Miten minusta tuli näin vihainen

Raskaus ja raivokohtaukset. Hetken päästä olen jo rauhoittunut, mutta siihen on vielä matkaa. Juuri nyt näen punaista, päätän mennä kuumaan suihkuun ja suljen silmät. Hengitän syvään. Kohta se helpottaa.

Joku viisas ystäväni kysyi taannoin minulta, mikä on ollut raskaudessa vaikeinta. En osannut vastata siltä seisomalta, koska raskaus on kokonaisuudessaan ollut minulle hyvin onnellista aikaa. Innostun herkemmin ja olen onnellisempi, ihan vain perus arkijutuista. Se huippu, jota koen, on todella terävä. Jopa niin terävä, että pelkään, että en ansaitse sitä kaikkea onnea. Pelkään, että joku vie sen pian minulta. Niin hyvältä se tuntuu. Olla raskaana.

Jos ja kun tipun sieltä onnellisuuskuplastani, tipun lujaa. Se tiputus muistuttaa sellaista kaksisuuntaisen mielialahäiriön kulkua. Toisena hetkenä olen super tehokas, energinen ja onnellinen. Sitten hetken päästä olen kuin psykopaatti, joka toimii putkinäköisesti. Varmasti hieman pelottavastikin ulkopuolisen silmin. Luonteeni muuttuu kylmäksi ja empatiakykyni katoaa. Persoonani muuttuu ja toimintaani tuntuu ohjaavan, joku ulkopuolinen käsinukketaiteilija.

Sain eilen blogiin kommentin liittyen tähän tekstiin, jossa avauduin stressistäni. Inspiroiduin kommentista niin, että halusin tuoda teille esille senkin puolen, että en ole itse hauras pyhimys suhteessamme. Osaan olla todella inhottava. Mielialani vaihtelevat päivittäin, usein monta kertaa päivässä. Alamäet ovat todella jyrkkiä ja ylämäet hyvin korkeita. Poikaystäväni on vaikea pysyä kärryillä, millä tuulella herään aamulla. Milloin olen palosireeni ja milloin tyyni joenpinta. Siinä on varmasti vaikea yrittää mukautua toisen mielialoihin, kun omatkin mielialat vaihtelevat.

Kuvat: Iidanmatkassa

Sain mm. eilen illalla töiden jälkeen riidan aikaiseksi. Aloitin riidan ihan itse, vaikka sen kasvuun tarvittiinkin kaksi ihmistä. Juttelimme siitä, mihin parisuhteemme on menossa ja mitkä tekijät, eivät ole suhteellemme hyväksi. Mukaan keskusteluihin tuli entiset siipat ja ihmissuhteet, jotka eivät tee hyvää meidän kummankaan mielenterveydelle. Jos joku meitä kahta yhdistää, niin se, että olemme todella miellyttämisenhaluisia. Meidän on vaikea sanoa EI ja helppo sanoa KYLLÄ.

Terapeuttimme sanoi viisaasti viimeisellä tapaamisellamme, että kaikkein tärkein hetki parisuhteessa on se tunti, kun kohtaamme toisemme pitkän työpäivän jälkeen. Se tunti, kun haluamme innoissamme kertoa toisellemme päivämme sisällöstä. Se tunti, jolloin toinen on viettänyt koko päivän kotona ja toinen vasta saapuu kotiin. Se tunti, jolloin katseet kohtaavat. Jos sen tunnin yli pääsemme seuraavana vauvavuotena, olemme voittajia. Silloin voimme sanoa tehneemme kaikkemme. Okei, hyvin karrikoidusti, mutta tajusitte varmaan pointin.

Ajattelen, että minussa on paljon kestämistä. Olen hyvin temperamenttinen sielu ja olen erittäin altis kritiikille. Minulla on mielipide kaikkeen, myös asioihin, jotka eivät kosketa minua pätkän vertaa. Olen äkkipikainen rakastaja ja äkkipikainen vihamies. Toisinaan olen tunteitteni orja, jolloin otteen minusta ottaa egoni. Tiedän kaikesta kaiken ja olen aina oikeassa. Se jos joku on piirre, jonka kanssa on vaikea mennä nukkumaan. Tietäen, omat virheensä. Mutta vain löytämällä kehityskohdat, voi kehittyä. Se on ensiaskel.

Mikä on sellainen piirre sinussa, josta et pidä? Mitä teet sen eteen, että se piirre ei ota sinusta valtaa?


1 Comment

  1. Tämän tekstin lukeminen oli niin terapeuttista ja sain voimaa siitä, että en ole yksin. Sanat on ihan kuin mun suusta ja varsinkin tämä kappale kolahti “Ajattelen, että minussa on paljon kestämistä. Olen hyvin temperamenttinen sielu ja olen erittäin altis kritiikille. Minulla on mielipide kaikkeen, myös asioihin, jotka eivät kosketa minua pätkän vertaa. Olen äkkipikainen rakastaja ja äkkipikainen vihamies. Toisinaan olen tunteitteni orja, jolloin otteen minusta ottaa egoni. Tiedän kaikesta kaiken ja olen aina oikeassa. Se jos joku on piirre, jonka kanssa on vaikea mennä nukkumaan. Tietäen, omat virheensä. Mutta vain löytämällä kehityskohdat, voi kehittyä. Se on ensiaskel.”

    Pahinta on se, että tiedostaa miten hirvee sitä voikin olla. Mutta täälläkin pikku hiljaa olen alkanut tiedostamaan oikeasti oman käyttäytymiseni tuomat ongelmat koko parisuhteeseen ja koko ajan menee paremmin, suunta on vain eteenpäin. <3

JÄTÄ KOMMENTTI