Miniloma Lappeenrannassa!

Kulunut viikko on ollut fyysisesti todella raskas. Uskaltauduin treenaamaan kolmesti ja päälle vedin normaalin työviikon. En halua valittaa olostani, sillä pääosin raskaana oleminen on todella ihanaa. Huomaan kuitenkin, että henkisellä puolella, olen väsynyt sosialisoitumiseen. Tajusin (taas) ensimmäistä kertaa hetkeen, että arki on vienyt minut pahemman kerran mennessään. Suoritan asioita, enkä ehdi pysähtymään. Haluan kaiken, enkä malta odottaa.

Ajattelen myös, että “teen nyt, kun vielä jaksan tehdä”. Ja onhan se näinkin, sillä tuskin jaksan tarjoilla enää kahdeksannella kuulla raskaana. Tienesti on tultava jostain muualta, tai mammaloma aloitettava etukäteen. En ajattele luovuttavani, jos aikaistan äitiysloman aloitusajankohtaa. Haluan elää ja nauttia nyt, vaikka totta kai pyrin tienaamaan tulevaa varten. Tuntuu, että elän jatkuvasti tasapainolaudalla, vaarassa hukkua tekemättömyyteeni, tai vaarassa suorittaa elämääni.

Elämäntyylini on kaikki tai ei mitään ja se on välillä todella kuluttavaa. Siitä pois opettelu on pieniä askelia eteenpäin ja väliin isoja harppauksia taaksepäin. Kyllästyn helposti ja vaadin itseltäni paljon. Suostun erilaisiin projekteihin täyspäiväisen duunin ohella, sillä ne luovat työt ovat ehdottomasti niitä itselleni mielekkäimpiä. Tämä tekemisen kaava ja duunien välillä tasapainoilu on kuluttavaa. Tuntuu, että tarvitsen aina täysstopin ja lomamoden päälle.

Näin kävi nytkin. Lähdimme eilen ajamaan Lappeenrantaan ja siltä seisomalta, kun pääsin mökille, stressi vapautui. Unohdin duunien olemassaolon ja suurin huolenaiheeni on nyt itikoiden tappaminen. Tarvitsen hiljaisuutta ja yksinoloa vastapainona sosiaaliselle elämälleni. Jopa mökillä, en jaksa yhteisiä lautapelejä tai keskustelua. Voisin istua tunti tolkulla katse järvelle tai keskittyneenä kirjaan. En tiedä juuri nyt paremmasta, kuin siitä, että teen sitä par’aikaa. Ihana elämä.

Kuka muu tarvitsee täydellisen stopin rauhoittuakseen arjen kiireistä?

2 Comments

JÄTÄ KOMMENTTI