Mihin sulla on kiire valmiissa maailmassa?

Kiire, kiire, kiire. Onko minulla oikeasti kiire, vai voisinko valita toisin? Mennyt kevät on ollut todella juhlantäyteinen, jokaiselle viikonlopulle on ollut sovittua menoa. En ole ollut oma itseni kaiken tämän juhlahumun keskellä. Kun kuulin läheisiltäni, että heidän seuraava vapaa viikonloppunsa on elokuussa, pisti se todella miettimään. Olemmeko me niin kiireisiä, että meidän seuraava vapaa viikonloppu häämöttää jossain kolmen kuukauden päässä? Millaista elämää se on?

Missä on tilaa vapaalle hengittämiselle ja läsnäololle? Ex tempore reissuille mökille ja teekutsuille naapurille? Nyt kun tiedän, että läheisilläni ei ole minulle aikaa, en tule vahingossakaan kutsumaan heitä luokseni. Olen kyllästynyt siihen, että kaikilla on kiire. Juhlia toisen perään, sovittuja lounastapaamisia viikkojen päähän ja lukuisia Whatsapp keskusteluja uusille juhlille. Voisiko kaikelle tuolle suunnittelulle, vain laittaa stopin? Katsoa, miten käy, kun kaikki pysähtyy.

Aika lakkaa olemasta. Sovitut tapaamiset tippuvat kalenterista. Mitä voisi tapahtua, jos pysähtyisimme ja antaisimme vain olla? Miksi pitää sopia ja vatvoa, suunnitella ja perua? Kenelle oikein elämme, jos aikataulutamme kaiken? Olen puhunut siitä, miten elän aikatauluille. Olen todella kärryllä siitä, mitä tapahtuu missäkin ja mihinkä aikaan. Olen aikataulutuksen maailmanmestari, joten tiedän todellakin, mistä puhun. Jos sanon, että nyt riittää, tarkoitan sitä. Varsinkin jos huomaan muiden elämässä viitteitä liialliseen kiireeseen, minun on vaikea olla puuttumatta siihen.

Tuparitarjoilumme viime lauantaina

Luulen, että oman mausteensa tähän kiireiseen ajankohtaan, tuo juurikin kesä. Kesällä elämme muiden kuukausien edestä. Kukoistamme. Harrastamme seksiä ulkona, istumme terasseilla, näemme ystäviämme ja aktivoidumme. Jos menemme töistä suoraan kotiin, pelkäämme missaavamme jotain. Tulee todella paha fomo. Päätämme siis pitää itsemme kiireisenä, jotta emme vahingossakaan pysähtyisi ajattelemaan. Mukavia juttuja voi myös olla vaikea perua ilman todellista syytä. Tulee huono omatunto. “Anteeksi, en pääse huomenna lounaalle, sillä tarvitsen omaa tilaa.”

Poikaystäväni on tällä hetkellä kaksi viikkoa lomalla. Hän otti loman toukokuun lopulle, jotta voisimme olla yhdessä, ennen kuin kasvan plussapallon kokoiseksi. Helmikuussa en tiennyt, että tulisin olemaan kiinni töissä koko kuukauden. Olen saanut paljon vittuilua osakseni siitä, että olen kaikki päivät töissä. Ravintola-ala on itsessään jo raskas, ilman muiden mielipiteitä huonoista työajoista. Työajat ovat perseestä, se on totta. Saan kuitenkin iltaisin lisät, alalta hyvät tipit ja tykkään työstäni. En jaksa vittuilua.

Raskaana olen muutenkin extraherkkä. En suvaitse huonoa käytöstä, saatika poikaystävältäni tai työkavereiltani. Ravintola-alan ollessa hyvin kiireinen ja työn fyysinen, otan työpäivien aikana hengähdystaukoja. Menen ulos, hengitän ja vain olen. Vaikka koko muu ravintola pysähtyisi, yksikään lautasannos ei lähtisi keittiöstä ja baari pysähtyisi -otan tauon. Vasta raskaana olen ymmärtänyt sen, miten tärkeää on vain olla. Jättää tyhjää tilaa, aikaa, jolloin ei ole suunnitelmia. Ei yhden yhtä ajatusta.

Miten kiire vaikuttaa sinun elämässäsi?

Lue myös:

2 Comments

  1. Hyvää pohdintaa muru. Ja itsellekin niin ajankohtaista. Kalenteri on ihan täynnä, ja vaikka kaikki tekeminen onkin kivaa ja tuntuu hyvältä, niin siitäkin yhtä lailla kuormittuu. Liika on liikaa. Olemiselle pitäisi aina järjestää tilaa ja edes yhdelle aikatauluttomalle päivälle viikossa.

    1. Just niin <3 Kivoista jutuista kieltäytyminen on hankalaa, mutta mieli tarvitsee juurikin sitä tyhjää tilaa nauttiakseen mielekkäistä jutuista.

JÄTÄ KOMMENTTI