MITÄ OIKEASTI HALUAN ELÄMÄLTÄ?

Mitä haluan elämältäni? Miksi minusta tuntuu yhä näiden vuosien jälkeen, etten osaa vastata tähän kysymykseen? Tiedän, että siellä ruudun takana on paljon sielunsiskoja,  jotka pystyvät samaistumaan näihin fiiliksiin. Aion nyt syventyä aiheeseen kirjoittamalla. Oikeastaan, en odota löytäväni vastausta tähän kysymykseen koskaan. En usko, että siihen on edes lopullista vastausta. Haluan lähinnä avata omia tunnelukkoja ja löytää loppumattomalle ahdistukselle lievennystä. Mikäs sen parempi tapa, kuin pohtia, mitä todella rakastan elämässä ja mitä tekisin elämälläni, jos mitään rajoja ei olisi olemassa?

Haluan palata aikaan, jonka muistan huolettomana. Se oli aika peruskoulun jälkeen, jolloin hain fiilispohjalta eri ammattikouluihin, eri aloille opiskelemaan. Päätökset tein erittäin sponttaanisti, niitä oikeastaan punnitsematta tai syvällisemmin harkitsematta. Vaihdoin viimetipassa valintani, intuition pohjalta. Päädyin kokkikouluun, jolloin ymmärsin, että käsillä tekeminen ja luovuus ovat minulle tärkeitä asioita. Tuo kouluaika, eli vuodet 2009-2012, olivat minulle fyysisesti ja henkisesti erittäin raskaita.

Join paljon alkoholia, joka ei ollut hyvä kombo fyysisesti vaativan koulun ja raskaan työn ohella. Olin kokoajan väsynyt, mutta en antanut väsymykselle tarpeeksi tilaa. Tämä heijastui tietenkin kaverisuhteisiini, joista muutamat päättyivät draaman saattelemana. Lähdin noina vuosina yksin Espanjaan töihin ja palasin takaisin suurten tunteiden ja negatiivistenkin muistojen kera.

Koulunkäyntini kärsi lisäksi pahasti, sillä kamppailin kuukausia pahojen silmätulehdusten kanssa. Menetin näköni toisesta silmästä ja tulehdus levisi pahasti myös toiseen silmääni. Tilanne paheni nopeasti ja silmäni eivät pian sietäneet enää valoa, tuulta tai kosketusta. Tämä poissulki ulkona käymisen, telkkarin katsomisen ja no, kaiken mihin tarvitsee näköä. Lopulta makasin kotona peiton alla, sillä kivut silmissäni olivat niin viiltäviä. Näön hetkellinen menetys väärän diagnoosin vuoksi, siitä seurannut sairasloma ja silmäleikkaus opettivat minut arvostamaan terveyttäni. Lisäksi muistan ikuisesti ne muutamat ystävät, jotka kävivät tuolloin kotonani pitämässä seuraa.

Tuon ajanjakson mukana valmistuin koulusta ja lopetin tupakanpolton. Hyvä minä! Hain ammattikorkeakouluun, vaikka silloinen opettajani kertoikin selkeästi, että en tulisi koskaan sinne pääsemään. Olin kuitenkin päättäväinen! Tässä muuten huomaa hyvin sen, miten tärkeää on suhun uskovat ihmiset ja heidän antama kannustus. Tuohonastisen elämäni suurin pelastus oli mun entinen poikakaveri, joka tuki minua niin paljon etenkin koulun, työn ja terveyden kanssa. Jotkut mun ystävät onkin jälkikäteen sanoneet, että pelkäsivät mihin mun matka ois päättynyt ilman häntä. Olenkin super kiitollinen hänelle ja ihmisille, jotka muhun uskoivat.

Elämä antoi tuolloin, kuten aina, mulle ne ihmiset ja tapahtumat, kun vaan annoin niille tilaa tulla mun luokse.

green-18.jpg

Näin marssin innokkaana uuteen kouluun, Haaga-Heliaan, restonomin opinoille ja tapasin mun parhaat ystävät Marielan ja Lindan. Oltiin Mazan kanssa myöhässä ensimmäiseltä tunnilta ja tavattiin heti häpeärivissä luokan takana. Toi koulu antoi lukemattomia mahdollisuuksia työelämässä ja välillä pelottaa miettiä, missä oisin ilman noita opintoja. Vaikka dumaan välillä opinnot syvimpään helvettiin ja tuossakin koulussa olisi suunnattomasti enemmän potentiaalia, oon silti kiitollinen. Tässä aivan mieletön kiitoslista, noista vuosista 2012-2015:

  • Tapasin Marielan ja Lindan (+kasapäin muita upeita ihmisiä)
  • Olin vaihto-oppilaana Espanjassa, josta matkaan tarttui mun ihana hauvavauva Pancho (joka täyttää ensiviikolla 4vuotta)
  • Työskentelin ja reissasin Costa Ricalla kelan ja Haaga-Helian tukemana
  • ..tuettuna myös näissä paikoissa: New York, Pariisi, Lontoo, Espanja, Panama, Dubai, Abu Dhabi
  • Irtisanouduin mun vanhasta työstä, joka ei antanut mulle enää haasteita
  • Pääsin töihin Dubai World Trade Centerille
  • Tehtiin mazan kanssa opinnäytetyö Stop Huumeille ry:lle
  • Laihduin ja löysin liikunnanilon
  • Valmistuin <3

Noh, olen aika ylpeä itsestäni nämä asiat ylös kirjoittaneena. Mulle oli noiden opintojen jälkeen selvää, etten hetkeen halunnut lukea tenttikirjoja. Hain töitä tapahtuma-alalta, jolle erikoistuin opinnoissani. En kuitenkaan ollut valmis työskentelemään ulkomailla ja Suomen tapahtumaskenaario ei tuolloin tarjonnut mulle mitään. Halusin pikkuhiljaa pois ravintola-alalta ja irtisanouduin mun vanhalta työpaikalta. Halusin haasteita myynnin parissa ja äitini innoittama hain töihin kiinteistövälittäjäharjoittelijaksi.

Tuo puolivuotta oli niin raadollisen vaikeaa, niin rahallisesti kuin henkisesti, etten vaan kyennyt jatkamaan. Tykkään noista hommista yhä, joten ei tiedä vieläkö ne mua joskus kutsuvat luokseen. Jeesasin yhtä start-up firmaa tuolloin 2016, kunnes mua pyydettiin haastikseen elintarviketukkuun. Ajattelin, että se on pelastus pois tästä vuosien työn/koulun/omanelämän -rumbasta.

Miltä kuulostaa 8-16 työ, hyvällä palkalla? Mulle se kuulosti lottovoitolta, mutta monen asian summana päätyikin siihen, että mä väsyin entisestään. Nyt ollaan siis vuodessa 2017 ja tuo työ on takanapäin. Sain työstä järjettömän opin kappaleen, joista tärkein on oma hyvinvointi. Olin unohtanut sen taas laihtumisprosessin jälkeen ja tarvitsin selkeästi uuden herätyksen aiheeseen. Kävin eri terapeuteilla kesän aikana ja yritin löytää elämälle selkeämpää suuntaa. Jopa huvittavasti, yksi terapeutti totesi, että “sulla on niin monta asiaa, että pitäisi spesifioida, mikä se ongelma oikeastaan onkaan”. Hmm, niimpä! Tästäkö toteamuksesta pulitan 200€/h?

green-17.jpg

Kiitos ihanasta pikakampauksesta @hairbyemanuella

Kuten tiedätte, otin härkää sarvista ja tein ne muutokset, joita uskoin haluavani ja tarvitsevani. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen eksäni tukemana ja tämä on keväästä asti tuntunut oikealle ratkaisulle. Pitkästä aikaa sellaiselle päätökselle, josta en näe sinisilmäisenä negatiivista puolta. Olen saanut vaan ja ainoastaan hyvän fiiliksen, joka kerta kun olen näpyttänyt tänne tekstiä.

Aion jatkaa kirjoittamista ja luultavasti aloittaa videoiden tekemisen rinnalla. Ne tuntuvat kiehtovalta kombolta. Aion omistautua harrastuksilleni ja tehdä ohella mielekästä työtä, joka ei kuluta aivosolujani liikaa. Kun saan rahapussin balanssiin, ajattelin lähteä reissunpäälle. Vastaus tämän postauksen aiheeseen “mitä oikeasti haluan?” jää vielä pimentoon, mutta sen tiedän, että kirjaoppi ei minulle tuo onnea ja aion tunnustella omaa matkaani tasaisin väliajoin.

PS: Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti, tiedostan, että teksti oli päättömän pitkä. Jos pohdit samoja asioita kuin minä, niin kysy itseltäsi: Miten voisin elää elämääni niin, että minulla on todella hyvä olla? Aidosti. Ei muiden vuoksi, vaan itseni takia.

Ihanaa maanantaita!

<3: Piña

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW