Mikä lopulta tekee elämästä merkityksellistä?

Kaikki puhuvat elämän yksinkertaisuudesta. Hidastamisesta. Kuinka moni kuitenkaan lopulta elää yksinkertaista ja omannäköistä elämää? Mun on vaikea olla ajattelematta, miten paljon potentiaalia ja luovuutta ihmisillä on piilossa. Odottamassa oikeaa hetkeä. Kenties kaikki ei ole vielä valmista, jotain tuntuu puuttuvan. Milloin viimeksi kysyit itseltäsi, mihin olen tyytyväinen? Mikä on tavoitteeni?

Voin paljastaa, että oikeaa hetkeä ei tule. Puhun täysin omasta kokemuksestani. Toisten neuvominen ja tsemppaaminen on aina helpompaa, kuin toimia itse esimerkillisesti. Olen ajatellut, että “pitäisi” jo ainakin viisi vuotta. Varmasti enemmänkin, jos uskaltaisin olla täysin rehellinen. Tuntuu kuitenkin pahalle, että en elä omien oppieni mukaisesti. En ainakaan täysin. Kerta toisensa jälkeen omat yritykseni ovat jääneet ruohonjuuritasolle. Ne ovat osa matkaa, mutta eivät lähelläkään todellisuutta.

Mitä yritän edes sanoa? Kaikessa maailman kauneudessa, haluan vain olla minä. Istua tässä kivellä, josta näen pitkälle merelle. Kirjoittaa puhelimeni notepadille tätä tekstiä. Kuunnella paikallisten puhetta ja kaukaa kantautuvia rakennustöiden ääniä. Kuunnella kaiken keskellä itseäni. Miltä minusta tuntuu juuri nyt? Vastaisin itselleni, että hyvin pyyhkii, mutta voisi pyyhkiä paremminkin. Voisin olla kiitollisempi ja enemmän läsnä. Antaa hieman anteeksi itselleni, mutta toisaalta kiristää otetta työrintamalla.

Olen kuullut puhuttavan heräämisestä. Ihmisistä, jotka ovat valaistuneet. Toiset ovat käyneet pitkän matkan itseensä nähdäkseen potentiaalinsa. Herätyksen jälkeen, valaistuneet ihmiset ovat tehneet, jotain itselleen merkityksellistä. Perustaneet joogastudion, löytäneet rauhan, parantuneet syövästä ja niin päin pois. Jokainen meistä on kuullut näitä tarinoita. Uskon, että niissä piilee todellisuuden siemen. Tuota siementä ei kuitenkaan kasvateta puuksi asti pelkällä ajatuksenvoimalla.

Koin tänään aamulla jonkin sortin hitaan heräämisen. Sen lisäksi, että avasin silmäni, katsoin kunnolla ulos. Olo ei ollut kummoinen. Olin nukkunut hyvin ja heräsin Tamraght nimisestä kaupungista Marokosta. Elämässä ei noin ulkopuolisen silmin ollut mitään valitettavaa. Eikä tarkoitukseni ole nyt marmattaa. Tunsin vain oloni, jotenkin tyhjäksi. Samalla tavalla, kuin ilmat olisivat lentäneet pihalle, mutta eivät koskaan palanneet. Elänkö oikeasti arvojeni mukaista elämää? Onko tämä se elämä, mihin haluan herätä?

Pinja Mitrovitch (2)

Piña y coco -blogi somessa FACEBOOK / INSTAGRAM

contact@pinaycoco.fi

4 Comments

  1. Eiköhän tuota ole ihmiskunta ihmetellyt jo tuhansia vuosia ? Ainoa merkityksellinen asia, jonka jokainen voi tehdä, on lisääntyminen. Eläinkunnassa monet eläinlajit, joihin me ihmisetkin kuulumme, ovat jopa valmiita uhraamaan henkensä, jotta voisivat saada mahdollisuuden lisääntyä. Eli lisääntymisen myötä oman panoksen antaminen evoluutioon on se juttu Sitten voi vain toivoa, että puoliso on valittu oikein ja syntyy parempi painos omasta itsestään ja maailma pelastuu ?

    1. Hei mrdawin,
      Olen kanssasi samaa mieltä lisääntymisestä. Varsin nyt kun syntyvyys on laskussa ja ensimmäistä lasta odottavien äitien ikä nousussa. Näitä asioita tulee pohdittua aina aika ajoin!

      yst. Pinja

  2. Elän ehkä yksinkertaista elämää, mutta en omannäköistä. Luen välillä “self helppiä” ja saan lukiessa ahaa-elämyksiä ja inspiraatiota, jota en kuitenkaan toteuta omassa elämässäni. Oon odottanut valehtelematta vuosia, että keksisin elämälleni suunnan. Sen oman jutun. Tai no, monta vuotta yritin olla ajattelematta asiaa ja mennä vaan fiiliksen mukaan, turhia stressaamatta. Sillä kun rupesin miettimään asiaa, niin hirveä stressi otti vallan. Yöllä vessassa käydessä saattaa tulla mieleen, että apua, oon edelleen samassa työpaikassa, jossa en viihdy, teen niin yksikertaista hommaa, että kohta en kykene mihinkään työhön, entäs se opiskelu, miksen vieläkään ole keksinyt mitä hakisin opiskelemaan, ainiin en varmaan edes pääsis kouluun, jos pääsisin kouluun niin entäs matkustelu ja rahatilanne… Inhoan tätä tilannetta, että ratkaisuja pitäisi keksiä ja mahdollisimman pian, mutta pää lyö tyhjää. Olisi ihana kokea joku valaistuminen, mutta haaveeksi on jäänyt. Ja elää tosiaan sitä mukavaa, omanlaistaan elämää.

    1. Moi K,
      Ihana kun jätit viestiä. Mä ymmärrän sua 100%. Mä myös mietin paljon ratkaisuja ja pohdin omaa elämää vähän liiaksikin. Pelottaa todellakin, että jos sitä “omaa juttua” ei koskaan löydykään. Onko edes sellaista? Jos olet ollut pitkään samassa duunissa, varmasti se rupeaa ajan kanssa kyrsimään. Olisko sulla mahdollista vaihtaa työpaikkaa? Mielekäa työympäristö on tuonut itselle uusia näkökulmia elämään. Suosittelen siis hakemaan ahkerasti, kyllä joku tärppää! Pidän sulle peukkuja 🙂👍

      yst. Pinja

JÄTÄ KOMMENTTI