Muutto ei ole koskaan tuntunut näin vaikealta

Mä muutan. Tarkalleen ottaen 10 päivän päästä, minä, mun vaatekassit ja Pancho siirrytään väliaikaismajoitukseen. En oo aloittanut pakkaamista, ei sillä, että mulla paljoa pakattavaa tulisikaan. Pakkaaminen on vain muistuttanut siitä faktasta, että on aika mennä eteenpäin. Päästää irti nykyisestä ja mennä kohti tuntematonta. Mun kohdalla se tuntematon on sitä konkreettisesti, sillä tähän asuntoon on ladattu todella paljon energiaa.

Tää on ollut mun työskentelypesä, turvasatama, kyynelten virtaustuokio, lounashetki kaksin, yhden illan pesä ja lauantainen lounashetki. Oon kokenut niin paljon tässä asunnossa viimeisen 1,5 vuoden aikana, että en usko yhdenkään asunnon pystyvän täyttämään tätä tyhjiötä. Uusi vuokralainen kävi eilen katsomassa tätä kämppää ja meillä klikkas heti. Hän oli myös luovan työn lähettiläs ja sanoikin, että tässä asunnossa on vain sitä jotain.

Se joku jää nyt tänne asuntoon hänen kanssaan. Ja kyllä se mua surettaa ja tavallaan kadettaa. Että joku mun oma, mulle niin tärkeä, onkin nyt toiselle sitä. Ja että mikään ei oo ikuista ja mun on vain mentävä eteenpäin, vaikka en haluaisi. Tää muutto tuli mun eteen ja tein tosi nopean päätöksen asian kanssa. Puntaroin sitä päivän. Jos olisin miettinyt yhtään pidempään, en olisi varmaan pystynyt toimimaan. Suurin ratkaisevin tekijä muuton kannalta oli suihku, tarvitsen sellaisen.

Monet frendit ovat sanoneet tän olevan ihan mun näköinen ja itse olen samaa mieltä. Toiselle roska, minulle aarre. Keltainen väri on rauhoittanut ja auttanut keskittymään. Valkoisen kolkot seinät muualla saavat ihoni kananlihalle, en halua sitä. Olen tottunut värien loistoon ja auringon pilkahdukseen keltaisella seinällä. Vuokrakämppiä harvemmin kuitenkaan maalataan värikartan jokaisella värillä, joka on sääli. Suomalaiset pitävät hillityistä sävyistä.

Seuraavassa asunnossa värejä on hyödynnetty ovissa ja ikkunankarmeissa. Ne ovat kirkkaan turkoosit. Vihaan vihreää, joten ne saavat lähteä heti ensitöikseen! En tiedä vielä kenet palkkaan maalaushommiin, mutta ne karmit saavat nyt uuden kuosin. Ja selvennykseksi, uuden kämpän vuokranantaja on turkkilainen, joka selittää tämän turkoosi-innostuksen. Jos sulla on maaleja lojumassa kaapissa, mä otan mielelläni ne vastaan! Tarvitsen ainakin valkoista ja mustaa peittämään nuo turkoosit sävyt.

Yritän nyt päästää tosissaan irti ja aloittaa pakkaamisen. Pohtia, mistä hankin huonekalut ja kuinka saan asunnosta asuttavan. Nyt se lähinnä muistuttaa toisen omasta, toiselle rakkaasta. Mutta mistä itse löydän sen rakkaan asunnossa? Kun en tuntenut sitä jotain vatsanpohjassa? Oliko tämä muutto yksi iso virhe?

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

2 Comments

  1. >> Hän oli myös luovan työn lähettiläs ja sanoikin, että tässä asunnossa on vain sitä jotain.
    Ja säkin ilmeisesti oot luova, tai siis “luova” ?!?!? Hitski mitä schaissee…

    1. Moi Janni,
      Miksi olet sitä mieltä, että työni on paskaa eikä luovaa? Voihan luova työni olla sinun mielestäsi paskaa, mutta voisit toki perustella kommenttisi. Tässä tapauksessa, eli uuden vuokralaisen kanssa, molemmat valokuvaamme harrastuksena.
      yst. Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI