiken mihin tarvitsee näköä. Lopulta makasin kotona peiton alla, sillä kivut silmissäni olivat niin viiltäviä. Näön hetkellinen menetys väärän diagnoosin vuoksi, siitä seurannut sairasloma ja silmäleikkaus opettivat minut arvostamaan terveyttäni. Lisäksi muistan ikuisesti ne muutamat ystävät, jotka kävivät tuolloin kotonani pitämässä seuraa.

Tuon ajanjakson mukana valmistuin koulusta ja lopetin tupakanpolton. Hyvä minä! Hain ammattikorkeakouluun, vaikka silloinen opettajani kertoikin selkeästi, että en tulisi koskaan sinne pääsemään. Olin kuitenkin päättäväinen! Tässä muuten huomaa hyvin sen, miten tärkeää on suhun uskovat ihmiset ja heidän antama kannustus. Tuohonastisen elämäni suurin pelastus oli mun entinen poikakaveri, joka tuki minua niin paljon etenkin koulun, työn ja terveyden kanssa. Jotkut mun ystävät onkin jälkikäteen sanoneet, että pelkäsivät mihin mun matka ois päättynyt ilman häntä. Olenkin super kiitollinen hänelle ja ihmisille, jotka muhun uskoivat.

Elämä antoi tuolloin, kuten aina, mulle ne ihmiset ja tapahtumat, kun vaan annoin niille tilaa tulla mun luokse.

green-18.jpg

Näin marssin innokkaana uuteen kouluun, Haaga-Heliaan, restonomin opinoille ja tapasin mun parhaat ystävät Marielan ja Lindan. Oltiin Mazan kanssa myöhässä ensimmäiseltä tunnilta ja tavattiin heti häpeärivissä luokan takana. Toi koulu antoi lukemattomia mahdollisuuksia työelämässä ja välillä pelottaa miettiä, missä oisin ilman noita opintoja. Vaikka dumaan välillä opinnot syvimpään helvettiin ja tuossakin koulussa olisi suunnattomasti enemmän potentiaalia, oon silti kiitollinen. Tässä aivan mieletön kiitoslista, noista vuosista 2012-2015:

  • Tapasin Marielan ja Lindan (+kasapäin muita upeita ihmisiä)
  • Olin vaihto-oppilaana Espanjassa, josta matkaan tarttui mun ihana hauvavauva Pancho (joka täyttää ensiviikolla 4vuotta)
  • Työskentelin ja reissasin Costa Ricalla kelan ja Haaga-Helian tukemana
  • ..tuettuna myös näissä paikoissa: New York, Pariisi, Lontoo, Espanja, Panama, Dubai, Abu Dhabi
  • Irtisanouduin mun vanhasta työstä, joka ei antanut mulle enää haasteita
  • Pääsin töihin Dubai World Trade Centerille
  • Tehtiin mazan kanssa opinnäytetyö Stop Huumeille ry:lle
  • Laihduin ja löysin liikunnanilon
  • Valmistuin <3

Noh, olen aika ylpeä itsestäni nämä asiat ylös kirjoittaneena. Mulle oli noiden opintojen jälkeen selvää, etten hetkeen halunnut lukea tenttikirjoja. Hain töitä tapahtuma-alalta, jolle erikoistuin opinnoissani. En kuitenkaan ollut valmis työskentelemään ulkomailla ja Suomen tapahtumaskenaario ei tuolloin tarjonnut mulle mitään. Halusin pikkuhiljaa pois ravintola-alalta ja irtisanouduin mun vanhalta työpaikalta. Halusin haasteita myynnin parissa ja äitini innoittama hain töihin kiinteistövälittäjäharjoittelijaksi.

Tuo puolivuotta oli niin raadollisen vaikeaa, niin rahallisesti kuin henkisesti, etten vaan kyennyt jatkamaan. Tykkään noista hommista yhä, joten ei tiedä vieläkö ne mua joskus kutsuvat luokseen. Jeesasin yhtä start-up firmaa tuolloin 2016, kunnes mua pyydettiin haastikseen elintarviketukkuun. Ajattelin, että se on pelastus pois tästä vuosien työn/koulun/omanelämän -rumbasta.

Miltä kuulostaa 8-16 työ, hyvällä palkalla? Mulle se kuulosti lottovoitolta, mutta monen asian summana päätyikin siihen, että mä väsyin entisestään. Nyt ollaan siis vuodessa 2017 ja tuo työ on takanapäin. Sain työstä järjettömän opin kappaleen, joista tärkein on oma hyvinvointi. Olin unohtanut sen taas laihtumisprosessin jälkeen ja tarvitsin selkeästi uuden herätyksen aiheeseen. Kävin eri terapeuteilla kesän aikana ja yritin löytää elämälle selkeämpää suuntaa. Jopa huvittavasti, yksi terapeutti totesi, että “sulla on niin monta asiaa, että pitäisi spesifioida, mikä se ongelma oikeastaan onkaan”. Hmm, niimpä! Tästäkö toteamuksesta pulitan 200€/h?

green-17.jpg

Kiitos ihanasta pikakampauksesta @hairbyemanuella

Kuten tiedätte, otin härkää sarvista ja tein ne muutokset, joita uskoin haluavani ja tarvitsevani. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen eksäni tukemana ja tämä on keväästä asti tuntunut oikealle ratkaisulle. Pitkästä aikaa sellaiselle päätökselle, josta en näe sinisilmäisenä negatiivista puolta. Olen saanut vaan ja ainoastaan hyvän fiiliksen, joka kerta kun olen näpyttänyt tänne tekstiä.

Aion jatkaa kirjoittamista ja luultavasti aloittaa videoiden tekemisen rinnalla. Ne tuntuvat kiehtovalta kombolta. Aion omistautua harrastuksilleni ja tehdä ohella mielekästä työtä, joka ei kuluta aivosolujani liikaa. Kun saan rahapussin balanssiin, ajattelin lähteä reissunpäälle. Vastaus tämän postauksen aiheeseen “mitä oikeasti haluan?” jää vielä pimentoon, mutta sen tiedän, että kirjaoppi ei minulle tuo onnea ja aion tunnustella omaa matkaani tasaisin väliajoin.

PS: Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti, tiedostan, että teksti oli päättömän pitkä. Jos pohdit samoja asioita kuin minä, niin kysy itseltäsi: Miten voisin elää elämääni niin, että minulla on todella hyvä olla? Aidosti. Ei muiden vuoksi, vaan itseni takia.

Ihanaa maanantaita!

<3: Piña