Olen kasvanut naisesta äidiksi

Tiedä sitten, onko menneet viikot olleet liian stressaavia ja kuormittavia, mutta nyt olo on todella kevyt. Sain niinsanotusti pakolliset asiat hoidettua pois alta, enkä stressaa enää olemattomia deadlineja. Muutama postaus on kyllä vielä työn alla, mutta mikään ei ole pakollista. Vaikka pakko onkin paras opettaja, on ihana kutsua rentous luokseni hektisen kuukauden jälkeen.

Jos vauva päättäisi syntyä tänään, olisin valmis. En ehkä henkisesti aivan täysin rentoutunut, mutta ajatuksen tasolla, valmis. Voisin jopa sanoa, että koko loppuviikon, olen enemmän tai vähemmän, ollut rento. Mieleni on rento tulevasta muutoksesta, enkä fyysisesti jännitä kroppaani. Olemme käyneet yksityisen synnytysvalmennuksen ja valmistautuneet tulevaan doulamme kanssa. Molemmista tulen kertomaan ja kirjoittamaan teille omat postaukset!

Jos haluat startata synnytysaiheisten postausten lukemisen, suosittelen aloittamaan: Toiveeni on orgasmi synnytyksen aikana -postauksesta. Katso myös yhteisvideo: Doula tukena synnytyksessä. Tällä viikolla olen pohtinut omaa synnytystoivelistaani. Ajattelin tehdä oman toivelistan doulalle, puolisolle ja sairaalahenkilökunnalle. En mitään sivujen mittaisia sepostuksia, vaan lyhyet tekstit kaikille.

Valmistautuminen tuo itselleni rentouden tunnetta. Semmoisen olon, että olen kontrollissa. Kaikki ovat sanoneet minulle, että turha sitä toivoa liikoja. En koe, että toivon liikaa yhtään mitään, luotan vain omaan kroppaani. Olen kyllä pohtinut mitä jos -skenaarioita päässäni, jotta en sitten tilanteen tullen jähmettyisi täysin. Jos olisi tarve sektiolle, en ahdistuisi siitä. Jos se on vauvan terveyden ja minun terveyden puolesta ainut vaihtoehto, sitten se on paras olemassa oleva vaihtoehto.

Uskonkin, että isossa roolissa rennon mielentilani kanssa, on ollut synnytykseen valmistautuminen. Kysyin seuraajiltani instagramissa, että tarvitseeko synnytykseen valmistautua ja 14% vastasi, että ei. Jäin miettimään, miten nämä vastaajat, ovat voineet synnyttää rennoin mielin? No, olemme yksilöitä ja jokainen tekee tyylillään. Itselleni koko viimeinen kolmannes on mennyt synnytys mielessä. Välillä olen jopa turhautunut, sillä aihetta ei ole päässyt karkuun.

Tänään on raskausviikko 36+3, eli laskettuun päivään on 25päivää. Toisin sanoin, tapaamme pikkuisen viimeistään lokakuun lopussa, eli 39 päivän päästä. That’s crazy! Tuntuu, että koko elämäni on valmistanut minua tähän. Äitiyteen. Tiedän, että minusta tulee paras äiti lapselleni. Raskaus valmistaa tulevaa äitiä, niin fyysisesti, kuin henkisesti tulevaan. Ei ole huuhaata, että masuasukin on suunniteltu kasvavan kohdussa 9kuukautta. Se on silkkaa tiedettä!

Jos nyt ajattelen, että millaista elämäni oli ennen raskautta, tuntuu se niin absurdille. Ajattelen tässä ja nyt, että minulla on kaikki, mitä voisin koskaan toivoa. Olen kasvanut äidiksi raskauden aikana. Olen jo nyt äiti, olen ollut sitä koko raskauden. Äitiys ei ala vauvan syntymästä, se alkaa siitä, kun sikiöstä kasvaa vauva. Ainakin minun mielessäni, se kulkee näin. En malta odottaa pienen lapsemme ensimmäistä syntymäpäivää. Siitä tulee varmasti unohtumaton hetki, meille ja pojalle!

JÄTÄ KOMMENTTI