Miten päästää irti tulevaisuuden peloista?

Vaikea aloittaa introa tälle aiheelle. Mun on yksinkertaisesti vaikea tällä hetkellä tehdä yhtään mitään. Mun on vaikea päästää irti. Vaikea ymmärtää, mistä edes yritän päästää irti. En pysty sormella osoittamaan, yritänkö päästää irti menneisyyden tapahtumista, tulevaisuuden toiveista vai itsesäälistä, jossa vellon. Yritän kontrolloida niin tiukasti oman elämäni kulkua, että se on päättänyt pysähtyä.

Etsin vastausta jokaisesta hetkestä, tilanteesta ja kohtaamisesta. Kaikista kasvoista, kolhuista, kivuista ja katkeruudesta. Irti päästämisellä ei ole alkua tai loppua, se vaan on. Olen jo vuosia prosessoinut mennneisyyttäni, mutta en halua tuoda sitä liikaa nykyhetkeen. Sen sijaan olen pyrkinyt olemaan enemmän läsnä, sanan jokaisessa solumuodossa. Se on vaikeaa, sillä ajattelen alinomaa alitajuntaisesti eteenpäin.

Se on minulle opittu ja tuttu tapa: tehdä to do-listoja, suorittaa työelämässä, harrastaa koiran kanssa, nähdä paljon ystäviä, käydä aamuisin joogassa ja iltaisin pitkillä lenkillä. Kun vuorokaudessa on rajattu määrä tunteja, ei tällä elämäntyylillä jää tarpeeksi aikaa luovuudelle. Uskonkin, että ilman kirjoittamisen vapautta en pysty toimimaan. Jos saan viikossa yhden illan aikaa kirjoittamiselle, miten pystyisin olla luova? Entäs jos en ole keskiviikko iltana klo 20 luovalla päällä?

Tässä tulee se haaste, mistä kirjoitinkin eilen instagramissa. Tuntuu, että tuhlaan elämääni väärien asioiden parissa. Tuntuu, että nyt olisi oikea aika toimia – tehdä päätös. Pitkäjänteinen päätös tulevaisuuden varalle. Mutta, mikä päätös? Mikä suunta? Ja näin se kiteytyi yhden tuttuni sanoista: ” Sun pitää lopettaa liika miettiminen hetkeksi, sun mieli on niin täynnä, että sen tarvii tyhjentyä. Usko pois, kaikessa rauhassa asiat loksahtaa paikoilleen. Silloin kun on hiljaista luovuus astuu esiin.”

pinja_yogi-2.JPG

Jokainen sana täynnä totuuden hippuja. Me ihmiset ei kuitenkaan olla sellaisia, että pystyttäisiin lopettamaan ajattelu seinään. Se vaatii työtä. Työtä, jolloin pitäisi olla tekemättä totuttua työtä, vaan nimenomaan keskittyä tekemättömyyteen. Toiselta nimeltä tämä on meditaatio. Jäin eilen piiiitkästää aikaa joogan jälkeen lyhyelle meditaatiosessiolle Sagayogalle, Eevan järjestämänä. Pelkästään hiljaa istuminen 30minuuttia tuotti haasteita. Saati, että olisin siinä hetkessä päässyt syvemmälle itseeni.

Nyt sen kuitenkin aloitin uudestaan ja pyrin vaalimaan sitä edes viikottaisella tasolla arjessani. Muistan, kun meditoin aktiivisesti joka ilta, ihan lyhyitäkin pätkiä. Tuolloin rauhotuin huomattavasti, enkä kokenut elämääni enää niin kiireelliseksi. (En sitä tälläkään hetkellä tunne, oikeastaan jopa janoan hieman nopeatempoisempaa arkea. Hullua? Tarvita samalla luovuudelle aikaa, kun sisällä tuntuu kiireettömältä. Hyvin ristiriitaista.) 

Yritän tässä sitten olla yrittämättä stressata, jotain mitä en ymmärrä. Sekä päästää irti jostain, jota en näe. Sillä lauseenakin tuo on pelkkää kysymysmerkkiä, on irtipäästämisessä kohdallani varmasti kyse epätoivoisesti tulevaisuuden peloista. Sillä tulevaisuudessa ne lymyävät, eivät tässä hetkessä. Joten pyrin meditoimalla kääntymään sisään itseeni, tiedostamattomaan tilaan. Luottamaan. Uskomaan. Kasvamaan.

Herään huomiseen hyvällä asenteella ja energialla. Luotan universumin voimaan, vaikka se onkin uusi ystäväni. Se vaatii matkalla pieniä muistutuksia siitä, että kukaan ei ole puukottamassa minua selkään. Että voin huoletta hyppää kyytiin ja jos vauhti käy liian kovaksi, osata hidastaa, ennen kuin jäljellä on enää hätäjarru.

Onko kenelläkään muulla koskaan samanlaisia ajatuksia tai vaikea päästää irti jostain? <3: Pinja

1 Comment

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW