MITÄ MULLE KUULUU?

Moi kamut,

Olette ehkä huomanneet, että oon kirjoittanut viime kuukaudet harvakseen. Syynä ei tosiaan ole motivaationpuutos, kirjoittamisen lopahdus tai vaikeus keksiä kirjoittamisen aiheita. Yksinkertaisesti aika rajoittaa bloggaamista, vaikka kuinka haluaisin uskotella toisin. Tässä postauksessa kerron teille lyhyesti mitä mulle kuuluu ja mitä puuhailen elämässä.

Mulla on ollut vaikeaa löytää motivaatiota treenaamiseen, töihin, arkiaskareisiin ja oikeastaan kaikkeen elämässä. Mun energiatasot on pyörineet aivan mudissa ja oon keskittänyt viimeiset aktiivisuuden rippeet Panchon kanssa ulkoiluun. Oon niin väsynyt, etten pääse ajoissa aamulla ylös ja päivän askareet venyy myöhäseen iltaan.

Mun läheiset tietää, että oon aina ollut aamuihminen ja lahjakas nukkuja. Nyt tuntuu, että olen vieraana jonkun muun kropassa ja vaeltelen ihan sivuraiteilla. Pelkään, että menetän otteen aamuista ja annan vallan tuntemattomalle. Kuin istuisin junassa, katsellen ulos ikkunasta omaa elämääni, enkä tietäisi millä pysäkillä jäädä?

Rakas harrastus yoga on jäänyt taka-alalle, koska en oo yksinkertaisesti ehtinyt ohjatuille tunneille tai jaksanut treenata yksin. Lenkkeily tuntuu raskaalta ja kuntosaliharjoittelu tukalalta. Pyöräily töihin lataa akkuja, mutta kuntoilu muuten on jäissä. Ainut joka kuntoilee kropassani on mieleni, jonka annan vaeltaa juoksupoluilla vapaana kuin yksisarvinen.

Olen siis väsynyt turhautunut tähän motivaation puutokseen ja jatkuvaan nukkumiseen. Miksi väsyttää näin kovasti kokoajan? Tänään mulla on lääkäri vatsavaivoihin liittyen, jotka heijastuvat ymmärrettävästi mielialoihini. Oireina on turvotus, ummetus, krampit, kivut, pahoinvointi ja voimattomuus. Nää on pahentuneet kun aloitin kasvissyönnin kaksi vuotta sitten ja pelkään, että en pysty jatkamaan nykyisellä ruokavaliolla pitkään.

Kaikki kropassa on tietty synkassa, jonka seurauksena mun kasvojen iho on kärsinyt. Hain pari viikkoa takaperin ratkaisua iho-ongelmiin täältä, jossa ihana Rosa hoitaa mun ihoa hellästi rakkaudella. Aion jättää ihosta stressaamisen muille ja olla yksinkertaisesti luottavaisin mielin hoitoprosessista, joka tulevana torstaina jatkuu happokuorinnalla.

Oon iloinen & kiitollinen kesästä, kaikkine sateineen ja paisteineen. Oon kävellyt luonnossa ja hakenut sieltä vastauksia elämään. Luonto on pitänyt mut positiivisena elämässä tapahtuvien muutosten keskellä. Lisäksi oon kiitollinen siitä, että mun parasystävä Mariela tulee huomenna Suomeen puolenvuoden jälkeen! Voi vide, meille tulee niin upea kesä yhessä.

Nyt on aika laittaa reipas vaihe elämässä silmään ja lähteä parsimaan palapelin palasia takaisin yhteen. Blogiin on satavarmasti tulossa myöhemmin kesällä työkaluja mahavaivaisille, vinkkejä akneihoisille ja motivaatiota sen hukanneille. Tehdään tästä hyvä päivä, kesä, vuosi ja tietenkin elämä – pikkuhiljaa.

Jokainen maalata voi yksin tai kädekkäin,

tärkeintä on pysyä lähekkäin.

<3:llä Pinja

// I haven’t been super active on my blog lately – simply because of time lack and prioritizing. I’ve spent a month basically working, sleeping, walking with my dog and then repeating all of this. The pressure at work and scrambling to finish projects has taken the best of me. But I’ll be back I promise, stronger than before!

I wanted to tell you shortly how is life treating me and what’s going on in my everyday life. As you probably got the image, it’s been surprisingly busy. My stomach has clearly had some speed problems and I visited the doctor about this. Overthinking life/stress, allergies and other stuff is affecting my body in a bad way.

However, It’s summer in Finland (or at least it should be – why is it raining outside 24/7?) I actually love this time of the year, slightly after spring – when it’s green and warm but not too hot and sweaty. My mom got me a new bike, so I’ve been biking to work wherever possible.

Beside biking, my summer plans are relaxing, eating and hopefully visiting my relatives in Serbia next month. This trip would mean the world to me and it is pure happiness to have family abroad. Please, keep your fingers crossed for my trip to succeed!

Since I’m an eternal dreamer, I have big hopes and future goals for Piña y Coco blog. But before my blog and you guys can get the best of me, I need to fix my body and soul first. I can’t be a Duracell bunny anymore – I’m getting old, haha.

Kisses! <3

whitie

1 Comment

  1. Pingback: mopsis5

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW