Myrkylliset ihmissuhteet

Avasin eilen ajatuksiani Instagramin puolella omista ihmissuhteistani. Aihe herätti ennennäkemättömän paljon kuhinaa, sillä sain peräti kymmenen toistaan pidempää viestiä seuraajiltani. Halusin kirjoittaa aiheesta lisää, sillä kirjoittamalla pystyn itsekin paremmin jäsentämään ja oppimaan itsestäni. Laajennetaan hieman tuota eilistä keskustelua teemalla, myrkylliset ihmissuhteet.

Tapaamme elämämme aikana ihmisiä, jotka ovat, kuin epäkypsiä avokadoja. Kaikkialta kovia, sisältä raakoja ja ulospäin itsekkäitä. Luonteenpiirteinä voi heijastua itsekkyys, lapsellisuus, vainoharhaisuus tai kateellisuus. Tällaiset ihmiset ovat ennenkaikkea myrkyllisiä itselleen, mutta tiedostamattomasti myös toisille. Yhdistävä tekijä näiden ihmisten kesken on se totuus, että he eivät tuo elämäämme mitään positiivista, vaan päinvastoin synnyttävät negatiivista energiaa.

Myrkyllinen ihminen on jopa itselleen vaarallinen ihmiskunnan luoma koneenkappale, joka tiedostamattomasti vetää puoleensa negatiivisuutta. Ihminen on tiedostamattomasti negatiivinen, koska en usko, että kukaan valitsisi tietoisesti negatiivista polkua. Tällainen ihminen ei ole syntynyt sellaisena, joten hän ei välttämättä tunnista olevansa pessimistinen tai alavireinen. Sillä negatiivisuus ja positiivisuus synnyttävät lisää itseään lumipalloefektin tavoin, on sanomattakin selvää, että vaurioitunut mieli synnyttää lisää vaurioita.

Jos (ja toivottavasti kun) ihminen herää tästä tiedostamattomasta matkasta, tapahtuu se usein, jonkun katastrofin saattelemana. Tuo katastrofi voi olla läheisen ihmisen kuolema tai muu omassa elämässä tapahtuva iso muutos. Tuo muutos avaa silmät sieltä pimeyden keskeltä, josta sitten alkaa se matka egon ohittamisen läpi, kohti omaa sisintä. Mielen voimalla, positiivisuuden kautta, ihminen vetää puoleensa lisää positiivisia asioita ja ihmisiä. Voin puhua aiheesta joskus pidemmin, mutta tämä kulkee nimellä Law of Attraction.

pinaycoco_lisbon_hippiedress-16.jpg

Tässä vaiheessa haluan korostaa sitä, että myrkyllinen ihminen ja myrkyllinen ihmissuhde ovat kaksi eri asiaa. Myrkyllisessä ihmissuhteessa voi olla kaksi ihanaa ihmistä, jotka eivät yksilöinä ole myrkyllisiä. Tuo “myrkky” eli “tuhoisuus” johtuu siitä, että nämä kaksi ihmistyyppiä, eivät yksinkertaisesti pysty yhdessä rakentamaan tervettä ja kunnioittavaa ihmissuhdetta.

Itse pystyn peilaamaan tätä menneisiin parisuhteisiin ja ystävyyssuhteisiin. Kun kaksi upeaa sielua tapaavat toisensa, rakastuvat ja sitä kautta pariutuvat -toivovat he luonnollisesti suhteelle myös jatkoa. Suhteen alkuhuuman jälkeen olen itsekin huomannut pientä laantumaa, kun odotukseni toista kohtaan eivät olekaan täyttyneet. Sanana “odotus” pitää sisällään ylimaalisen paljon ja sana viittaa vahvasti tulevaisuuteen. Sillä huomisesta ei ole takeita, liikaa energiaa ei kannata säästellä tulevaan.

Pääpointtini tässä parisuhdeasiassa kuitenkin oli, että tiedän monen naisen turhautuneen, pettyneen ja ahdistuneen puolisoonsa. Olen itse ollut yksi heistä. En ole ymmärtänyt syytä sille, miksi rakkauteni on muuttunut piikittelyksi. Tiedän tajunnan tasolla, että rakkaudelle ei ole vastakohtaa, eli ei ole olemassa mitään, mihin rakkautta voisi peilata. Rakkauden vastakohta ei ole viha, sillä rakkaudella ei yksinkertaisesti ole vastapuoliskoa. Se vain on. Kuitenkin se kadonnut romantiikka ja intohimo uskottelevat, että tuohon toiseen ei olekaan enää rakastunut ja jotain puuttuu.

Niin sanottu “oikea parisuhde” on sellainen, joissa kaksi ihmistä saavat olla luonnollisesti, täysin vapaita omia itsejään. Ei ole kyse siitä, että toinen “yhtäkkiä muuttuisi” tai “kasvamme erilleen” sillä puhdas rakkaus ei erota ketään. Ympäristö ei erota ketään, eikä todellakaan kukaan kasva erilleen. Kaikkia ihmissuhteita ei vain ole tehty hamaan asti kestäväksi ja jos nämä kaksi ihmistä eivät tee yhdessä pysyviä muutoksia parisuhteessa, tämä ihmissuhde tulee päätökseen. Jotkut ihmissuhteet ovat vieraillakseen, toiset pysyäkseen.

Jos parisuhde tai ystävyyssuhde ei ole kunnioittava, ajan kanssa puolisot/ystävykset rupeavat myrkyttämään toisiaan ja käyttäytymään tuhoisasti. Tämä voi näkyä esim. pettämisenä, pakoiluna tai piikittämisenä. Itse allekirjoitan tämän tuhoisuuden todeksi, sillä näin on käynyt molemmissa pitkissä parisuhteissani (en puhu nyt pettämisestä). Mikään mitä toinen ihminen on tehnyt puolestani, ei ole riittänyt. Suurin osa eksieni teoista ovat päinvastoin suututtanut, sillä olen kuunnellut egoni ääniä riitatilanteissa. Näin minä ja entinen kumppanini, olemme itse myrkyttäneet suhteemme sanallisesti ja vaipuneet fyysisesti loputtomaan uneen.

lisbon_portugal_kamukuvat_2018-5

lisbon_portugal_kamukuvat_2018-6

Mitä me kaikki sitten haluamme ihmissuhteilta? Uskallan väittää, että haluamme tuntea olomme hyväksytyksi ja rakastetuksi. Mitä enemmän tunnemme itseämme, sitä paremmin tiedämme, millaisia suhteita haluamme vaalia. Olen huomannut viime aikoina pohtineeni erityisen paljon sitä, ovatko jotkut suhteet minulle enemmän taakkoja, kuin aarteita.

Olen ymmärtänyt, minkä vuoksi eksiin kannattaa pitää eron jälkeen tarpeeksi pitkä paussi ja palata tiiviiseen yhteydenpitoon hieman myöhemmin. Omalle mielenterveydelleni teki hyvää enemmän tai vähemmän pitää eksän näkemisestä ja hänelle soittelusta taukoa. Se teki hyvää mielenterveydelle ja tunsin breikin jälkeen olevani taas ihan mukava ihminen. Tiedättekö, tämä on vielä sangen hauskaa -sillä jos tunnette eksäni, tiedätte, että hän on maailman suloisin ihminen kaveriporukassa.

Kuitenkin meillä kahdella on aina olleet yhdessä todella omituiset energiat, jotka ovat sitten räjähtäneet riitoihin. Miten vähän olenkaan arvostanut tai kunnioittanut itseäni tuossa suhteessa ja miten paljon viisaampi olen tänään. Muutos on tapahtunut sisälläni ja se on tarvinnut tilaa syntyäkseen. Jos sinä kamppailet tällä hetkellä suhteidesi kanssa, anna ajan parantaa. Se kliseisesti tekee niin ja on lisäksi lohduttava räkärätti johon niistää..

Pikku-ukot ovat käyneet sisälläni myös taistelua sen suhteen, että pystynkö luopumaan muutamasta vanhasta ystävästäni. Prosessi on jo käynnistynyt aikoja sitten, mutta olen itse yrittänyt vetää hätäjarrusta vastaan. On ollut vaikea myöntää itselle, että toinen ei kenties välitä enää tai se välittäminen on muuttanut muotoa. Ystävät saavat lapsia, avioituvat ja asuvat pidemmällä. Arki kuluu perheen ympärillä, eivätkä puheenaiheet kohtaa.

Onhan se selvää, että mullakin tulee mitta täyteen jossain kohtaa. Että, neljännet babyshowerit vuoden sisään ovat yksinkertaisesti liikaa ihmiselle, joka ei ole valmis asettumaan aloilleen. Tässä kohtaa on luonnollista, että ystävyyssuhde lähtee eri suuntiin. Sitä ei kuitenkaan tarvitse ylispekuloida, sillä omalla aktiivisuudella pystyy kuitenkin osoittamaan toiselle välittävänsä. Voi lähettää jouluna kortin tai synttäreille ilmapalloja. Vanhaa ystävää voi muistaa lämmöllä, sen sijaan, että ahdistuisi siitä, että “toinen tarvitsee nyt väkisin nähdä, lapsi toisessa kainalossa rinta valmiudessa imetykseen.”

pinaycoco_lisbon_hippiedress-15

pinaycoco_lisbon_hippiedress-14

Missä siis menee raja, jos oma mielenterveys tuntuu olevan vaakalaudalla? Kun vanha ihmissuhde ei tue hyvinvointia, vaan päinvastoin, vie enemmän, kuin antaa? Haluan antaa viimeiseksi vinkiksi sen, että kuuntele energiakenttiä. Kuuntele mitä syvällä sisällä tunnet ja jos koet epävarmuutta tunteistasi, kysy toiselta rehellisesti, onko kaikki hyvin.

Laita itsesi sellaiseen asemaan, että voit kävellä joka päivä pää pilvissä, tietäen, että et olisi voinut kohdella toista enemmän rakkaudella. Puhdas rakkaus saattaa karkoittaa ihmisiä, jotka eivät ole vielä valmiita vastaanottamaan tuota rakkautta. Ei ole oikeaa tai väärää valintaa, on vain vaihtoehtoja. Kaikki vievät lopulta sinne, minne sinun kuuluukin mennä. Kuuntele universumia, se tukee matkaasi täällä maapallolla.

<3: Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW