Ontto olo

Koko viikon oon halunnut jaksaa. On pitänyt etsiä uutta asuntoa, käydä työhaastattelussa, varata extra työvuoroja ja hoitaa juoksevia asioita. Tavallista arkea. Tämä viikko on ollut henkisesti raskaampi, kuin viikot ennen lomaa. Nukuin Marokossa hyvin, mutta arkeen palaaminen ei sujunut suunnitelmien mukaan. Jaksoin paahtaa torstaille, kunnes sitten väsymys otti taas vallan. Harmaa taivas ja lätäköiden täyttämä maa, eivät suoraan sanoen inspiroi. Vaikka kuinka latasin aurinkoenergiaa varastoon ja täytin ajatukseni vaahtokarkeilla.

Mulla on tosi tyhjä olo. Kotiin palaaminen ei ollut kotiin paluu, ilman kotia. Kevät on yleensä itselleni vuodenajan vaihtuessa positiivinen käännekohta. Nyt en tunne positiivisuutta, saati surua. En oikein tunne mitään. Sekin on sinällään tunne, joka viestii jostain syvemmästä ajatuksesta. Olen viimeiset päivät yrittänyt saada kiinni siitä, missä oikein mättää. Vaikka olosuhteet eivät ole ideaalit, en yleensä ole olosuhteideni orja. Päin vastoin, kroppani pyrkii selviytymään ja aivoni etsimään ratkaisua. Ehkä en ole oikeasti levännyt tarpeeksi? Antanut aivoilleni tilaa vain olla?

Huomaan, miten vaikeaa päätöksien tekeminen on. Annoin itselleni viikon loman ja siirsin pakollisten päätösten tekoa. Tiesin kyllä jo syvällä sisälläni, mitä valitsen, mutta en tiennyt, olenko valmis sanomaan sitä ääneen. Koska ääneen sanottuna, asiasta tuleekin totta. Osa valinnoista ei ole sellaisia, joita olin ajatellut tekeväni tai mitkä sopisivat elämäni jatkumoon. Tuo tyhjä olo kumpuaa varmasti siitä, että olen keskittynyt selviytymiseen. Vaikka se on olennaista tällaisessa tilanteessa, ei se ole optimaalinen tila tehdä päätöksiä.

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

contact@pinaycoco.fi

JÄTÄ KOMMENTTI