MINÄ & MUMMOT

grandma-3.jpg

Kirjaimellisesti.

Haluan aloittaa lyhyellä johdannolla mummoaiheeseen. Rakastan puhua ihanista, iloisista ja inspiroivista asioista. Mummot ovat näitä kaikkia ja paljon enemmän. Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain , kun mä kävin lauantai-illan naisten lenkkisaunassa (suomeksi mummojen juorusaunassa). Lauteilla komeili kaksi kaunista siloposkista vanhusta ja neljä pöyristynyttä silmäparia. Yllättynyt ilme kasvoillaan he toivottivat minut tervetulleeksi saunailtaan.

Menin ensimmäistä kertaa elämässäni yleiseen saunavuoroon. En tiedä olisiko minun tullut mentyä ja saatua tällaista kokemusta, jos uudessa asunnossani olisi suihku. Kuulit oikein, keltainen yksiöni on suihkuton, haha! Normaalisti käyn keskiviikkoisin saunavuorossani, mutta nyt halusin olla villi. Tuntui oikeasti niin jännälle istahtaa löylyihin näiden elämää kokeneiden ihmisten seuraksi. He ehdottomasti kruunasivat mun lauantai-illan ja esikerralla aion kiittää heitä ihanasta saunatuokiosta. Voi mummot!

mummi-2.jpg

Mun ihanat mummit Marjatta ja Kirsti ovat mulle aivan super tärkeitä ihmisiä ja esikuvia. Molemmat aina vähättelee omaa olemistaan ja sitä vierailenko heidän luonaan “koska on pakko”. Ymmärrän heidän ajatuksensa, sillä monet vanhukset on jätetty täysin yksin. Hitaat minuutit, tunnit, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Kukaan ei käy katsomassa, tai jos käy, niin täysin väkipakosta. Tähänkö me ollaan tultu, siihen, että meillä on “niin kiire” omassa elämässä, ettei “ehditä” mummolaan? C’moon guys.

Jos koet itse laiminlyöneesi sukulaisten tapaamisia, koskaan ei ole liian myöhäistä mennä visiitille. Pieni anteeksipyyntö, kukkakimppu ja avot! Rakkaus voittaa. Mun mielestä on rikkaus, etuoikeus ja ylpeys tuntea molemmat mun mummit. Toinen taitelijasielu, toinen vapaa matkustaja (kuten minäkin). Niin erilaiset, niin yhteneväiset. Etenkin kuvissa näkyvän daamin kanssa, meillä on todella vahva yhteys, jopa telepaattinen. Sitä on jotenkin käsittämättömän vaikea selittää, mutta oon niin onnellinen, että ollaan luotu se yhdessä. Ikä on kyllä todistetusti vain numeroita!

Meillä on mummin kanssa perinteenä järjestää kerran viikossa aamupalatuokio. Tämä traditio alkoi puolivahingossa, kun jätin Panchoa työpäivän ajaksi päivähoitoon. Pikkuhiljaa kahvihetkemme venyivät tunnin mittaiseen aamupalaan ja meinasin kerran jos toisen myöhästyä töistä (oops). Kuka nyt voisi vastustaa kuumaa kahvia, tuoretta karjalanpiirakkaa ja mummon keittämää puuroa? Meitsi ei ainakaan. Kiitos kaikesta tähänastisesta matkasta mummi. Olet kaunein, sydämellisin ja fiksuin tapaamani ihminen. En voisi toivoa parempaa bestistä! (ps. Tiedän, että luet tätä postausta, olet rakas!)

grand-1
Ihana mummi loistaa päänsärkypotilaanakin!

Mutta, osaa ne vanhukset olla myös itsepäisiä. Tätä postausta varten kuvasin mummista aivan upeat kuvat, joista yksikään ei miellyttänyt häntä. Näin kuvat jäävät nyt (ylläolevaa lukuunottamatta) itselleni muistopankkiin. Onneksi tää bloggailu ei ole niin vakavaa puuhaa, haha. Lienee myös selvää, mistä oon perinyt mun päättäväisyyden ja sanavalmiuden..

PS: Arvatkaa mitä! Sain äsken sähköiskun. Siis oikeasti, sain sähärin mun eteisen sähköjohdosta. Sitten tätä postausta kirjoittaessa, spotifysta lähti soimaan mun entisen puhelimen soittoääni Wiz Khalifan ja Snoop Dogin ” young, wild and free”. Pancho juoksi sängyn alta, tuijotti kattoa ja rupes ulvomaan. Se tunnistaa ja muistaa mun soittarin näiden vuosien jälkeen. Niin nostalgista!

PPS: Löysinpä muuten googlatessa itselleni tuntemattoman, Mummi ja Minä -pesuaine tuoteperheen. Tää menee ehdottomasti mun “things to buy when you get a job -listalleni”. Linkkaan sen tähän, koska onhan toi nyt hiton siisti nimi peasuaineille. Clikkaa itsesi tästä ekologiseen ja kotimaiseen pesusarjaan!

Grandmas, I love you! <3 Piña

JÄTÄ KOMMENTTI // COMMENT BELOW