Muiden ihmisten mielipiteet

Kirkonkellot aamuhämärässä, karvainen koira kainalossa ja uuden aamun aatokset laskiaispäivän koitossa. Olin kirjannut kalenteriin “jaa blogissa laskiaispullan ohje.” Kävi kuitenkin niin hassusti, että päivät vain kuluivat, eikä pullaa tehnyt mieli leipoa. Laskiaissunnuntai saapui kuin tyhjästä, kuten kaikki päivät tänä vuonna. Aika menee niin nopeasti. Miten haluan kallisarvoisen aikani käyttää? Elämäni suunta on jotenkin saanut erilaisen käänteen ja ajattelen asioista hyvin optimistisesti.

Jos ennen suoritin jopa vapaa-aikani, nykyään jätän kalenteriin tyhjää tilaa. Tuo valkoinen tyhjä aika aikataulujen välissä antaa sen täydellisen tilan luovuudelle. Aina ei synny mitään suurta, mutta hyvin usein siirtymisten välissä, koen “ahaa” elämyksiä. Ymmärrän siis asioita ja saan selkeyttä tekemisiini. Olen jättänyt puhelimen näpräämisen julkisissa kokonaan pois ja laittanut sen sijaan kuulokkeet päähän. Niistä pauhaa pääosin mantra tyylisiä hengellisiä biisejä.

Olen oppinut antamaan itselleni anteeksi. Tajusin sen eilen, kun joogamessuilla törmäsin moniin tuttuihin kasvoihin. Ennen olisin jälkikäteen spekuloinut sanomisiani, kenties miettinyt, miten toopelta sanomani kuulostikaan. Vaikka olisin kuinka aidosti ollut oma itseni, olisin silti halunnut parantaa taitojani keskustelijana. Taustalla tuossa itsensä soimaamisessa on ollut kehitys. Olen halunnut kehittyä kuuntelijana ja puhujana. Oikea suunta ei ole kuitenkaan itsensä jälkikäteen soimaaminen, vaan anteeksi antaminen.

Kukaan ei muista huomenna, jos sanoin tänään jotain vähän hölmöä. Heitin kehnon läpän tai selitin huonosti tarinan. Olemme ihmisiä ja erinäiset sanalliset mokat ovat inhimillisiä. Kaikki kuuntelijat toivovat puhujan onnistuvan, eikä epäonnistuvan. Silti olen itse hiton monet kerrat tunkenut pääni tyynyyn ja ajatellut, että hitto vie, miksi menin laukomaan moisia typeryyksiä. Käykö teille koskaan näin? Että sanojen muotoilu on haastavaa ja tulette väärinymmärretyksi. Tai ainakin omassa päässä jäätte miettimään muiden mielipiteitä sanomisistanne.

pinja_bulgariaratchet-2

Oon kasvanut tosi paljon ulos tästä muiden miellyttämisen tarpeesta. Mun ei tarvitse miellyttää ketään, paitsi itseäni. Toki työympäristössä joutui aika ajoin nielemään sanansa ja hyväksymään paikkansa. Mun päältä ei kuitenkaan ole koskaan saanut kävellä ja olen sanonut suorat sanat, jos olen eri mieltä jonkun kanssa. Palautetta voi antaa rakentavasti, sen ei tarvitse olla tylyä. Kun tämän iskostaa päähänsä, tulee elämästä niin paljon parempaa! Olemalla yber positiivinen kaikissa tilanteissa ja antamalla rakentavaa palautetta toiselle ihmisille, saavuttaa pitkällä juoksulla paljon parempia tuloksia, kuin olemalla ilkeä.

Hyvä kiertää, pitkänkin ajan päästä. Millaisena haluat ihmisten muistavan sinut? Onko se tarkka, empaattinen ja huomioonottava? Vai kenties tarkka, ilkeä ja piikittelijä? Oman mielipiteensä voi esittää kauniisti tai ilkeästi. Itse muistan jok’ikisen ilkimyksen, joka eteeni on tullut mussuttamaan laskiaispulla suussa. Olen kuunnellut, hymyillyt ja vastannut jopa tuntemattomille kassajonossa: “Kiitos mielipiteestäsi, olisit voinut tuoda sen esille hieman kauniimmin. Mukavaa päivän jatkoa!” Tiedän olevani tuossakin hieman vittupää, mutta parempi vastata edes näin, kun pahoittaa mielensä ja olla hiljaa.

Olen opettanut itseni tuohon suorasanaisuuteen ja sanavalmiuteen. Pystyn erilaisissa tilanteissa hyppäämään toisen ihmisen saappaisiin ja kommunikoimaan hänenkin päänsä sisällä. Joskus nämä keskustelut päätyvät ulos suustani, kuten naapurilleni sanoin, hänen kiroillessaan perääni: “Kiitos mielipiteestäsi. Voisit harkita sanavalintojasi kirosanojen suhteen, sillä sinulla on pieni lapsi rattaissa.” Tilanne päättyi niin, että mies moikkasi minua seuraavan kerran iloisesti, eikä valittanut enää koskaan. Opetinko häntä? Kenties. Hän ainakin opetti minua.

Muiden ihmisten mielipiteillä sinun elämästäsi, ei aikuisten oikeasti ole mitään vitun väliä. Se, onko perheesi sitä mieltä, että sinun tulisi asettua aloillesi ja perustaa perhe, on täysin toissijaista. Jos haluat matkustaa ja elää villiä sinkkuelämää, tee se! Elät kerran, etkä elä perheellesi tai ystäviesi mielipiteille. Toki ympärille poksahtelevat odottavat äidit ja yhteen hitsautuneet perheet, saavat kyseenalaistamaan omia päätöksiäsi. Se on täysin normaalia. Voit kuitenkin aina valita itse ja voin paljastaa, että salaa ne perheelliset pariskunnat, ovat hieman kateellisia vapaudestasi.

Puntaroin itse muiden ihmisten mielipiteitä isojen päätösten kynnyksellä. Sellaisten elämänmuutosten kohdalla, jolloin epäröin. Fakta on kuitenkin se, että ihmiset ovat niin keskittyneitä omaan elämäänsä, että he eivät ehdi spekuloida sinun tekemisiäsi. Jengi saattaa laittaa sydämen instagram kuvaasi, mutta that’s it. Siihen päättyy heidän aivokapasiteettinsa elämääsi kohtaan. Heillä on oma ihana elämänsä, johon ladata täydet paukut. Ja niin on minullakin.

Sen vuoksi, olen päästänyt irti jopa siitä ajatuksesta, että “mitä isäni ajattelisi tästä?” Koska ajatelkoot, mitä ajattelee. Se ei muuta minun ja hänen välejään. Voin kirjoittaa tekstin pillusta tai seksistä ja isäni on silti isäni. Jos jäisin maahan makaamaan, pohtimaan, mitä te ajattelette minusta, ei olisi tätä blogia. Ei olisi tätä kanavaa, johon purkaa ajatuksia, koska olisin liian keskittynyt ulkopuolisten ajatuksiin. Jos oma ajatuskanavani on puhdas, tuotan rehellistä tekstiä. Luuletteko, että Henriikka Rönkkönen on kirjoittanut pillupieruista isänsä ajatusten voimalla? Tuskin.

Mene, tee, nauti ja loista! Sinulla on yksi elämä, milloin ajattelit elää sitä itsellesi?

Pinja Mitrovitch (2)Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

contact@pinaycoco.fi

JÄTÄ KOMMENTTI